Nix Kharon

Pidin tästä kirjasta itse asiassa enemmän kuin esimerkiksi Varjo ja Riipus -kirjasta. Pääasiassa monipuolisempien henkilöhahmojen vuoksi. On toisaalta hämmentävää muistaa miten nuoria hahmot ovat: pääasiassa noin 17-vuotiaita. Vaikka kyseessä on nuorten kirjasta, voisi hahmojen silti kuvitella olevan himpun verran vanhempia. Edelliseen kirjasarjaan verrattuna tässä ei käydä sotaa eeppistä pahaa vastaan, vaan enemmänkin juoni on verrattavissa seikkailukirjaan, jossa tosin päähenkilöt ovat rikollisia ja seikkailevat fantasiamaailmassa. Sanoisin tämän olevan varsin viihdyttävää luettavaa. Miinusta tarpeettomasta kahteen kirjaan jakamisesta, kun tarina jatkuu suoraan seuraavassa osassa. 

Tämän viimeisen osan lukeminen oli jo aika tuskastuttavaa. Hahmot "kehittyvät" lähinnä huonompaan suuntaan, juoni ja henkilöiden toiminta on entistä epäloogisempaa ja suorastaan typerää. En enää tästä viimeisestä osasta keksi juurikaan hyvää sanottavaa, vaikka 1. kirja oli vielä ihan ok.

Kirja alkoi lupaavasti, mutta ikävä kyllä ei lunastanut alun lupausta. Juoni oli epälooginen, hahmot alkoivat olla entistä ärsyttävämpiä. Edelliseen osaan verrattuna mennään ikävä kyllä huonompaan suuntaan.

Pidin joistakin asioista tässä kirjassa. Idea ruumiin valtaavasta hengestä oli ihan hyvä, varsinkin kun mukaan on liitetty eettistä pohdintaa ja itsensä etsimistä. Toki asetelma toi vahvasti mieleen Stephanie Mayerin kirjan Vieras. Kieli sen sijaan oli ajoittain kömpelöä ja muistutti heikkoa suomennosta. Monet tapahtumat olivat myös epäloogisia ja tapahtumapaikka epätodellinen Suomen oloihin siirrettynä. Nuorten kirjaksi tämä on kuitenkin ihan ok, varmastikin löytyy enemmän tarttumapintaa. Jännitystäkin tähän on koitettu tuoda ottamalla mukaan rikosjännärielementtejä. Tosin ne eivät olleet erityisen yllätyksellisiä. Itse henkilökohtaisesti olisin ollut paljon kiinnostuneempi niistä taustavoimista, jotka tällaisen ruumiinvaltaamisen taustalla vaikuttavat ja saavat tapahtuman aikaiseksi (kuinka, miksi, mitkä).

Pidin todella paljon kirjasta. Erityisesti särmikkäät henkilöhahmot olivat kirjan parasta antia, päähenkilö varsinkin. Pidin myös tästä versiosta salaseuroista ja magiasta. Jännitystäkin oli sopivasti.

Aluksi Itselläni oli vaikeuksia paikkoja ja nimien kanssa. Kuka oli kukakin ja mikä paikka mikäkin. En myöskään hirveästi välittänyt prologista. Useammassa aikajanassa hyppiminen on juonen kuljetuksen kannalta ok, ja kolme eri aikajanaa kulki saumattomasti kirjassa rinnakkain. Mutta en välitä kamalasti siitä tyylistä, jossa ensimmäisessä kappaleessa yritetään herättää lukijan mielenkiinto viittaamalla alkulopun karmeaan tilanteeseen. Tykkään enemmän siitä, että tilanne kehkeytyy vähitellen, eikä lopun suuntaa liikaa vihjailla. Hyviä käänteitä tähän oli kuitenkin saatu.

Välillä tuntui kuin suomennoksessa olisi ollut puutteita. Muutaman kerran jäin miettimään mitä tällä yritetään sanoa, mutta asia avautuin kun pohdin mistä se olisi mahdollisesti suomennettu.

Tykkäsin todella paljon kokonaisuusesta ja odotan innolla seuraavaa kirjaa.

Tämä oli todella huono. Alku oli ihan ok, mutta sitten juoni alkoi junnata paikoillaan. Henkilöhahmot oli todella epämiellyttäviä ja ärsyttäviä. Tunnustan pikalukeneeni puolen välin jälkeen lopun, ei oikein jaksanut enää kiinnostaa.

Aivan edellisen kirjan tasolle tämä ei päässyt, mutta oli silti aivan huippu. Erinomainen päätös trilogialle, vaikka toisaalta on aika selvää että tarinaan tulee myös jatkoa. Kaikki ei vielä selviä, vaikka yksi taistelu on voitettu.

Sarja paranee edetessään. Tämä on hauskempi ja mielenkiintoisempi. Romantiikkaa unohtamatta. Yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani. Vielä parempi kuin edellinen. En yleensä pidä imelistä romanttisista teoksista, mutta tämä osui nappiin. Se ei ole imelä, vaan kaikkea muuta.

Pidin tästä kirjasarjasta jopa enemmän kuin Throne of Glassista. Tämän ensimmäiaen kirjan tarina muistuttaa monilta osin kaunotar ja hirviö -satua, vaikkakin on monipuolisempi. Pidän päähenkilöstä (Feyre) todella paljon.

Siitä on kauan kun tämän luin, mutta muistelen yllättyneeni positiivisesti. Kannen perusteella en odottanut paljoakaan. 

Hauskaa sinänsä, että enää en muista kuka oli Po. Muita asioita muistan kirjasta, mutta jätän mainitsematta turhat spoilerit.

Pidin melko paljon kirjasta, vaikka aihe sinänsä on viime vuosina melko loppuun kaluttu. Suhteellisen pitkälle mennään dystopia-zombie teoksissa yleisesti tuttua kaavaa noudattaen, mutta  aivan kaikkea en ainakaan itse arvannut. Päähenkilöt olivat aika kliseisiä ja yksipuolisia hahmoja, jos sen ei anna häiritä, niin on tämä melko hyvä kirja. Sellainen nopeasti luettava, joka ei sinänsä mitään mullista, mutta viihdyttää hetken.

Moni asia selviää tässä kirjassa, mutta itse asiassa ei aivan kaikki. Itseäni olisi kiinnostanut vielä enemmän kuulla tarkemmin muistakin kuin nefreistä. Haluaisin Vikin kirjoittavan lisää tähän maailmaan kuuluvia kirjoja. Ilman Aleiaa tai Aleian kanssa.