Aarnikotkan vuosi
Alkuteos ilmestynyt 2000. Suomentanut Susanna Paarma. Kannen maalaus: Jos A. Smith. Päällys: Sami Saramäki. Sidottu.
Edes fantasiamaailma ei ole vapaa rahan vallasta. Kahdeksan vuotta sitten herra Chesneyn riistoturismille pantiin piste. Mutta turistit toivat kuitenkin rahaa. Nyt heitä ei enää saavu ja velho Corkoran johtaa velhojen konkurssikypsää yliopistoa löysin rantein.
Corkorania kiinnostaa kuumatkailu enemmän kuin yliopisto, joten hän päättää lähettää rahankeruukirjeitä uusien opiskelijoiden vanhemmille. Corkoran myös valikoi omiksi oppilaikseen tulokkaista rikkaimmat.
Yllätys on täydellinen, kun velho Derkin tytär osoittautuu suureksi kultaiseksi aarnikotkaksi. Kuningas Lutherin poika on tyhjätasku, keisarin sisarpuoli on joutunut senaatin hampaisiin ja kääpiö Ruskin paljastuu pohatan sijasta paenneeksi orjaksi. Olga ei suostu kertomaan taustastaan mitään. Felim taas on tullut velhokouluun salaa, ja hänellä onkin hyvät syyt pitää matalaa profiilia…
Ja vastaukseksi rahankeruukirjeisiin yliopisto saakin niskaansa sekalaisen joukon salamurhaajia ja suuttuneita sukulaisia.
Diana Wynne Jonesin maailma on täynnä inhimillisiä ja epäinhimillisiä persoonia. Aarnikotkan vuosi on itsenäinen jatko-osa innostuneesti vastaanotetulle Derkinhovin Mustalle ruhtinaalle.
Diana Wynne Jones
Diana Wynne Jones (Britannia, 1934–2011) oli monipuolinen kirjailija, jonka tuotannossa sekoittuvat komediallinen fantasia ja tummasävyinen draama. Vuonna 2007 Jones sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään. Hänen teoksiaan on myyty maailmanlaajuisesti yli 10 miljoonaa kappaletta.
Diana Wynne Jones syntyi Lontoossa. Sodan vuoksi Diana ja hänen sisarensa olivat välillä sijaisperheessä Walesissa. Oudot maisemat ja kieli tekivät vaikutuksen. ”Luulen että kirjoitan sellaisia kirjoja kuin ne ovat siksi, että maailma muuttui oudoksi, kun olin viisivuotias.” He kokivat myös Lontoon pommitukset ja muut sodan pelot. Sittemmin perhe asettui Thaxtediin Essexiin. Vanhemmat olivat saitoja ja jättivät Dianan ja hänen kaksi nuorempaa sisartaan pitkälti oman onnensa nojaan. Sisarukset saattoivat olla kylmissään ja nälissään, mutta he luulivat sellaisen olevan tavallista. Diana luki paljon, mutta kirjoista oli puute. Hän alkoi kehitellä fantasiatarinoita viihdykkeeksi itselleen, sisaruksilleen ja muille ystäville. Kahdeksanvuotiaana hän tiesi, että hänestä tulisi kirjailija.
Kirja-arvioita
"Aarnikotkan vuosi" ei onnistu kunnolla sytyttämään lukijaa, vaikka Diana Wynne Jonesin monipuolisessa fantasiamaailmassa olisi aineksia jännittäville seikkailuille. Hahmoissa on monta kiinnostavaa tyyppiä, kuten itsekeskeinen velho Corkoran, ystävällinen Elda-aarnikotka ja tympeä velho Wermacht (on siinäkin nimi!), mutta viimeinen kiinnostavuuden silaus heistäkin puuttuu. Porukkaa on oikeastaan kirjassa vähän liikaa, jotta kaikista jaksaisi kunnolla kiinnostua.
Suurempi ongelma on vielä se, että heille ei oikein tapahdu mitään kovin mielenkiintoista. Etenkin kirjan ensimmäiset 70 sivua ovat niin tylsät, että lukija pohtii väkisin kesken jättämistä. Puolivälin lähetyessä "Aarnikotkan vuosi" alkaa kuitenkin parantua, kunnes se taas heikkenee uuvuttavan kliseisessä loppuratkaisussa (prinssi saa prinsessan -tyylinen ja vielä moneen kertaan).
Kirja on tylsähkö jatko-osa viihdyttävälle Derkinhovin mustalle ruhtinaalle. Aarnikotkan vuosi ei ole muuta kuin perusfantasiaa eikä edes kovin mukaansatempaavaa sellaista. Piristysruiskeita oli varsin vähän ja tarina tuntui etenevän tasapaksusti. Taustalla sentään pyöri turismin vaurioittaneen maailman korjaaminen, joka oli sinällään mieleenkiintoinen idea ja pohjana tarinalle. Hyvälle pohjalle olisi vain todennäköisesti saanut kirjoitettua paljon paremman kirjan.
Derkinhovin mustan ruhtinaan jälkeen tämänkin kirjan fantasiamaailma on lukijan mielestä taantunut takaisin sille tylsälle normitasolle. Lukiessa tämä kirja tuntuu vähän Harry Potterin kaltaisesta oppilaitos traamalta paitsi että opiskelijoiden joukkoon on otettu muitakin kuin ihmisiä. Ehkä joku pitää, mutta itseäni lähinnä tuo ratkaisu ärsyttää.