tintti89

Kirja oli erilainen verrattuna muihin sarjan kirjoihin. Sen juoni ja henkilöhahmot pitivät hyvin otteessaan edellisten osien tapaan, mutta jotenkin se ei tuntunut lainkaan Remnants-kirjalta. Maan selviytyjät ja heidän asuinympäristönsä eivät jotenkin ollenkaan olleet sarjan tyylisiä. Erittäin mielenkiintoinen kirja tosin. Suosittelen lämpimästi, mutta vain, jos on lukenut sarjan muut osat.

Kirja oli huomattavasti mielenkiintoisempi kuin sarjan edellinen osa. Se ei myöskään ole yhtä ennalta-arvattava, varsinkaan sen loppu. Loppu jäi sopivan avoimeksi ja juoni piti mielenkiintoa hyvin yllä, vaikka siinä ei koko ajan mitään tapahtunutkaan.

Jotenkin aika hiljaisen oloinen kirja. Applegatelta olisin odottanut vähän enemmän toimintaa, mutta toisaalta myös nämä tylsemmätkin kirjat sopivat aina välillä Remnants-sarjaan. Tässä kirjassa rupesi ärsyttämään Yagon ja 2Facen itsekeskeisyys. Kirja oli niin todenmukaisesti kirjoitettu, että teki mieli välillä hakata päätä seinään lukiessaan heidän kahden ajatuksista ja tekemisistä.

Olisin odottanut tältä kirjalta enemmän, on sitä sen verran paljon kehuttu. Itseeni ei tämä kirja iskenyt. Se oli kirjoitettu hyvin ja sopivan humoristisella tavalla, mutta jokin puuttui. Juoni oli sinänsä ihan hyvä, mutta jotenkin tuntui aina välillä puuduttavalta lukea kirjaa. Mielestäni kirja hyppelehti vähän liikaa paikasta toiseen. Henkilöhahmot tuovat ison plussan kirjaan.

Minulle tuli kirjasta mieleen Harry Potter -sarja. Nuori poika kukistamassa kokenutta noitaa. Juoni oli kyllä hyvä ja mielenkiintoinen, sitä ei voi kiistää. Tosin se oli hieman ennalta-arvattavampi kuin sarjan edellinen kirja. Olisin myös kaivannut kirjaan enemmän ensimmäisen osan kauhua. Lisäksi jäi ärsyttämään lopun liiallinen avoimuus, varsinkin kun jatko-osaa ei vielä pysty lukemaan.

Näkijän tytär on hyvä kirja, mutta se on selkeästi suunnattu paljon itseäni nuoremmille lukijoille. Juoni oli juuri niin kliseinen kuin saattoi odottaa, eikä sen arvaamiseen tarvita kovin suuria lahjoja. Kirjan loppukin oli hieman liian iloinen ja töksähtävä. Viisi vuotta sitten kirja olisi varmasti ollut loistava, mutta ei enää.

Kirja oli tavanomaista Remnants-sarjan kirjaa rauhallisempi. Tämä kirja keskittyi lähinnä selviytyjien välisiin kiistoihin, mutta myös toimintaa mahtui mukaan. Myös lisää selviytyjiä paljastui, mutta heidät mainittiin vain pikaisesti. Henkilökohtaisesti itseäni rupesi tässä kirjassa raivostuttamaan Yagon ja 2Facen itsekeskeisyys. Yleensäkin koko sarjassa on saatu ihmisten käyttäytyminen hyvin todenmukaiseksi.

Ristitulessa on huomattavasti parempi kirja kuin sarjan edellinen osa. Häijyjen sinisten ja ratsastajien taistelu oli jotain uutta ja mielenkiintoista. Myös vauvan paljastuminen aluksentekijäksi oli arvaamatonta. Kliseitäkin toki mahtuu kirjaan mukaan, mutta niitä ei ole kuitenkaan lyöty yli. Kirja pitää lukijan hyvin otteessaan arvaamattomalla juonellaan.

Tämä kirja on mielestäni tähän asti lukemistani sarjan kirjoista huonoin. Henkilöitä tuli taas kaksi lisää. Onneksi vanhoista henkilöistä on jo niin hyvin perillä, ettei heitä sekoita keskenään. Tapahtumapaikat vaihtelivat kirjassa niin nopeaan tahtiin, että siinä ei pysynyt perässä. Yhtenä hetkenä täällä, seuraavana toisaalla, ja aina eri henkilöiden kanssa. Muuten juoni oli ihan hyvä ja henkilöt pysyivät yhtä todentuntuisina kuin aiemmissakin kirjoissa.

Velhohurtta on hyvä kirja, mutta takakansitekstin mukaan sitä ei kannata valita. Juoni kulkee tasaisesti eteenpäin ja imaisee lukijan mukaansa, mutta takakannen asiat tapahtuvat vasta aivan kirjan lopussa. Olisin toivonut taistelua ja suolla oloa enemmän, tämä sai ehkä pari aukeamaa koko kirjasta. Koko kirjan maailmaan oli käytetty sopivasti mielikuvitusta ja se oli kuvailtu todenmukaisesti, vaikka kyse olikin velhokaupungista. Kaiken kaikkiaan hyvä kirja, jota suosittelen lämpimästi fantasian ystäville.

Supernaturalisti vie mennessään jo ensimmäisestä sivusta lähtien. Juoni on hieman erikoisempi ja hyvin kirjoitettu, siitä ei heti arvaa mitä tapahtuu seuraavaksi. Henkilöhahmot ovat hyvin persoonallisia, ja heihin pystyy samaistumaan hyvin. Kaiken kaikkiaan loistava kirja, josta ei myöskään huumoria puutu.

Kirja on kirjoitettu hyvin, mutta se muistuttaa vähän liikaa Taru Sormusten Herraa. On nuoria poikia, taistelijaa, taikakeinoja omavaa henkilöä. Matkan varrella heihin liittyy lisää henkilöitä, ja lopussa seurue hajaantuu. Aivan kuin olisi lukenut toisintoa Sormusten Herrasta. Muuten kirja oli hyvä, seurueen matkasta oli mukava lukea, sillä paikat oli kuvailtu tarkasti ja myös henkilöihin oli nähty vaivaa.