Merlin-salaliitto
Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Anna-Maija Viitanen. Sidottu.
Kolmas sija Locus-palkintoäänestyksessä (nuortenkirjat) 2004.
Roddy Hyde elää Onnellisten saarilla, joiden maagisesta hyvinvoinnista vastaa ylin velho, Merlin. Hovivelhojen tyttärenä Roddy on hyvin perillä hovin seremonioista ja saarten taikuudesta.
Nick Malloryn elämä taas on tavallista oman maailmamme asukkaan arkea, kunnes hän yhtäkkiä huomaa uneksimansa fantasiamaailman muuttuneen todeksi.
Kun Roddyn maailmassa vanha Merlin vaihtuu uuteen, mikään ole enää oikein kohdallaan. Juonittelua? Roddy päättää ottaa siitä selvän. Avukseen hän saa Nickin.
Huikeita seikkailuja seurataan vuorotellen kummankin näkökulmasta. Pystyvätkö nuoret paljastamaan Merlin-salaliiton, ennen kuin on liian myöhäistä?
Diana Wynne Jones on palkittu brittiläinen fantasiakirjailija, jonka teoksissa on aina myös verratonta huumoria. Hän on kirjoittanut yli 40 kirjaa. Suomeksi niistä ovat viimeksi ilmestyneet Derkinhovin Musta ruhtinas (WSOY 2001) ja Aarnikotkan vuosi (WSOY 2002).
Diana Wynne Jones
Diana Wynne Jones (Britannia, 1934–2011) oli monipuolinen kirjailija, jonka tuotannossa sekoittuvat komediallinen fantasia ja tummasävyinen draama. Vuonna 2007 Jones sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään. Hänen teoksiaan on myyty maailmanlaajuisesti yli 10 miljoonaa kappaletta.
Diana Wynne Jones syntyi Lontoossa. Sodan vuoksi Diana ja hänen sisarensa olivat välillä sijaisperheessä Walesissa. Oudot maisemat ja kieli tekivät vaikutuksen. ”Luulen että kirjoitan sellaisia kirjoja kuin ne ovat siksi, että maailma muuttui oudoksi, kun olin viisivuotias.” He kokivat myös Lontoon pommitukset ja muut sodan pelot. Sittemmin perhe asettui Thaxtediin Essexiin. Vanhemmat olivat saitoja ja jättivät Dianan ja hänen kaksi nuorempaa sisartaan pitkälti oman onnensa nojaan. Sisarukset saattoivat olla kylmissään ja nälissään, mutta he luulivat sellaisen olevan tavallista. Diana luki paljon, mutta kirjoista oli puute. Hän alkoi kehitellä fantasiatarinoita viihdykkeeksi itselleen, sisaruksilleen ja muille ystäville. Kahdeksanvuotiaana hän tiesi, että hänestä tulisi kirjailija.
Kirja-arvioita
Valitsin kirjan kannen perusteella. Alku oli mielestäni aika pitkäveteinen. Loppua kohden kirja kyllä muuttui paremmaksi ja jopa koukuttavaksi.
Kirjan ulkonäöstä haluaisin sanoa sen verran, että mielestäni takakannen alkukirjainten eri fontit tekevät siitä hieman suttuisen näköisen (vaikka sitten kuvastavatkin Nickin ja Roddyn lukujen ensimmäistä kirjainta ja yhditävät sillä tapaa sisällön ja kannen). Muuten kirjan kannet ovat oikein kutsuvan näköiset. Kirjassa oli joissain kohdin melko yllättäviäkin juonenkäänteitä. Jotkut kohdat tuntuvat kuitenkin (ainakin omasta mielestäni) hieman vaikeaselkoisilta ja monimutkaisilta. Kirjan loppu oli melko nopea, muihin kirjan tapahtumiin verrattaessa ja siihen olisi toivonut vielä hieman jatkotarinaa. Joskus myös tuntui, että kirjaan oli ängetty liikaa, mutta kokonaisuus oli kuitenkin melko hyvä ja suosittelen tätä muillekkin :)
Kuten monet ovat jo maininneetkin, oli kansi minusta erittäin kaunis ja houkuttteli lukemaan :) Ja nyt itse kirja. Kirja oli monipuolinen ja koukuttavasti kirjoitettu, itse pidin eniten juuri noista kahdesta päähenkilöstä. Mielestäni lopun tapahtumat etenivät jopa liian vauhdikkaasti, koska itse juoni ei ainakaan minulle täysin auennut (tai sitten vika on lukijassa;) ) Tämä kirja ansaitsisi jatko-osan, jossa henkilöt olisivat jo tuttuja toisilleen!
