_kirjakeiju_

Perinteinen pojille suunnattu seikkailukirja, jonka päähenkilö on vielä "ei mikään tavallinen tyttö". Kirjan ajatus on mielenkiintoinen, mitä jos Peter Pan ei olisikaan mukana suurimmassa osassa kirjaa? Tuloksena on kuitenkin kertomus, jossa mennään järjestyksessä seikkailukohtauksesta toiseen ja esitellään Mikä Mikä Maan maisemia. Eniten minua hämmensi tässä kirjassa kerronta. Se on suunnattu pääosin lapsille, mutta välillä eteen tulee vaikeita kuvauksia ja erikoisia sanoja. Ne etäännyttivät ainakin minua lukijana juonesta. Esim. kuka 16-vuotias sankaritar kuvailee maailmaa näin: "Maan tasalla kasvoi merkillisiä pikku kasveja. Vaikka Wendy ei yleensä mielellään lausunut subjektiivisia mielipiteitä puolustuskyvyttömistä olennoista, ne olivat hänen mielestään varsin rumia." Minua häiritsi myös se, miten kirjailija käyttää kaikista muista kuin ihmisolennoista, esim. Helinästä, termiä "se". Joo, ei mennyt jatkoon tämä kirja. Oli taistelu saada luettua loppuun.

Piinaavan jännittävä päätös Throne of Glass -sarjalle. Tässä on kaikkea, mitä tällaiselta eeppiseltä fantasiasarjalta voi odottaa: Yllättäviä käänteitä, suuria tunteita ja aivan loppuun saakka kestävä jännitys. Koukutus oli taattu ainakin minun kohdallani. Miinusta tulee ainoastaan siitä, miten jo etukäteen voi päätellä mikä on isien rooli tässä sarjassa. Tiedät varmasti mistä puhun, jos olet lukenut tämän kirjan. :D Ja kyllä, itkin tätä lukiessani. Yksi menetyksistä oli aivan liikaa.

Sarjan päätösosa teki sen, mitä siltä odotinkin: Tarjosi jännitystä, solmi irtonaiset juonenpätkät ja toi katharsis-tunteen. Piirtojälki oli edelleen hyvää ja sen avulla saatiin välitettyä tunteita. Tosin pikkuisen turhan pitkä tämä oli. Onneksi sarjassa ei ole neljättä osaa, se olisi varmasti jo niin paksu ettei käsissä pysyisi! Kokonaisuutena aivan hyvä sarja, joka kertoo mielenkiintoisen tarinan.

Sarjan toinen osa ja nyt alettiin viimein päästä asiaan. Juoni alkaa selkeytyä, kun tärkeiden seikkojen pihtaamisesta luovutaan. Liljakin muuttuu pikku hiljaa siedettävämmäksi päähenkilöksi. Erityisen hyvin tässä osassa on mielestäni onnistuttu kuvaamaan mitä eri paikoissa tapahtuu samanaikaisesti. Ihan alkoi jännittää miten maailmalle käy!

Tämä sarjan ensimmäinen osa tuntuu olevan vain pohjustusta tuleville kirjoille. Tästä huolimatta juoni ja piirtojälki ovat selkeitä, mikä teki lukukokemuksesta nopean ja ihan mukavan. Värikuvina olisi varmasti upea tämä kuvitus! Kirja herätti ja jätti kuitenkin niin paljon kysymyksiä, etten voinut sanoa olevani tyytyväinen päästyäni loppuun. Jotenkin aluksi ajattelin tämän olevan suunnattu lapsille, koska piirtojälki ja päähenkilö antoivat sellaista osviittaa. Hätkähdinkin hieman ensimmäisen kirosanan tultua vastaan. =)

Viimeinkin ensimmäinen puolisko tästä sarjan viimeisestä osasta ilmestyi suomeksi! Kirjassa päähenkilömme kasvattavat joukkojaan ympäri maailmaa epäilemättä eeppistä lopetusta varten. On draamaa, toivottomuutta ja yllättäviä käänteitä. Juurikin siis sitä, mitä lukijana tältä odotin. Kirjassa on mielestäni kuitenkin keskitytty liikaa sotajuonittelujen ja strategioiden kuvailuun, puhumattakaan itse taisteluista. Romantiikkaa oli ripaus, mutta olisin kaipaillut sitä lisää näiden rankkojen aiheiden vastapainoksi. Kirja toi hyvin paljon mieleen keskimmäisen Taru sormusten herrasta -elokuvan tunnelmaltaan, juoneltaan ja taistelukohtauksiltaan.

Kalevalasta insipaationsa saanutta elämää muinaissuomalaisessa fantasiamaailmassa. Kaksi kylää on tehnyt muinoin yhdessä Sammon, mutta nyt vain toinen kylä hyötyy sen kehräämistä lauluista. Niinpä toisen kylän soturit tulevat havittelemaan omaa osuuttaan. Pidin tässä kirjassa erityisesti erilaisten kulttuurien kohtaamisesta. Kirjailija on hyvin saanut esiin sen, miten yhteisö koostuu aina yksilöistä, jotka eivät välttämättä ajattele samoin kaikesta. Joku voi olla avoimempi muutokselle kuin toinen ja joskus oma paikka löytyy yllättävästä suunnasta. Kieli on kirjassa melko runollista ja kerronta mietiskelevää. Ei siis aivan minun mieleeni. Monista näkökulmahenkilöistä huolimatta juoni on kuitenkin selkeästi ymmärrettävissä ja ajoittain koskettava. Vaikka tarina sijoittuu muinaiseen aikaan, kirja käsittelee tänä päivänäkin täysin relevantteja teemoja.

