Q_Black

McFadden teki sen taas. Minä luulin tällä kertaa, että selvitän kuvion ennen loppuratkaisua, mutta ei, en tälläkään kertaa. Tämä kirja kertoo menneisyydestä ja nykyisyydestä eri ihmisten näkökulmasta ja se avaa asioita jossain määrin nykyhetkeä varten. Täytyy sanoa, kirjailija sai eräästä hyvinkin moraalisesti harmaasta hahmosta jotenkin aivan liian symppiksen tähän tarinaan. En voi sanoa pettyneeni tähänkään kirjaan. Vaikkei nämä nyt mitään kirjojen ilotulitusta ole omalla suosikki-listalla niin nämä ovat hieman omaa pakoa romantasian ja dark romancen maailmasta kevyeen rikoshömppään, jota välillä kaipaa, mutta jota ei jaksa lukea päivätolkulla. Siksi nämä sopivatkin genrensä ja pituutensa puolesta juuri sopivasti jännittäviksi välipalakirjoiksi. Tämä toimisi kyllä äärimmäisen hyvin myös elokuvana! Ehkä Freidan kirjoista tehdään enemmänkin elokuvia, ken tietää? Lämmin suositus näille mysteereille, jotka on nopea lukea, niissä on vähän jännitystä ja aina jokin yllätyskäänne lopussa.

Hiukan haikeanakin aloitin lukemaan tätä trilogian kolmatta osaa. Eikä tämäkään kyllä pettänyt. En muista edes kuinka monta kertaa nauroin tarinan älyttömille käänteille, tämä huumori vaan uppoaa minuun jotenkin täysin. Hahmot olivat jälleen hyvin mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia eikä kaikenlaisilta murhakepposteluilta vältytä tässäkään osassa. En aina tiennyt olisinko naurannut vai irvistellyt kun parivaljakko yllättää kerta toisensa jälkeen mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. En myöskään katso hattarakonetta enää koskaan samalla lailla kuin ennen. Kröhöm. Tietenkin mukaan oli upotettu kirjoille tyypillisesti spicyä ja kuumia tunteita. Ja loppupuolella vähän sitä ällösöpöäkin ja pillitin sivutolkulla kirjan loppua lueskellessa. Kokonaisuudessaan mahtava sarja, jossa jokainen kirja on tavallaan standalone, mutta jotenkin kirjojen välinen yhteys säilyy jos nämä lukee järjestyksessä. Apua, nämä kaikki oli niin hyviä! Toivottavasti saadaan lisääkin Brynne Weaveria suomeksi. Ja edelleen olen ihan haltioissani, että tällaistakin genreä suomennetaan. Ja nämä kannet on kyllä niin upeat. Lämmin suositus tälle räävittömän huumorin, murhakepposten sekä romantiikan ja kuuman spicyn trilogialle, joka onnistui matkalla pilaamaan minulta muutaman ruoka-aineenkin.

Siis ah, aluksi täytyy sanoa, että tässä on maailman hienoimmat kannet ja ihan törkeän hienot syrjävärjäykset! Pakkohan tämä oli saada omaan hyllyyn. Juoni vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja vähän erilaiselta mihin on tottunut ja olen edelleen hyvin haltioissani siitä, että näitä tämän genren kirjoja on alettu myös suomentamaan. Noh, tämä olikin sitten hyvin... erilainen. Luonnehtisin ehkä tätä vähän sellaiseksi synkäksi romantasiaksi vaikka ei tämä siis mistään synkimmästä päästä ainakaan minusta ole. Tässä kuitenkin ihan ahkeraan leikitellään erilaisilla fobioilla, peloilla ja väkivaltaisuuksilla, kirjan päähenkilö joutuu kokemaan jos jonkinlaista haastetta matkallaan kohti voittoa ja siinä välillä hän sitten sortuu pienille fuckfesteille erään ihan kivan sutjakan haamumiehen kanssa, joka osaa kyllä olla aikamoinen flirtti. Mikä voisi mennä vikaan? Oli jotenkin hieno ja erilainen twisti, että kirjaiija oli tuonut hiukan pakko-oireista häiriötä mukaan päähahmoon (josta hän ilmeisesti itse kärsii) ja tämä näkyi kirjan sivuilla monin eri tavoin ja auttaa ehkä avaamaan joillekin mistä tässä oireilussa on kyse. Tämä oli synkkä, tämä oli melko kevyttä tarinankerrontaa ja tässä oli kyllä yllättävän paljon spicya, mikä siis minua ei haitannut kyllä yhtään, mutta kun otti tämän kirjan käteen niin ei tiennyt kyllä yhtään mitä odottaa. Tarinan kerronnallisesti tämä ei ehkä ole sieltä syvällisemmästä päästä ja mennäänhän tässä juonen kanssa aikamoista haipakkaa, ja pisteet kotiin, että loppuun on vielä jätetty pientä twistiä mitä en ainakaan itse osannut odottaa, mutta kaiken kaikkiaan minusta tämä oli ihan viihdyttävä nopeasti luettava synkkä tuotos, jossa oli taikuutta ja taikavoimia, ja joka vähän järisyttääkin. Viihdyin!

