Seitsemäntoistavuotias Beata käy lukiota ja on pahan kerran lätkässä luokkakaveriinsa Eliakseen, kun hänen elämäänsä astuu odottamaton vieras - nimittäin Kuolema ja vieläpä konkreettisesti, isolla K:lla kirjoitettuna. Vähemmästäkin voisi menettää yöunensa!
Kuolemalla on ihan asiaa. Sankarittaremme kuulee olevansa valittu. Ei heittämään henkeään, vaan hyppäämään viikatteen varteen ja alkamaan jonkinlaiseksi oman alueensa kuolemanenkeliksi. Ja jollei siinä olisi vielä tarpeeksi, niin ensimmäiseksi niitettäväksi osoitetaan hänen oma ihastuksensa Elias, jonka kanssa hommat ovat alkaneet edetä melko mukavaan suuntaan. Mutta voisiko Kuoleman tarjouksesta kuitenkin kieltäytyä? Viikatemiehen mukaan ei, ellei sitten halua järkyttää pahemman kerran maailmankaikkeuden voimatasapainoa....
Briitta Hepo-ojan "Viikatetytär" (Otava, 2025) on kotimainen fantasiaromaani, joka kiinnosti paitsi aiheensa takia, myös sen vuoksi että pidin melko paljon kirjailijan edellisestä teoksesta Amalia A ja kosmiset kiemurat.
Lopputulos on tälläkin kertaa varsin oiva nuorten fantasiaromaani. Saatoin odottaa hieman kevyempää lähestymistapaa aiheeseensa, etenkin kun takakansi mainitsee "palkitun nuortenkirjailijan leikkivän hengellä ja huumorilla", mutta tämähän oli lopulta aika vakava tapaus. Loppuratkaisu on minusta ihan näppärä, enkä osannut sitä etukäteen ennustaa, mikä on aina plussaa mitä nuortenkirjallisuuteen tulee.
Viikatemies-kuviota ei kamalasti selitetä, taustoiteta tai muuta sellaista, annetaanpahan vaan ymmärtää, että kuolema kulkee vähän niin kuin suvussa. En tiedä oliko se nyt niin tarpeenkaan, mutta siihen kyllä vähän petyin, ettei Kuolema PUHU SILLÄ AINOALLA OIKEALLA TAVALLA, jolla hahmon kaunokirjallisuudessa kuuluisi puhua.
