Platypus

Kirja herätti kysymyksiä alusta loppuun asti. Mitä voimia Matt omistaa? Mitä kyläläiset hänestä haluavat? Mitä he puuhaavat kun Matt ei huomaa? Miten Matt pääsisi pois?

Tämänkaltainen jännityskirja on minulle mieleen. Ihan kylmiä väreitä nousi niskaan. Luin kirjasta kaksi kolmasosaa päivässä, kun tapahtumat jännittivät niin. kesken en voinut jättää.

Outoja aukkoja tarinaan jäi, ja toivon että niihin saa paremmin täyttöä seuraavissa kirjoissa.

Nyt tekisi mieli tutustua myös muihin Vartijoihin. Keitä ne muut oikein ovat?

Pakko myöntää, että ensimmäisenä tahdon mainita kirjan kannen. Se on kaunis. Vaikka se onkin ehkä joidenkin mielestä liikaa, minut se houkutteli lukemaan kirjan. Vuosia sitten en ottanut tätä lainaan, koska pelkäsin sen piilottelevan jotain vähemmän hienoa. Olin nyt tietysti ottanut selvää kirjasta.

Tämänkaltaista kirjaa en ollut ennen lukenut. Se, että kirjassa on kaksi kertojaa eli kaksi näkökulmaa, oli jotain uutta minulle. Positiivinen yllätys.

Kun kertoja vaihtuu, vaihtuu fontti. Myös välisivun otsikon kuva (joka on Roddylla ja Nickillä erilainen) kasvaa kirjan myötä, minkä seuraaminen on jotain todella hauskaa. Roddyn fontti olisi tosiaan voinut olla hieman suurempaa.

Yksityiskohdissa loistavat etenkin henkilöt. Kaupunkien henkilöhahmot, oudot sukulaiset, eläimet ja monet muut. Se, että mitättömiltä tuntuvat asiat aikaansaavat niin valtavia muutoksia, ei olisi heti arvannutkaan. Yllätys on aina hyvä asia.

Annoin kirjalle kolme tähteä kuitenkin siksi, että pääsin lukemisen turbovaihteelle vasta vähän ennen puoltaväliä kirjassa. Silloin alettiin päästä kunnon vauhtiin, oman lukukokemukseni mukaan. Kannattaa ollakin kärsivällinen, jos kirja alkaa omasta mielestä hieman hitaasti. Henkilöiden tavallisen elämän kulun kertominen vie tietenkin aikaa.

Pidin kirjasta. Lukemisen arvoinen, vaikka minun pitääkin oppia keskittymään tekstiin enemmän.

Muistan kirjasta vain sen, että se oli niin sekava ja hyppi oudosti niin paljon, että siitä ei voi muistaa muuta. "Kliseisiä" vertauskuvia oli mielestäni hieman liikaa. Kirja loppuikin typerästi, ja siitä tuli sellainen olo, että siinäkö se... ja mitä ihmettä siinä oikein tarkoitettiin. Tarvitsee vain kaksi sanaa: Ei näin.

Itselläni ei ole varsinaisesti juuri tätä kirjaa hyllyssäni, vaan tämän alkuperäinen, englanninkielinen versio. Kunhan vain saa selvää mistä puhutaan, arvostan alkuperäisiä sanontoja. Siinä onkin kääntämisen vika - kaikki vitsit eivät välttämättä mahdu mukaan. Pidän kuitenkin siitä, että kaikki on yksissä kansissa myös suomeksi. :)

Tämä kirja oli mukava lukukokemus. Hienoja oivalluksia Pratchettilta, kuten aina. Näin itsekin kun olen teini, oli kiva lukea Kiekkomaailman uudesta villityksestä. Olin aivan mukana tarinassa viimeiseen lauseeseen asti. Sain myös nauraa makeasti kyllin usein! Sen bändin musiikkia olisi kiva kuunnella, kunhan ei muutu sekopäiseksi, kuten kirjassa! Suosittelen lämpimästi.

Melko lyhyt ja pieni kirja, siltä tuntui kun luki pokkarina. Takakansitekstin olisin kirjoittanut eri tavalla, koska se vei taas vähän hakoteille. Siksi tuntuikin, että kirja loppui kummallisesti. Oli mukava lukea, vaikka en suuria naurukohtauksia saanutkaan. Ei niiden suuria tarvitse olla, kunhan hymyillä saa! Mukava kirja.

Suosittelen lämpimästi. Kirja vetää sekunnissa mukaansa kun alkaa lukemaan sitä. Ensimmäinen lause, ja olin itse koukussa.
Mahtavia oivalluksia täynnä, kuten Terry Pratchettin Kiekkomaailmatkin. Nauroin kippurassa monille kohdille. On mukavaa, että tämä ei lopu tähän, vaan on vielä monta tarinaa jäljellä. Ensiksi hämmensikin kirjan pieni koko. On kuitenkin olemassa kirja, mihin on laitettu ne kaikki.
Suositelkaa muillekin jos olette lukenut.
Tulee joskus mietittyä, että onkohan tämä kaikki jo suunniteltua, että Maapallo yrittää vain löytää perimmäisen kysymyksen. Kunpa mekin voisimme ottaa osaa kaikkiin hauskoihin tapahtumiin, mitä Linnunradalla tapahtuu tämän kirjan mukaan. Silloin olisikin käsikirjasta hyötyä. Nyt olisi hyötyä baabelin kalasta, kun ruotsia pitäisi opetella... :D