Aivot on vieläkin vähän mössöä tämän kirjan lopettamisen jälkeen. Tämän kirjan aloittaminen alkoi vähän nihkeästi, kirjassa kyllä tapahtui koko ajan, mutta jotenkin se ei imaissut mukaansa alkuun oikein mitenkään. No mutta sitten... kun Poppy saa Casteelinsa takaisin, alkaa tapahtua sitten ihan huolella. Parin väliset kipinät eivät jää epäselväksi keneltäkään, ei etenkään pahaa aavistamattomilta lukijoilta koska tässä kirjassa se lempi leiskuu ja se leiskuukin kunnolla. Ja siis oikeasti kävin viimeisien sadan sivun kohdalla kaikki mahdolliset tunnetilat tämän kirjan kanssa läpi. Minun piti fyysisesti pinnistellä, että en olisi kiljunut ääneen kun eräs kauan odottamani asia selkeytyy tässä osassa hyvin... hyvin... mieluisasti. Sen jälkeen lähdetäänkin vähän sotimaan ja siellä tapahtuu sellaisia asioita, että miun aivot on edelleen muusina. Pulssi oli varmaan yli sadan kun luin viimeisiä tämän kirjan sivuja suu pyöreänä. Siis vau, oikeasti. Näissä kirjoissa on paljon hahmoja ja paikkoja, jumalia ja jumalten juonia ja näiden kanssa oli vähän haasteellista pysyä perässä, mutta kaikki muu kerma tässä kakun päällä kyllä korvasi puutteet miun ymmärryksessä. Tähän maailmaan on luotu hitokseen hyviä hahmoja. Vaikka osa heistä jää vähän taustalle niin kourallinen kuitenkin onnistuu viihdyttämään hyvin mallikkaasti. Ja tämä joidenkin hahmojen välinen dialogi ja kipinät. Ah. Pakko sanoa, että tässä kirjassa rakastuin entistä enemmän Casteeliin, Kieraniin ja Turmaan. Kieranin ja Turman välinen naljailu oli timanttia, puhumattakaan päähahmojen välisistä kipinöistä. Ah, täydellistä. Olen jotenkin vieläkin ihan täpinöinäni tästä kirjasta. 

Minulla oli jostain syystä ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan, mutta halusin tarttua tähän kuitenkin kun tästä oli jo moni ennättänyt hehkuttamaan. Ja siis MITÄ IHMETTÄ?! Tämä kirja imaisi minut mukaansa heti alkusivuilta saakka. En oikein tiedä miten osaisin pukea kaikki fiilikset sanoiksi, mutta tässä oli minusta todella koukuttavasti eteenpäin soljuva tarina ja tuntui, että jo ensimmäisiltä sivuilta saakka tässä vaan koko ajan tapahtui jotain todella mielenkiintoista. Pidin kirjailijan kirjoitustyylistä, nauroin ja hymyilin sille vuoronperään. Välillä taas minusta tuntui, että teki mieli heittää kirja seinään koska tähän oli luotu myös uskottavan raivostuttava hahmo, jonka kuolemaa toivoin koko kirjan ajan. Tuntui kuin tässä kirjassa olisi ikään kuin kolme eri tarinaa, jotka kaikki kertovat Trinan matkasta ja kasvusta kohti kirjan loppua. Odotin ehkä, että tässä keskitytään enemmän siihen fantasian maailmaan ja sen luomiseen kuin romantiikan elementteihin, mutta yllätyin positiivisesti miten hienosti romantiikkaa oli tässä käytetty. Kuumia kohtauksiakin tästä löytyi ja vaikkei niissä mässäilty liiaksi niin silti ne menivät jotekin käsittämättömän hyvin ihon alle. Ah, tässä vaan oli niin paljon kaikkea meneillään ja tarina vaan piti otteessaan loppuun asti. Ja musta ois saanut ihan käsittämättömän hienon reaktiovideon kirjan lopulla kun muutaman ihmisen välillä alkaa tapahtua asioita, sen enempää paljastamatta. Se oli HERKULLISTA! ENKÄ YHTÄÄN ODOTTANUT SITÄ! Siis tää oli vaan niin hyvä. Viihdyttävä, nopeatempoinen ja sopivasti romantiikkahermoja kutkutteleva. En malta odottaa jatko-osaa! Suosittelen ehdottomasti!

