tintti89

Tämä kirja on selkeästi huonompi kuin edellinen osa. Dinosaurukset jäävät mielestäni hieman taka-alalle Jurassic Parkin arvoitusta selvitellessä. Kirjassa on tosin saatu hyvin selitettyä geneettiset tiedot maallikon ymmärtämin termein. Hieman kappalejaot ihmetyttävät, sillä osassa kappaleita niitä ei olisi tarvinnut.

Henkilöissä menin taasen sekaisin, aina sai miettiä kenen seurassa kukakin liikkui. Jotenkin kaikki hahmot jäivät kirjassa erittäin pinnallisiksi. Olisin itse ehkä jättänyt Kellyn ja Arbyn kirjasta kokonaan pois, sillä edellisessä osassa lapsia päätyi jo hengenvaaraan, eikä sitä olisi välttämättä tarvinnut toistaa. Sen sijaan olisin halunnut Alan Grantin mukaan myös tähän kirjaan. Hieman jäin myös miettimään, oliko tämän kirjan Harding edellisen osan Hardingin tytär.

Kirjan loppu jäi liikaa kesken, se olisi kaivannut jatko-osaa. Kirjan edetessä kysyttiin liian monia kysymyksiä, eikä viimeisillä sivuillakaan näihin saatu vastausta. Loppu oli vähän turhan hätäinen. Suosittelen kuitenkin kirjaa edellisen osan lukeneille, tarjoaa se kuitenkin vastauksia edellisen kirjan kysymyksiin.

Tämä kirja on aina vain yhtä hyvä. Se on erittäin nopalukuinen ja kirjailijalla on loistava kirjoitustyyli. Juoni etenee loogisesti eteenpäin ja kirjassa kerrotaan kaikki tapahtumat tapahtumahetkellä. Tekstin lomassa olevat kaaviot ja taulukot keventävät tekstiä juuri sopivassa määrin, vaikka niistä ei paljoa ymmärräkään. Miinusta kirjailijan laiskuudesta jännittävissä kohdissa, mitään ns loppuhuipennusta ei tapahdu vaan henkilöt vain selviytyvät tapahtumasta.

Kirjan henkilöillä oli liian samankaltaiset nimet, itse en kirjan loputtuakaan tiennyt kaikkien osallisuutta puiston toimintaan liittyen. Osaan henkilöistä oli keskitytty paljon, esimerkiksi Lex oli saanut ärsyttävän, hemmotellun pikkukakaran osan. Grant oli saatu kuvattua hyvin rauhalliseksi, juuri professorimaiseksi professoriksi.

Kirjan loppu jäi erittäin pahasti kesken. Paljon kysymyksiä jäi vastausta vaille, mutta ehkä niitä aukaistaan sitten seuraavassa osassa. Olisin toivonut loppuun hieman muidenkin näkökulmaa kuin vain Grantin. Kaiken kaikkiaan kirja on erittäin suositeltava, varsinkin jos on yhtään kiinnostunut dinosauruksista ja geeniteknologiasta.

Kirjan juoni on mielestäni hyvä. Siinä on sopivassa määrin oikeasti pelottavaa kauhua, mutta kirjaa on kevennetty huumorilla. Pidän kirjailijan kirjoitustyylistä, ja kirja imaisee sisäänsä jo heti ensimmäisillä sivuilla. Juonen kannalta turhia kohtauksia kirjassa ei juurikaan ole.

Bretin lisäksi kirjassa ei hirveästi ole panostettu henkilöihin. Koko hänen perheensä ja lähipiirinsä jäivät aivan liian pinnallisiksi. Bretin hahmo on taasen saatu niin elävän tuntuiseksi, että kirjaa lukiessa tekisi mieli huutaa tälle ja käskeä jättämään huumeet ja alkoholi rauhaan.

