Kirja jatkaa samanlaisella tyylillä, kuin aiemmatkin osat. Pohjoismaalaiseen kansanperinteeseen liittyvät kohdat tarinasta olivat minusta todella kiinnostavia, muuten kirja oli melko keskinkertainen. Pidän tässä sarjassa myös viittauksista ympäristönsuojelun tärkeyteen. En koe tarvetta lukea uudelleen, koen saaneeni tästä sarjasta kaiken mahdollisen ensimmäisellä lukukerralla.
Alkuteos ilmestynyt 2018. Suomentanut Tuula Kojo. Kartta: Johan Andreasson. Sidottu.
Hyytävän jännittävän kauhusarjan päätösosa.
Kamppailtuaan merenhaltian kauhistuttavia voimia vastaan Tuva opettelee merenkansan maagisia kykyjä. Hän tuntee olevansa yksin, kun paras ystävä Rasmus on muuttanut pois saaristosta. Sitten tapahtuu jotain hirvittävää: yhteyslautta vajoaa jäihin kaikki matkustajat mukanaan. Sitä sanotaan onnettomuudeksi, mutta Tuva epäilee muuta. Meri loimuaa merieliöiden valoa, vesisäihkyä. Se on paha enne, sanovat vanhat saaristolaiset. Vaaralliset ajat odottavat.
Ennen talvipäivänseisausta, kun magia on voimakkaimmillaan, pitää Tuvan pysäyttää muinainen pahuus
Lue myös Synkät vedet – Syvyyksissä ja Synkät vedet – Sumussa.
Kirjasarja
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
1 arvioMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