Kieltämättä minua hiukan arvellutti ottaa tämä lukuun koska lukumakuni ovat muuttuneet melkoisesti vähälle aikaa ja tätä oli mainostettu YA-romantasiana. Yllätyksekseni tämä alkoihin hyvin vauhdikkaasti heti alusta ja tapahtumaa toisensa jälkeen vyöryi silmien eteen sivu sivulta ja ihme kyllä huomasin viihtyväni tämän parissa yllättävän hyvin. Tässä oli mielenkiintoinen maailma, juoni ja henkilöhahmot, joskin eteen tuli termiä ja sanastoa toisen eteen, joten välillä joutui keskittymään mitä oikein lukeekaan. Romantiikka oikeastaan jää tässä aika pieneen osaan vaikka pidinkin pienestä slow burnin hippusesta mitä tässä oli. Hiukan siellä tunteetkin lämpenee, mutta YA:lle perinteisesti aika maltilliseen malliin. Lopussa alkaakin sitten tapahtumaan ihan huolella ja en oikein meinannut edes pysyä juonikuvioissa perässä. Ja täytyy myöntää etten oikein vieläkään ole sisäistänyt koko kuviota. Yllättäviä asioita tapahtuu, juoni mutkistuu ja salaisuuksia paljastuu, eikä loppu ollut kuitenkaan mikään ennalta arvattava. Joidenkin hahmojen välinen kanssakäyminen oli vähän epäuskottavaa ottaen lopputuloksen huomioon, mutta en antanut sen häiritä sen kummemmin. Aion kyllä lukea seuraavankin osan ihan siksi, että en pitänyt muutamista juonen kuvioista ja toivon salaa, että niihin tulee muutos seuraavassa osassa. Ihan viihdyttävä, ei lemppareihin yllä, mutta huonompaakin on.

Olipas melkoinen tuotos. Oikeastaan vähän mietin, että laskeeko tätä edes romantasiaksi, vai enemmänkin fantasiaksi, jossa on romanttisia elementtejä. Ei tässä kuitenkaan mihinkään täydelliseen rakkauden läiskeeseen päästä kuin ehkä vähän kirjan loppupuolella.

Hopeaviitta on kuin Harry Potterin paha isoveli. Se on synkkä maailma, jossa on taikaa ja erilaisia loitsuja. Oman taikavarantonsa voi kuluttaa hyvinkin nopeasti loppuun ja sen voi helposti täydentää kokemalla kipua tai nautintoa, ja tehän tiedätte mitä tämä meinaa. Se on kaikessa suoruudessaan jopa välillä raaka, ja toisena hetkenä hyvin häpeilemätön. Saffron on kostonhaluinen ja vähän naiivi tyttönen, joka valehtelee itsensä vihollisten leiriin ehkä vähän turhankin helposti. Julma ja säälimätön rikollispomon poika Levan on todellakin paha, mutta pinnan alla kytee muutakin.

