Lohikäärmeen prinsessa

Muistan lukeneeni tämän ala-asteella ja ainakin silloin pidin siitä tosi paljon. Hauskaa satujen yhdistämistämistä, toimii ainakin n.11 vuotiaalle xD

Tähän kirjasarjaan upposi hyvillä mielin, ja lukea sai lähes jatkuvasti hymy huulilla. Ihanan leppoisa huumori ja rento ote sai minut onnistuneesti keskittymään ja uppoutumaan. Eikä edes tarvinnut purra kynsiä ja hermoilla jatkuvasti - kyllä Cimorene hoitaa. Siinäpä se: Mukavaa, kuinka päähenkilön hoksottimet raksuttavat jatkuvasti eikä vasta viime hetkellä, kuten monesti on tapana. Myös velhojen ja lohikäärmeiden luonteiden ympäri kääntäminen oli virkistävää. Olenkin aina pitänyt enemmän lohikäärmeistä kuin parrakkaista tietäjävelhoista. Kirjasarja on raikas, ja hahmogalleria paranee paranemistaan osien myötä. Hyvän mielen tuoja!

Tämä tarina on ihana, hauska ja piristävä. Kapinallinen prinsessa, joka kapinoi yhteiskunnnan rutiineja ja vanhempiensa odotuksia vastaan ja lähtee vapaaehtoisesti lohikäärmeiden luo, jotka tunnetusti vievät prinsessat vastoin näiden tahtoa, riittänee jo herättämään lukijoiden mielenkiinnon. Tarinan idea on hyvä ja se yhdistelee upeasti satujen ja tarinoiden piirteitä ja kääntää ne päälaelleen. Persoonalliset lohikäärmeet, joita vaivaa velhoallergia, lierot velhot ja muut muutenkin todella monipuoliset hahmot naurattavat lukijaa ja taitavasti punottu juoni kulkee vaivatta. Kokonaisuutena kirja on ihana, kiehtova, piristävä ja hauska. Tämä teos kuuluisi jokaisen fantasia fanin lukea. Cimorene ystävineen, ihailijoineen ja vihamiehineen pitää otteessaan monenkin lukukerran jälkeen, jaksan yhä rakastua tähän kirjaan aina vain uudestaan ja uudestaan.

Kirja kyllä saa hyvälle tuulelle, mutta tää on aika usein rajatapaus että meneekö tämä helppo ja hauska fantasia lastenkirjallisuuden puolelle, mutta ei kuitenkaan ihan.. koska se on se rajatapaus. Onnekseni huomasin tässäkin maailmassa olevan ainakin yksi kirja(sarja) joka ei koko ajan ole musta ja harmaa, fantasia voi olla myös hauskaa ja piristävää. Vaikka tää lipsu hiukan 'mömmö'fantasiaksi aina välillä (kiviset prinssit ja niin eteenpäin..) kyllä tätä kehtasi lukea ja ihan tiukkaan tahtiin. Suosittelen niille jotka tykkää helppolukuisesta ja "ihan kivasta" kirjasta..

Humoristisen fantasian huippua. Lumotun metsän kronikat kilpailee minun luokittelussani humoristisen fantasian ykköspaikasta Terry Pratchettin Kiekkomaailma-kirjojen kanssa. Lohikäärmeen prinsessassa on hauskasti käännetty päälaelleen kaikki perinteisen prinsessa-lohikäärme-prinssi sadun stereotypiat. Prinsessa karkaa tahallaan lohikäärmeen luokse ja prinsessat ovatkin eräänlaisia taloudenhoitaja/opiskelija asukkaita lohikäärmeiden luolissa. Kirjan taikuus ja varsinkin lohikäärmeet naurattivat ja hienointa kirjassa oli se, ettei juonta pystynyt juuri missään vaiheessa ennalta arvaamaan, sen verran huimia käännöksiä siinä tapahtui. Suosittelen kaikille fantasian ja huumorin ystäville jotka etsivät piristävää kirjaa. Arvosana: 8+.

Lohikäärmeen prinsessa oli loistavaa piristystä satuihin joissa prinssi pelastaa vangiksi joutuneen prinsessan lohikäärmeelta ja menevät sitten naimisiin eläen elämänsä onnellisina loppuun asti. Tarinan päähahmo on ihanan omapäinen ja halukas myös toimimaan ajatustensa mukaisesti.

Vihaan tätä kirjaa. Aina, kun luen sen, kaikki muut kirjat vaikuttavat sen jälkeen aina niin kovin tylsiltä. Lumotun metsän kronikoissa on virkistyksenä fantasiaan sekoitettuna sopivasti huumoria. Kirjoissa on myös mukavaa vaihtelua, yleensä hyvinä/mahtavina tunnetut velhot kerrotaan lumotun metsän kronikoissa alhaisiksi varkaiksi, jotka tekevät kaikkensa kerätäkseen lisää taikuutta. Mielestäni kirjoista ei ole mitään negatiivista palautetta.