Rautainen unelma
Alkuteos ilmestynyt 1972. Suomentanut Vuokko Aitosalo. Kansi: Jani Nummela. Nidottu.
Prix Apollo 1974. Nebula-palkintoehdokas 1972, Locus-palkintoehdokas 1973.
Lähde Adolf Hitlerin mukana kauas Maan tulevaisuuteen, jossa vain Feric Jaggar mahtavan Teräskomentajansa avulla voi pelastaa ihmiskunnan viimeiset rippeet pirullisten dominaattorien ja heidän mutanttiarmeijansa kynsistä!
Hakaristin herra
voitti Hugo-palkinnon vuoden 1954 parhaana tieteisromaanina, ja tieteiskirjallisuuden ystävät kautta maailman pitävät sitä yhä Hitlerin merkittävimpänä teoksena. Nyt tämä upea teos on jälleen lukijoiden saatavilla kauan odotettuna uusintapainoksena, jonka loppusanat on laatinut Homer Whipple New Yorkin yliopistosta. Nyt sinullakin on mahdollisuus kokea, miksi tämä mestarillinen tieteisromaani on valanut niin moniin uskoa näinä vaikeina aikoina.
Norman Spinradin uskalias vaihtoehtohistoria sisältää romaanin romaanissa ja leikkii ajatuksella, millaista fantasiaa Adolf Hitler olisi kirjoittanut, jos hän olisi toteuttanut suuruudenhullut haaveensa kirjailijana eikä poliitikkona. Rautainen unelma on tehokas satiiri, joka sekä tekee parodiaa natsiviihteestä että tuo armottomasti esiin monissa fantasiakirjoissa piilevät fasistiset, rasistiset ja militaristiset piirteet.
”Romaanin dialogi ja henkilökuvaus ja lopulta koko universumin kattavaksi laajeneva näyttämö tuovat usein mieleen nimenomaan [E.E. ”Doc” Smithin] maineikkaat teokset ja raivoisat hurmeiset taistelukohtaukset tieteisfantasian muiden klassikoiden pidättelemättömän ekstrovertin alkuvoimaisuuden.” – Juhani Hinkkanen, Portti 2/2008
”Sanoma lienee, ettei fantasiassa ja scifissä esiintyvää rasismia, fasismia, sovinismia ja militarismia voi kuitata kritiikittömästi sanomalla, että se on pelkkää harmitonta mielikuvitusleikkiä tai kaukaisen aikakauden kuvausta. Spinradin teos on vuodelta 1972, mutta viesti on edelleen ajankohtainen ja tärkeä.” – Kari Kanto, Tähtivaeltaja 3/2008
”Romaani ei ehkä ansaitse klassikon titteliä, mutta se kuuluu tieteiskirjallisuuden varsin runsaslukuiseen joukkoon teoksia, joissa on merkillepantavan omituinen idea.” – Vesa Sisättö, Parnasso 1/2007
”Monen nykykirjailijan kannattaisi lukea tämä kirja. Se on edelleen yllättävän osunut kuvaus scifistä ja ehkäpä samettihansikkaan verhoamasta fasismin nyrkistä, jota monet kirjailijat tiedostamattaankin ihannoivat.” – Janne Kemppi, Spin 4/2008
Käyttäjät lukeneet myös
Norman Spinrad
Norman Spinrad on syntynyt vuonna 1940 Yhdysvalloissa. Spinrad on kirjoittanut päätoimisesti vuodesta 1966. Hän toimi Science Fiction Writers of America -järjestön puheenjohtajana 1980–82 ja 2001–2002. Vuonna 1990 Spinrad matkusti Pariisiin markkinoidakseen kirjaansa. Hän rakastui Valojen kaupunkiin ja muutti sinne seuraavana vuonna. Hän on naimisissa kirjailija N. Lee Woodin kanssa.
Kirjallisuutta
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ, 2004.
Muita teoksia kirjailijalta Norman Spinrad
Kirja-arviot ja kommentit
Tämä kirja jakaa omatkin mielipiteeni kahtia. Idea ja juoni ovat hyviä, mutta toteutus ei onnistunut laisinkaan. Omaan makuuni kuvailua on aivan liikaa, eikä kirjaan pysty keskittymään. Juoni on mielestäni loistava kuvaus Hitlerin toimista, vaikka ei ihan todenmukainen olekaan. Kirjan henkilöt jäivät suurimmaksi osaksi aivan tunemattomiksi. Kirjan loppuvaiheillakaan en tiennyt, kuka lopulta johti ketäkin. Kirjailija oli nähnyt vaivaa keksiessään samankaltaisia nimiä, kuin oikeastikin eläneillä ihmisillä. Jagger itsessään on melko fantasiamainen henkilö, luonne ja tyyppi vaihtuu kirjan edetessä totaalisesti. Kirjan loppu oli melko omalaatuinen, sopi tosin tälle kirjalle hyvin. Kirjan "arvostelu" meni kyllä itseltäni aivan ohi, en tajunnut puoliakaan, mitä arvostelija yritti sanoa. Toisin sanottuna sen olisi voinut jättää pois. Tällaisenaan en kirjaa kovin helpolla lähde suosittelemaan, sillä toteutus on sen verran heikko.
Rautainen unelma on tärkeä kirja, mutta enemmän kuvailevana eli tietokirjallisuutena kuin kaunokirjallisuutena. Ursula Le Guin on kirjoittanut, että romaani vaatii moniäänisyyttä ja siten Spinradin teos on luonteeltaan enemmän novelli kuin romaani. Hitlerin kirjoittama teos sopisi todellakin aineksiltaan pikemminkin pitkään novelliin, joskin romaanimittaisenkin tekstin lukee vaivattomasti ja tuotos on kaikessa absurdiudessaan hauskakin, erityisesti loppukohtauksessaan. Hurmioituneitten taistelukuvausten soisi päätyvän niin sanotusti alan harrastajien mietiskeltäväksi. Suositellaan muun muassa koulukirjastoihin. Jälkisanoissa vedotaan psykoanalyysiin, joka on tulkintakehyksenä jo vanhentunut ja kyseenalainen, mutta oleellista onkin tiedostamattomaan vetoaminen.