Verivartio jatkaa Käärmetanssijassa alkanutta Nejahin tarinaa, tällä kertaa maailman suurimman kaupungin slummeissa ja palatseissa. Pulaan joutunut ystävä saa Nejahin sotkeutumaan ylhäisaatelin valtapeleihin, joissa juonet ovat monimutkaisia, henki on halpa ja mikään ei ole sitä miltä näyttää.
Kirjoittajalla on selkeä visio fantasiamaailmasta, jonka hän maalaa lukijansa eteen taidokkaasti. Kerronta on sujuvaa, maailmankuvaus elävää ja kekseliästä, dialogi kaurismäkeläistä ja toiminta raakaa ja rujoa. Väkivaltaa ei kaunistella, mutta sillä ei myöskään mässäillä.
Jos jotain negatiivista haluaa sanoa, niin toisin kuin Käärmetanssija, niin Verivartio ei seiso omillaan, vaan tarina jää kesken ja jatko-osaa odottamaan. Ja niin jään minäkin, sen verran hyvä lukukokemus Verivartio oli. |
