Nix Kharon

Pidin tästä kirjasta ehkä vielä enemmän kuin ensimmäisestä. Poliittinen kuohunta tuo lisää ulottuvuutta tarinaan. Edelleen  olen ihastunut tähän fantasiamaailmaan, seleeseihin lajina ja maailman magian ominaispiirteisiin.

Ihastuin todella paljon Vikin kehittämään steampunkia henkivään  fantasiamaailmaan. Haluaisin todella paljon lukea enemmän tähän maailmaan kuuluvia kirjoja, vaikka niissä olisi eri päähenkilöt. 

Pidin henkilöhahmoista ja heidän eri piirteistään. Muutamista en niin paljoa, mutta se ei haitannut kokonaisuutta. Tarinakin oli hyvä.

Tyyli on edelleen runsasta ja kuvailevaa. Päähenkilö on eri kuin edellisessä kirjassa (edellisessä Scarlet, nyt sisko Tella), vaikka muuten hahmot ovat pääasiassa samoja. Pidin enemmän ensimmäisestä kirjasta ja päähenkilöstä, mutta kyllä tämäkin tuli ahmaistua vauhdikkaasti.

Pidin todella paljon kirjasta. Tyyli on runsasta ja kuvailevaa. Kirjassa on taikuutta, mysteerejä ja romantiikkaa. Kirjatrilogiasta pidin eniten tästä ensimmäisestä osasta, joka olisi toiminut yksinäänkin ilman jatko-osia.

Alkuperäinen kirja on ilmestynyt jo vuonna 1986. Hyvä fantasia ei toki vanhene koskaan, mutta tietyllä tapaa kerrontatyyli on mielestäni ajalle tyypillinen. Esimerkiksi hahmojen tunteista ei puhuta kovinkaan kuvailevasti, vaan kerronta keskittyy tapahtumiin. Tapahtumista kerrotaan useamman hahmon näkökulmasta. Myös aikajanoja on useampi (643 -> / 698-> / 1045 -> ). Paikannimiä ja henkilöitä on paljon. Kirjan kantavana voimana on kelttiläiseen mytologiaan perustuva maailma, omien tekojen seuraukset ja niihin liittyvät sielujen reinkarnaatiot. Maailma on aika raaka: elämä on tavalla tai toisella jatkuvaa taistelua ja kasuaalisti mukana on myös perheen sisäistä väkivaltaa sekä seksuaalista väkivaltaa. Tosin myös rakkaus on juonen oleellinen osa.

Kirja ei saanut itseltäni aikaan samankaltaista ensihurmaa ja valloittavaa ihastumisen tunnetta, kuten jotkut muut kirjat. En juurikaan pitänyt henkilöistä. Hyvät hahmot saavat kiintymään ja heidän kohtalostaan alkaa välittää. Nyt niin pääasiassa ei käynyt. Luin putkeen kirjat 1 ja 2, joten hieman menee sekaisin missä ensimmäinen loppui ja toinen alkoi.

Toisaalta kirja oli riittävän mielenkiintoinen, että lainasin myös sen seuraavan osan. Enempää ei ole suomennettukaan, vaikka kirjailija on julkaissut kymmeniä kirjoja. Jo pelkästään Deverry-saagaan kuuluu 15 kirjaa. En usko jaksavani lukea jatkoa englanniksi. Suurimmaksi osaksi sen takia, että päähahmot eivät olleet tarpeeksi pidettäviä, jotta kiinnostaisi miten heille lopulta käy. Itse mytologia on kiinnostavin osa kirjoissa.