Ajauduin lukemaan tätä kirjaa kaverin vinkistä (ja koulutehtävän pakosta). En pettynyt kirjan kerrontatyyliin vaikka siihen olisi ehkä ollut aihettakin. Päähenkilön ja Ismaelin keskustelut ,joista kirja pääosin koostuu, ovat itseääntoistavaa ja välillä tylsähköäkin luettavaa. Toisaalta itse keskustelun aiheet ja teoriat saivat allekirjoittaneen ajoittain jopa oikeasti innostumaan sekä kokemaan pienimuotoisia ahaa-elämyksiä. Hienoja kielikuvia ja värikästä kerrontaa etsivän lukijan suussa saattaa tämän kirjan jälkeen maistua lähinnä pettymys, mutta minulle teos tarjosi hyvinkin erilaisen tavan katsoa omaa yhteiskuntaamme. Minunkin mielestäni Ismael on "vain" kolmen tähden kirja, mutta siltikin se voi vaikuttaa lukijaansa vaikka kymmenen tähtösen edestä.