Kirjan loppu oli turhan hätäinen. Siinä ei annettu vastauksia kirjaa lukiessa heränneisiin kysymyksiin ja muutenkin se jäi erittäin paljon kesken. Olisi ollut kiva tietää, olivatko yliluonnolliset tapahtumat oikeasti totta, vai tapahtuivatko ne vain Bretin mielikuvituksessa. Jos loppuun olisi panostettu enemmän, olisi kirja saanut myös enemmän tähtiä.

Kirjan toinen osa on selkeästi huonompi kuin edellinen, mutta on silti ihan luettavissa oleva. Juoni ja tyyli jatkuu samanlaisena kuin ensimmäisessäkin osassa. Egyptin seikkailut olivat tosin erittäin puuduttavia, niitä oli liikaa enkä oikein pysynyt perässä mitä tapahtui ja milloin.

Henkilöt ovat tässäkin osassa aivan omia persooniaan. Olisin toivonut kirjaan enemmän mukaan Coleridgeä, sillä hän jäi persoonana erittäin pintapuoliseksi raapaisuksi. Kirjailijalta olisin odottanut enemmän mielikuvitusta Horrabinin kokeiden kanssa, sillä olisi ollut mielenkiintoista lukea, mitä kaikkea siellä kellareissa oikein asusti.

Kirjan loppu oli mielestäni hyvä, vaikkakin Brendanin ja Jackyn elämästä olisi voinut kertoa hieman enemmän. Loppu oli kerrankin ennalta-arvaamaton, itse aivan hämmästyin tällaista loppuratkaisua. Kirjassa häiritsivät edelleen suomentajan virheet ja erittäin epäselvät lauserakenteet. Suosittelen silti kirjaa lämpimästi kaikille edellisen osan lukeneille.

Tämä kirja kuuluu parhaimpiin lähiaikoina lukemiini kirjoihin. Juoni on hyvä ja erilainen verrattuna muihiin kirjoihin, ja se etenee loogisesti eteenpäin, vaikka hyppeleekin eri ihmisten välillä. Kirjaan on saatu sopivasti ujutettua huumoria, mutta siinä on myös jännitystä ja kauhua. Anubiksen portit on erittäin hyvin onnistunut sekalainen paketti siis.

Päähenkilöt ovat mukavaa vaihtelua tyypillisiin sankarihahmoihin, sillä keski-ikäinen, rupsahtanut professori on harvoin minkään kirjan pääosassa. Henkilöihin on saatu syvyyttä, ja heihin kerkeää "tutustumaan" kirjan aikana. Hieman alussa meni henkilöt sekaisin samantapaisten nimien takia.

Kirja loppui mielestäni juuri sopivaan kohtaan ajatellen seuraavaa osaa. Hieman se oli ennalta-arvattavissa, mutta ei pahasti. Miinusta kirjalle antaa lukuisat kirjoitusvirheet ja epämääräiset lausejärjestykset, tosin nämä ovat enemmänkin suomentajan mokia. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka ovat edes vähän kiinnostuneita historiallisista romaaneista.

Tämä kirja jakaa omatkin mielipiteeni kahtia. Idea ja juoni ovat hyviä, mutta toteutus ei onnistunut laisinkaan. Omaan makuuni kuvailua on aivan liikaa, eikä kirjaan pysty keskittymään. Juoni on mielestäni loistava kuvaus Hitlerin toimista, vaikka ei ihan todenmukainen olekaan.

Kirjan henkilöt jäivät suurimmaksi osaksi aivan tunemattomiksi. Kirjan loppuvaiheillakaan en tiennyt, kuka lopulta johti ketäkin. Kirjailija oli nähnyt vaivaa keksiessään samankaltaisia nimiä, kuin oikeastikin eläneillä ihmisillä. Jagger itsessään on melko fantasiamainen henkilö, luonne ja tyyppi vaihtuu kirjan edetessä totaalisesti.

Kirjan loppu oli melko omalaatuinen, sopi tosin tälle kirjalle hyvin. Kirjan "arvostelu" meni kyllä itseltäni aivan ohi, en tajunnut puoliakaan, mitä arvostelija yritti sanoa. Toisin sanottuna sen olisi voinut jättää pois. Tällaisenaan en kirjaa kovin helpolla lähde suosittelemaan, sillä toteutus on sen verran heikko.