Kirjan edetessä Saffron taistelee selvitäkseen, valehtelee ja taistelee kiellettyjen tunteidensa kanssa, mutta välillä voi vähän lipsahdella lähempään tuttavuuteen entisen heilankin kanssa. Synkkä taikuuden maailma kuljettaa lukijaansa erilaisten loitsujen ja juonitteluiden läpi kohti hyvän ja pahan kohtaamista ja loppua kohden kipinöitä alkaakin lennellä, sanan kaikissa merkityksissä. Ei tämä mikään super spicy ole, mutta kyllä siellä hiukan päästään lopussa asiaankin. Tarinan keskiössä on enemmänkin kirjan sisältämä taikuuden julma maailma.

Ja lopussa tietenkin kuohahtaa kun Saffron koettaa pelastaa tilanteen satuttamatta ketään. Eiköhän seuraavassakin osassa saada melkoista tunteiden vuoristorataa, loppu nimittäin jäi aika kylmäävään kohtaan.

Pidin todella paljon englanninkielisestä versiosta ja halusin ihan mielenkiinnosta lukea tämän suomeksi, että miten se mahtaakaan taittua meidän omalla kielellä. Noh, taittuihan se. Jotenkin. Kyllä silti pakko sanoa, että englanniksi tämä vaan toimii täydellisesti, suomeksi ehkä vähän notkahdellen. Täytyy myöntää, että pidän siitä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, joten pisteet siitä kotiin, että tässä ei viljelty minkäänlaisia lemmenvaltikka-termejä, jos tiedätte mitä tarkoitan. Kröhm. Kirjassa olleet vitsit toimi jotenkin paremmin englanniksi ja olin ehkä vähän katkera, että eräs hauska kohta oli suomennettu eri tavalla kuin se oli kirjassa, vaikka sen olisi voinut suomentaa sanasta sanaan käyttämällä vaan kirjassa mainittuja englanninkielisiä termejä. Mutta niin, kyllä tämäkin vähän nauratti ja viihdytti, ehkei vaan samalla tavalla kuin alkuperäinen versio. Hienoa kuitenkin, että tämänkin genren kirjoja on alettu suomentaa vaikkakin minua vähän jänskättää kärsiikö tämän kirjan hienous jos ensilukijat lukevat sen vain suomeksi. Aion silti hankkia hyllyyn kaikki suomennoksetkin, on tämä sen verta sen arvoinen sarja.

Mikäli genren kirjat kiinnostaa niin tästä on hyvä aloittaa. Synkkä, hauska, romanttinen ja spicy - siis kaikki mitä hyvä kirja tarvitsee ;) Mikäli enkku taipuu, suosittelen lukemaan englanniksi. Myös enkku äänikirja on täyttä timanttia!

Tästä kirjastahan on kohistu jo kauan ennen sen suomennosta vähän siellä sun täällä, ja siis tästähän julkaistiin aivan uskomattoman kaunis painos suomeksi syrjävärjäyksillä, joten päätin hankkia tämän suoraan sokkona omaan hyllyyn. Kirjassa on hyvin mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja tarina käynnistyy aika himmailematta heti alussa saaden lukijansa miettimään kaikenlaisia mahdollisia skenaarioita sille, mitä tässä voikaan tapahtua. Maailmaa rakennetaan aika mallikkaasti läpi kirjan, se tutustuttaa lukijaansa erilaisiin kaupunkeihin ja kyliin, kouralliseen erilaisia petoja ja toiseen kouralliseen värikkäitä henkilöhahmoja, ja vaikka välillä kirjan sivuilla kuohahteleekin niin jännittävimmät asiat alkavat mielestäni tapahtua vasta kirjan loppupuolella. Sen enempää paljastamatta "pääparin" välinen naljailu on jotenkin äärimmäisen viihdyttävää luettavaa ja onhan siellä niitä ah-niin-kiellettyjä tunteita. Kirjan asetelma lähtee liikkeelle vähän erikoisemmalla asetelmalla, mutta edetessä lukija alkaa tehdä vähän omia pohdintojaan ja muistan elävästi kirkaisseeni lukiessani, että "minä arvasin!" kun juoni alkaa edetä ja salaisuuksia paljastua. Ja loppuhan meni tietenkin ihan itkuksi ja vielä sen jälkeen sain loksautettua viimeisillä sivuilla leukani lattiaan. Selkeästi tässä on vielä vaikka mitä tulossa, luen ehdottomasti myös jatko-osan. Ihan hyvin kirjoitettua fantasiaa, joka pitää otteessaan vaikka välillä polkeekin vähän tasaisemmalla tahdilla. Ei nyt ehkä ihan miun suosikkisarjoihin (ainakaan vielä) hyppää, mutta lähellä ollaan. Seuraavaa odotellessa!

