Kohtalon koukkuja
Alkuteos ilmestynyt 2005. Suomentanut Ville Viitanen. Sidottu.
Locus-palkintoehdokas 2006.
Tervetuloa Chrestomancin maailmoihin!
Siellä taikuus on tavallista mutta väärissä käsissä vaarallista…
”Mitä minä oikein tein edellisessä elämässäni?” murehtii kirjakaupan apulaisena rehkivä 12-vuotias Conrad, kun hänelle selviää, että hänellä on taakkanaan kuolettavan paha karma. Alfred-enon mukaan Conradin täytyy haudata haaveet yläkouluun menosta, hankkiutua töihin Stalleryn kartanoon ja selvittää, kenet pitää ottaa hengiltä – muuten Conrad on vaarassa päättää päivänsä jo ennen vuoden loppua.
Tiukan seulan jälkeen Conrad ja kiertelevää elämää viettänyt Christopher pestataan opettelemaan lakeijan tehtäviä. Koketeerauksen alkeisiin kompastelevat nuorukaiset huomaavat pian, ettei kreivi Robertin talossa kaikki ole kohdallaan. Taikavoimat jylläävät noidutussa kartanossa, johon liittyy niin alati muuttuvia todellisuuksia kuin hämmentäviä tuttavuuksia.
Kummituksia vaiko silkkaa teatteria? Ja kuka veteleekään kohtalon köysiä kulissien kätköissä?
Kohtalon koukkuja on neljäs itsenäinen osa Diana Wynne Jonesin (1934–2011) palkitussa fantasiasarjassa, jossa aiemmin ovat ilmestyneet Noidan veli, Tietäjän lapsuus ja Taikuuden taakka.
Arvosteluotteita:
"Magiaa, mysteerejä ja hersyvän hauskaa huumoria." – Publishers Weekly
”Jos nautit Downton Abbey -televisiosarjasta, Diana Wynne Jonesia voi suositella jatkoksi. (…) Wynne Jones imaisee lukijan maailmaan, joka on täynnä ihmeen tuntua, lumeiden, salaisuuksien ja katoamisten labyrintti.” – Vesa Sisättö, Helsingin Sanomat
Diana Wynne Jones
Diana Wynne Jones (Britannia, 1934–2011) oli monipuolinen kirjailija, jonka tuotannossa sekoittuvat komediallinen fantasia ja tummasävyinen draama. Vuonna 2007 Jones sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään. Hänen teoksiaan on myyty maailmanlaajuisesti yli 10 miljoonaa kappaletta.
Diana Wynne Jones syntyi Lontoossa. Sodan vuoksi Diana ja hänen sisarensa olivat välillä sijaisperheessä Walesissa. Oudot maisemat ja kieli tekivät vaikutuksen. ”Luulen että kirjoitan sellaisia kirjoja kuin ne ovat siksi, että maailma muuttui oudoksi, kun olin viisivuotias.” He kokivat myös Lontoon pommitukset ja muut sodan pelot. Sittemmin perhe asettui Thaxtediin Essexiin. Vanhemmat olivat saitoja ja jättivät Dianan ja hänen kaksi nuorempaa sisartaan pitkälti oman onnensa nojaan. Sisarukset saattoivat olla kylmissään ja nälissään, mutta he luulivat sellaisen olevan tavallista. Diana luki paljon, mutta kirjoista oli puute. Hän alkoi kehitellä fantasiatarinoita viihdykkeeksi itselleen, sisaruksilleen ja muille ystäville. Kahdeksanvuotiaana hän tiesi, että hänestä tulisi kirjailija.
Chrestomancin maailmat
Sarjaan kuuluu kuusi romaania sekä novellikokoelma Mixed Magics. Kaikkia ei suomennettu.
Sarja sisältää 4 pääteosta ja yhteensä teoksia 4 kpl.
Kirja-arvioita
Todella hyvä kirja, mutta ei suosikkini sarjan kirjoista. Chiristopher oli ihana hahmo ja oli kova lukea Chrestomancin lapsuudesta jonkun ulkopuolisen silmin. Stallery oli erikoinen paikka, mutta itse pidin sen outoudesta. Muutokset olivat kiinnostavia ja jaksot ovat mielenkiintoinen idea. Conrad oli todella Kissamainen hahmo: ei oikein tiedä mitään taikuudesta, mutta omaa silti mahtavat kyvyt. Tykkäsin:) Toivottavasti sarjan loputkin osat suomennetaan!
Täytyy sanoa että aivan loistava kirja ja oma suosikkini Chrestomancin maailmoista. Pidin kirjan Diana Wynne Jonesille ominaisesta ihanan humoristisesta sävystä. Taaskaan kirjassa ei pelasteta maailmaa sitä valtaavalta ikuiselta pahuudelta, vaan tapahtumat tuntuvat jotenkin kotoisammiilta ja todellisemmilta. Magiaa on kuitenkin mukana Jonesin tapaan. Pidin myös Conradista päähenkilönä. Hänessä on jotain samaa viattoman hellyyttävää sinisilmäisyyttä kuin Kissa Chantissa Noidan veljessä. Suosikikseni nousi kuitenkin Christopher joka oli ihanan itsekeskeinen ja -rakas. Luultavasti inhoaisin häntä oikeassa elämässä, mutta näin romaanihenkilön hän on hurmaava. Suorastaan rakastuin kirjan miljööseen. Linna jossa Conrad ja Christopher ovat palveluspoikina on loistava, vanhanajan tunnelmaa uhkuva salaperäinen ja ylellinen rakennus. Juoni ja huumori tempaisivat minut mukaansa ja pitkästä aikaa luin kirjaa joka todella sai minut nauramaan ääneen. Loppua en arvannut, ja sen käsittelemiseenkin meni jonkin aikaa. Vähän aikaa sitten luin kirjan uudelleen ja poitiivisena seikkana voin sanoa, että kirja kestää kyllä uusinta lukemisenkin. Ehkäpä vielä kolmas kerta, hmm... Toivottavasti loputkin sarjasta suomennetaan.