Tämä kirja saavutti taas sarjan ensimmäisen osan fiiliksen. Varsinaista kauhua ei ollut, mutta jännitystä kuitenkin. Juoni eteni suht loogisesti eteenpäin, ja tätä kirjaa jaksoi lukea tunninkin putkeen. Vaikka tapahtumat hyppivätkin Scarlettin ja Mattin porukan välillä, ei juoni siitä kärsinyt.

Sarjan uusin tulokas Scar jäi melko vaisuksi, hänen luonteenpiirteisiin ei oltu paljoa panostettu. Pidän tavasta, miten Matt on kasvanut sarjan edetessä. Tässä kirjassa hän käyttäytyy jo kuin aikuinen. Kaipasin tähänkin osaan lisää Richardia ja hänen huumoriaan keventämään tunnelmaa. Triadeista plussaa!

Kirjan loppu sopi sarjaan kuin nyrkki silmään. Viidettä osaa jää oikein odottamaan, niin kesken ja jännittävään kohtaan se jäi. Hieman sarjassa ärsyttää eri kertojat, itse en pahemmin välitä kertojien vaihtumisesta. Suosittelen kyllä tätä kirjaa edellisen osan flopista huolimatta.

Tämä kirja on selkeästi sarjan tähän mennessä huonoin. Sarjan juoni ei varsinaisesti etene mihinkään, vaan tässä kerrotaan portinvartijoiden historiasta. En pitänyt laisinkaan kirjan menneisyys-osasta, sen olisi voinut jättää kokonaan pois ja kertoa historian jollain muulla tavalla. Siitä tuli liikaa mieleen sci-fi-kirjat, mitä tämä sarja ei ainakaan ennestään ole ollut.

Mielestäni oli huono ratkaisu tehdä portinvartijat kahdeksi kappaleeksi. Kirjailija olisi edes voinut selittää enemmän kaikista, sillä minulla ainakin jäi kaikki epäselväksi menneisyyden hahmoista. Hieman myös mietin, miksi ainoastaan Matt sai pitää nimensä..

Kirjan loppu jäi liikaa kesken. Siinä ei kerrottu mitään, mitä Scottille ja Jamielle lopulta kävi. Loppu tavallaan lässähti. Jos kirja olisi yksittäinen, en todellakaan suosittelisi sitä, mutta koska se on osa sarjaa, se voi olla tärkeä seuraavan osan kannalta.

Tämä kirja on suoraa jatkoa sarjan edelliselle osalle. Sarjan juonta eteenpäin vieviä tapahtumia ei paljoa ollut, mutta itse pidin tästä kirjasta silti. Koetukset oli hyvin kuvattu, vaikka aivan jokaisessa tapahtui toistoa: Darren selviää täpärästi kuolemalta. Tätä olisi voinut käyttää yhdessä, ehkä kahdessa koetuksessa, mutta ei missään nimessä kaikissa..

Tykkäsin tässä osassa lähes jokaisesta henkilöstä. Hieman häiritsi kirjailijan toistot ja esittelyt jokaisesta henkilöstä, jos haluaa lukea sarjaa niin sen voi lukea järjestyksessä tietääkseen henkilöt.. Crepsleyn ja Darrenin suhteesta löytyi mukavia, uusia puolia. Harkatkin paljastui lopulta ihan symppispersoonaksi.

Kirjan loppu oli jotenkin melko ärsyttävä. Kirjailija ei taaskaan osannut paneutua henkilöiden tunteisiin, eikä täten lukijallekaan jää oikein mitään käteen. Muutenkin kirjailija jätti vähän turhan paljon asioita kesken, vaikka kaikkiin kysymyksiin saa varmasti vastauksen seuraavassa kirjassa.