Pakko myöntää, että ensimmäisenä tahdon mainita kirjan kannen. Se on kaunis. Vaikka se onkin ehkä joidenkin mielestä liikaa, minut se houkutteli lukemaan kirjan. Vuosia sitten en ottanut tätä lainaan, koska pelkäsin sen piilottelevan jotain vähemmän hienoa. Olin nyt tietysti ottanut selvää kirjasta. Tämänkaltaista kirjaa en ollut ennen lukenut. Se, että kirjassa on kaksi kertojaa eli kaksi näkökulmaa, oli jotain uutta minulle. Positiivinen yllätys. Kun kertoja vaihtuu, vaihtuu fontti. Myös välisivun otsikon kuva (joka on Roddylla ja Nickillä erilainen) kasvaa kirjan myötä, minkä seuraaminen on jotain todella hauskaa. Roddyn fontti olisi tosiaan voinut olla hieman suurempaa. Yksityiskohdissa loistavat etenkin henkilöt. Kaupunkien henkilöhahmot, oudot sukulaiset, eläimet ja monet muut. Se, että mitättömiltä tuntuvat asiat aikaansaavat niin valtavia muutoksia, ei olisi heti arvannutkaan. Yllätys on aina hyvä asia. Annoin kirjalle kolme tähteä kuitenkin siksi, että pääsin lukemisen turbovaihteelle vasta vähän ennen puoltaväliä kirjassa. Silloin alettiin päästä kunnon vauhtiin, oman lukukokemukseni mukaan. Kannattaa ollakin kärsivällinen, jos kirja alkaa omasta mielestä hieman hitaasti. Henkilöiden tavallisen elämän kulun kertominen vie tietenkin aikaa. Pidin kirjasta. Lukemisen arvoinen, vaikka minun pitääkin oppia keskittymään tekstiin enemmän.
Merlin-salaliitto on aika leppoisaa, humoristista fantasiaa, jossa ei äkillisiltä juonenkäänteiltä selvitä ja jossa henkilöt ja miljöö loistavat omaperäisyydellään. Muutoin kirja juonineen ja yleisilmeineen saisi sen tavanomaiset kolme tähteä, mutta muutamasta pikantista yksityiskohdasta - mm. Lontoo ja Salisbury ihmisasuissa, rinnakkaistodellisuuksilla leikittely, nostavat sitä silmissäni neljään tähteen. Yksi kirjan pääteemoista on se, kuinka pienet asiat saavat aikaan suuria. Vanhan ukon kirjoman kankaan kehaiseminen johtaa kokonaisen kaupunkiyhteisön tuhoutumiseen, luurin paiskaaminen korvaan taas sataa maailmaa ravistelevaan salahankkeeseen. Ihan mukava opus, vaikkakaan ei nerokas.
Kirjan päähenkilöt ovat Arianrhod eli Roddy ja Nichothodes eli Nick. Roddy asuu Onnellisten saarilla, Nick omaa maailmaamme muistuttavassa todellisuudessa. Roddy ja hänen ystävänsä Grundo ovat ainoat todistajat tilanteessa, jossa salaliittolaiset suunnittelevat Onnelan tuhoamista - vaikka heille se on vain vallan halua. Valtakunnan aikuiset velhot on joko huumattu tai he ovat suunnitelmassa mukana, joten nuorten sankareidemme harteille jää heidän maailmansa pelastaminen. Nick puolestaan on aina halunnut magidiksi ja matkustella muissa maailmoissa, mutta kun hänen jälkimmäinen toiveensa toteutuu, hän huomaa, ettei se ehkä olekaan niin helppoa ja hauskaa. Maailmoista toisiin matkustavien säännöt määräävät hänet Roddyn avuksi. DWJ on kertonut Nickin elämän aiemmista vaiheista jo kirjassa Deep Secret, 1997 (ei suomennettu). Sarjojen suhteen tarkkana lukijana minua harmittaisi, jollen tietäisi Nickin aiemmista vaiheista, vaikka ne eivät tämän kirjan lukua varsinaisesti haittaakaan. (Paitsi että te ette ehkä edes tietäisi, että niistä on kerrottu, jollen minä sitä tässä paljastaisi. Anteeksi.) Tässäkin kirjassa DWJ käyttää monia eri rinnakkaismaailmoja, mutta järjestelmän toimivuuden tarkempi esittely jätetään vähälle ja mietityttää pysyvätkö uudet lukijat mukana vauhdissa. Vauhtia kirjasta ei todellakaan puutu ja Roddyn ja Nickin kommentointivuorot vaihtuvat tiheään tahtiin. Kertojan vaihdunnan huomaa paitsi otsikoista, myös erilaisesta kirjasintyypistä, mikä on mielestäni mukava ratkaisu, jos vain Roddyn käyttämä fontti olisi helppolukuisempaa. Vauhti toisaalta houkuttaa ahmimaan kirjaa, mutta kuinka paljon siitä silloin jää mieleen ja muistaako kaikkia tapauksia? Itselleni jäi ainakin epäselväksi, miten noin kymmenen vuoden aikaharppaus selitettiin. Nickin, Roddyn ja Grundon lisäksi DWJ sirottelee mukaan laajan joukon karikatyyrisiä sivuhenkilöitä, joista kiintoisimpia luomuksia ovat Roddyn maailman kaupunkien henkilöitymät ja hirvittävimpiä Roddyn serkuspari - heitä et tahtoisi ikinä tavata. Eivätkä he ole edes kirjan pahiksia. Tämä ei ole missään nimessä huono kirja, mutta ei DWJ:n parhaita teoksia. Toivoisinkin kustantajan harkitsevan hänen vanhemman tuotantonsa suomentamista (esim. Chrestomanci-sarja) ja uusintapainoksia niistä kolmesta viime vuosituhannella suomennetuista (Kyylän kyydissä, Tuli ja myrkkykatko, Noidan veli). Olisin myös toivonut, että kirja olisi julkaistu suuremmassa koossa, nyt kirja on todella paksu (528 sivua) ja varsinkin Roddyn kirjoittamat kohdat vaativat erityistä keskittymistä, koska teksti on niin pienikokoista. Ei siis suositella pimeässä peiton alla taskulampun kanssa luettavaksi, mutta paremmassa valaistuksessa kyllä. Jonesin keskinkertainenkin kirja on huomattavasti laadukkaampaa kuin moni muu käännetty fantasiakirja.