Sora

Oravaliidon Toivo on kirja, joka saa lukijan suureen epätoivon valtaan. Moni hahmo on kirjoitettu aika huonosti tässä ja heidän näkökulmiaan on hyvin vaikea ymmärtää. Siitä huolimatta pystyin nauttimaan kirjan lukemisesta ja siinä on hyvin kauniisti kirjoitettuja hetkiä. Oravaliito on yksi parhaiten kirjoitetuista Soturikissa hahmoista ja hänen kehityskaari on hyvin luotu. 

Kirjassa tavataan Sisaret, jotka ovat oma kissaryhmänsä ja ehkä jopa tämän kirjan pelastus. Olisi hienoa saada heillekin joku oma kirja. Heidän erilainen elämäntapansa on kiinnostava. 

Jotta lukija pääsisi paremmin kirjan tapahtumista kärryille, olisi hyvä olla luettuna jonkun verran edellisiä kirjoja (ainakin Kolmikon mahti). 

Kirja on hieman kammottavaa luettavaa ja loppumetreillä alkaa menemään vähän ylikin. Jotenkin se onnistuu kuitenkin säilyttämään mielenkiinnon loppuun asti.

Alkuosa kirjasta vaikutti tosi mielenkiintoiselta ja hyvältä mutta about puolivälissä se lysähti. Tuli vähän liikaa uusia hahmoja joka välissä ettei oikein pysynyt mukana. Idea kahvilasta, jossa pystyy palaamaan menneisyyteen ja tulevaisuuten on kyllä loistava.

En ole ennen lukenut näitä Twilight kirjoja, mutta nyt päätin sitten aloittaa. Elokuvat on tullut katsottua parikin kertaa. Voi kyllä jo sanoa, että tämä ensimmäinen kirja oli heti paremman ja järkevämmän oloinen kuin elokuva.

Tässä kirjassa Alpha Crun jäsenet saapuvat Islantiin ja pidin kovasti Islannin luonnon kuvailusta alussa. Kirjassa on vähän rankempaa settiä verrattuna kahteen aiempaan osaan. Lennoxin ja Alean suhde on ainut, joka minua häiritsee. He olisivat sopineet paljon paremmin sisaruksiksi. Heidän kemiansa parina eivät kohtaa ollenkaan.

Kuuntelin kirjan ensin englanniksi äänikirjana ja nyt vielä luin suomeksi. Kokonaisuudessaan se on todella hyvä. Siihen On hienosti sekoitettu huumoria ja vakavuutta. En aluksi oikein pitänyt Vaarasta, mutta kirjan myötä koin jopa hieman samaistuvani häneen ja ymmärtäväni häntä enemmän. Kirja loppui kyllä tosi mielenkiintoiseen kohtaan.

Helppolukuinen hyvänmielen kirja. Alpha Crun jäsenet ovat mukavan erilaisia keskenään ja on kiva, miten hyvin he tulevat juttuun ja vetävät yhtä köyttä läpi kirjan.

Pidän kirjasta ja se on hyvällä tavalla toteutettu. Katsijakissojen elämä oli mielenkiintoista luettavaa. Kirja ei kuitenkaan aivan yllä todella hyvien erikoisseikkailujen tasolle. Tiikerisydämeen ei saa niin vahvaa tunnesidettä, mitä joihinkin muihin päähahmoihin.

Pelit ja Japani kuuluvat kiinnostuksen kohteisiini, joten viihdyin kirjan parissa ihan hyvin. Kirjassa edetään tulevaisuutta, jossa vesi on vallannut Helsingin ja silmillä pystyy mm. kuvaamaan videoita. Kiinnostava idea mutta toteutus olisi voinut olla parempi. 

Kirja on omalla tavallaan parempi kuin ensimmäinen ja paranee huomattavasti loppua kohden. Lykyn tilanteeseen on myös helppo samaistua, sillä hän on oikeudenmukainen ja haluaa muille pelkkää hyvää, mutta toimii kuitenkin samalla omien etujensa mukaan. 

Pienenä en innostunut lukemaan tätä sarjaa koska "Soturikissat on parempia." Nyt kuitenkin annoin tälle uuden mahdollisuuden ja tämä on oikeastaan aika hyvä! Kirjassa tehdään selväksi, miten tärkeä lauma voi koiralle olla. On myös hauska lukea, miten paljon enemmän koirat tietää ihmisten asioista kun vertaa kissoihin. Ovat ne myös avoimempia toisilleen.

Hahmot ovat mukavan oloisia, keskenään erilaisia. Kuvaavat myös edustamiaan rotuja hyvin.