Tässä kirjassa ei tapahtumia ollut liiemmälti, lähinnä vain keskityttiin syventämään lukijan tietoja eri henkilöistä. Tosin, ehkä se on ihan hyvä, että sarjassa on välillä ns. hengähdystaukoja. Kirjailija petraa koko ajan kirjoitustaitojaan, vaikka samankaltaista toistoa löytyykin kirjasta toiseen.

Kirjaan tuli juuri sopivasti henkilöitä mukaan, eli heidän kanssaan ei mennyt sekaisin. Vähän ihmettelin henkilöiden nimiä, ovat jotenkin outoja, aivan kuin kirjailija olisi vain yhdistellyt kirjaimia toisiinsa. Erityisesti pidin siniviitan mukaan tulosta ja hänen suhteestaan Darreniin. Myös Crepsleystä alkaa löytyä uusia puolia.

Kirjan loppu jäi hieman ärsyttävästi kesken, varsinkin kun on tottunut, että seuraava kirja tapahtuu vasta vuosien päästä edellisen tapahtumista. Tavallaan kuitenkin tämä pakottaa lukemaan seuraavan osan heti. Kaiken kaikkiaan sarja paranee edetessään, nyt sitä voi jo alkaa suosittelemaankin. :D

Kirjan idea oli hyvä, mutta mielestäni toteutus olisi voinut olla parempi. Juoni etenee kuitenkin melko loogisesti eteenpäin, vaikka onkin erittäin ennalta-arvattava. Kirjoitustyylikin tuntuu onneksi parantuvan kirja kirjalta. Jotenkin en kuitenkaan olisi halunnut minkäänlaista rakkaustarinaa tähän sarjaan, sillä kirjailija ei vain osaa kirjoittaa tarpeeksi hyvin.

Henkilöistä sai huomattavasti lisää tietoa tässä kirjassa. Erittäin tyytyväinen olin kuvauksiin Crepselyn ja Darrenin välisistä ristiriidoista, vaikka ne tuntuvatkin välillä vähän kummallisilta. Tykkäsin myös, kun sai tietää enemmän Crepsleyn historiasta. Vampaneesista iso miinus, eihän tuollaisia ole vampyyrimaailmassa!

Kirjan loppu oli mielestäni hyvä, vaikka olikin ennalta-arvattava. Kirja loppuu juuri sopivasti kesken, mikä aiheuttaa himon lukea koko sarja loppuun. Olisin kuitenkin toivonut kirjaan hieman enemmän kuvailua, varsinkin ns. raa'assa kohtauksessa. Edelleenkään niistä ei saa yhtään mitään irti.

Sarjan toiseen osaan kirjailija on mielestäni petrannut vähän. Juoni ei ollut kovin kummoinen, mutta lauserakenteet ja tekstin sujuvuus ovat parantuneet, vaikka teksti onkin vielä hieman lapsellista. Itse pidin erityisesti päätöksestä palata takaisin Friikkisirkukseen, jotenkin kirjailija osaa luoda sinne kuitenkin hyvän ilmapiirin.

Tähän kirjaan henkilöihinkin saatiin jo hieman enemmän syvyyttä. Oivan lisän kirjan henkilöihin toi JV. Jotenkin aivan tajuttoman raivostuttava henkilö, tyypillinen hippi, joka ei tajua oikeasta maailmasta yhtään mitään. Darrenin tunteita oli saatu hyvin kuvailtua, ja loppuun saattoi jo melkein samaistua.

Kirjan loppua ei oltu mietitty turhan paljon. Tuntui kuin se olisi vain tahdottu nopeaan päätökseen. Sen ns. raakuuskin oli vain sanoja, mitään tunteita raakuutta kohtaan ei herännyt. Edelleenkin itseäni häiritsee sarjassa lapsille suunnatut vampyyrit, mutta siihen on kai pakko tottua. Huomattavasti parempi osa tämä oli kuin edellinen, mutta edelleenkään en vampyyrien ystäville sarjaa suosittele.