Inna puntaroi tulevaisuuden Suomessa sitä, onko tärkeämpää todella elää vaiko olla turvassa? Suomesta on tullut suurimmalta osin elinkelvoton ja ihmiset asuvat ahtaasti etelään rakennetussa kuplakaupungissa. Seikkailu alkaa, kun Inna päätyy epäonnisten sattumien vuoksi pois turva-alueelta. Tarina on kirjassa mielenkiintoinen ja kerronta kulkee mukavasti. Kirja ei kuitenkaan ole erityisen tasalaatuinen. Esim. päähenkilö kertoo tarinaa yleensä hyvin neutraalein sanankääntein, mutta sitten yhtäkkiä hän saattaa kertoa menevänsä kuselle. Uskontoa ei myöskään käsitellä mitenkään, mutta sitten päähenkilö vain yhtäkkiä alkaa mietiskellä Jeesusta ja lähestulkoon rukoilla. Hämmennyin myös välillä, kun päähenkilö ei muistanut mikä on tämä historiallinen rakennus, joka tunnettiin muinoin liiterinä, mutta seuraavaksi hän saattoi tunnistaa kuusiriusta rakennetun pirtin ja kuvailla sitä lukijalle vailla ongelmia. Tällaiset seikat vaivasivat hieman, mutta ei nyt aivan valtavasti. Olisinkin toivonut kirjalle hieman lisää pituutta, jotta kaikkia siinä esiteltyjä teemoja olisi ehditty käsitellä enemmän ja mielenkiintoiseen maailmaan olisi päässyt tutustumaan lisää.

Kevyttä kauhua ja suuria tunteita loskaisessa Helsingissä. Seelan ja Hurmeen tarina jatkuu, tällä kertaa Hurme toimii myös kertojana. Kirjassa selvitellään murhaajaa ja säädetään muita tämän pariskunnan arkeen kuuluvia asioita. Pidin kirjasta hieman enemmän kuin sarjan ensimmäisestä osasta. Tarina kulki jouhevammin ja juoni oli uskottava. Harmittavasti kirja ei kuitenkaan koskaan imaissut mukaansa ja loppuratkaisu oli melko arvattava. Innostuin tätä lukiessa larppaamisesta, vähänkö kuulostaa hauskalta puuhalta (siis jos ei nyt huomioida kaikkea mitä Seelalle & kamuille niissä kävi, vaan ihan tapahtumana).

Rankka kertomus tulevaisuudesta, joka nostaa suurennuslasin alle nykyisen länsimaisen yhteiskuntarakenteen. Kirjan kolme erilaista yhteiskuntarakennetta - Maailmankodin Utopia, läheisen Saarivaltion jälkikapitalismi ja menneisyyden kapitalismi - korostavat toistensa piirteitä ja järjettömyyksia. Juoni pyörii viiden päähenkilön mietintöjen ja hyökkäävien robottihyönteisten mysteerin selvittämisen ympärillä. Samalla esitellään Maailmankodin huikeita mahdollisuuksia ja vapautta. Kirja on mielestäni huikean mielenkiintoinen ja tärkeä, mutta minua se ei koukuttanut. Koin lukemisen hyvin raskaaksi, eikä juoni temmannut mukaansa. Alku varsinkin oli hyvin vaikea. Luettuani tämän minulle jäi kaipuu päästä Maailmankotiin: Paikkaan missä ei tarvitse suorittaa, esittää tai elää erillään luonnosta.

Seikkailu huipentuu kun keskushenkilömme päätyvät samaan paikkaan päättämään teoillaan maailman kohtalosta. Viimein saadaan tietää mikä tämä homma ylipäätään on ollut tässä sarjassa. Tai no saadaan ja saadaan. Menee lopussa niin abstaktiksi etten pysynyt ihan mukana, mutta suurpiirteisesti ymmärsin mitä tapahtui. Juoni on hyvin rakennettu, se soljuu hyvin eteenpäin ja lopussa on sellaista kunnollista lopun tuntua. Se hieman jäi harmittamaan, että sitä seleesien toista pulssia ei oikein avattu riittämiin. Mitä ovat ne eri sävyt ja miten ne suhtautuvat toisiinsa? Olisin kaivannut tutkielmaa aiheesta. :D Kaiken kaikkiaan sarja oli ihan mukavaa luettava. Sellainen ettei harmita että luin, mutta uudestaan tuskin tulen tähän tarttumaan.

Päähenkilömme matkustavat selvittämään lumousta ja Aleian olemusta toiselle mantereelle. Seuraa monenmoista säätöä ja meininkiä, mutta päätarina ei juurikaan etene. Käytännössä Aleia seurailee mitä muut puuhailevat ja odottelee josko joku ratkaisisi häneen liittyvän arvoituksen. Mukaan tulee paljon uusia henkilöitä, joita eri henkilöt kutsuvat eri nimillä. Sekavaa, jos sallitte sanoa. Kirjassa on odottava tunnelma, odotellaan ehkäpä sarjan viimeistä osaa. Siinä voidaan sitten paljastaa mistä tässä koko kertomuksessa on ollut kyse. Kirjan kansi on upea, mutta ei kyllä mitenkään kuvaa sisältöä. Toivoin romantiikkaa, mutta jäin ilman.