Freia on kohdannut matkallaan pettymyksiä ja hänen luottamuksensa Björniin on horjunut. Nordlandin kuninkaan Haraldin avulla hän voisi päästä tapaamaan näkijää ja saada mahdollisesti lisää tietoa omasta kohtalostaan. Freia ei ole kaikkien suosiossa ja hänestä koetetaan hyötyä, häntä pidetään uhkana. Juonittelujen verkko kuitenkin kasvaa ja jälleen kerran Freian on punnittava kehen hän voi luottaa, ja kuka on ansainnut matkan suoraan Helheimiin.

Taisin vähän vannoa itselleni etten koske tähän toiseen osaan koska ensimmäisen loppuun saaminen oli niin työn ja tuskan takana. Tässä sitä kuitenkin ollaan ja täytyy myöntää, että tuskallinen matka ykkösosan kanssa johtui kyllä pääosin ihan siitä, että kuuntelin sen suomenkielisenä äänikirjana. Anteeksi suomenkieli, mutta äänikirjat ei vaan toimi ainakaan minulle. Niinpä päätin, että luen tämän toisen osan ihan kirjana suomeksi. Alku vähän tökki koska vastaan hyppi ensimmäisestä osasta tuttuja nimiä ja termejä, ja yhdistin ne jotenkin heti monotoniseen lukijan ääneen, mutta tarinan edetessä tilanne onneksi alkoi muuttumaan. Tässähän olikin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vaikka alkupuoli mentiin perinteisesti päähenkilön kiukkuilun ja epäluuloisuuden pyörteissä, ei se ärsyttänyt kuitenkaan kovin paljon. Tapahtumia alkaa kuitenkin tasaisena virtana vyöryä lukijan verkkokalvoille ja tarina soljuu eteenpäin kuin itsestään. Huomasin jokusen kerran nauravani tekstin nokkeluudelle ja hiukan kyllä virnuilin myös pääparin hetkellisille hempeille kohtauksille. Loppuun olikin sitten pudotettu vähän juonipommia ja melkein tuskanhiki valui otsalla kun pohdin, että mitähän seuraavaksi. Vauhdikas, nokkela ja ihan yllättävän viihdyttävä teos vaikka ensimmäinen osa omalla tähtirivillä vähän notkahtikin. Se on täynnä viikinkejä ja jumalia, Valhallaa ja myyttisiä olentoja. Suosittelen kyllä tätä kaikesta huolimatta!

Diem Bellator asustaa Kuolevaistenkaupungissa, maailmassa jota hallitsevat jumalten julmat jälkeläiset, Perilliset. Kun hänen äitinsä salaperäisesti katoaa, Diemin on uskaltauduttava Perillisten hoviin selvittämään äitinsä mysteeriä. Kuolevan kuninkaan komea perillinen tuntuu tarkkailevan Diemia ja samaan aikaan sisällissotaa lietsova kapinallisjoukko koettaa aiheuttaa pahennusta ja värvätä Diemin riveihinsä. Diemin on saatava äitinsä mysteerin lisäksi selvää itsestään ja perimästään.

Jotenkin minä kamalasti odotin tätä kirjaa, ihan siksikin, että halusin pitkästä aikaa päästä lukemaan kirjaa ja vielä suomeksi. En etukäteen ollut juurikaan tutustunut tähän sarjaan, joten lähdin matkaan ihan takki auki. Ensimmäinen osa keskittyy aika pitkälti maailman rakentamiseen eikä mitään suuren suurta mullistavaa pääse tapahtumaan vaikka odottikin ehkä vähän enemmän äksöniä tavalla tai toisella. Alkupuolisko tuntui vähän tylsältä, mutta niin sitä vaan huomasi ahmivansa sivuja odottaen mitä seuraavaksi tapahtuu. Diem on aika säpäkkä persoona, joka hankkiutuu alituiseen ongelmiin sanomisiensa ja tekemisiensä vuoksi ja se oli välillä vähän ärsyttävää, ja välillä hupaisaa luettavaa. Diemin ja kuninkaan perillisen Lutherin välinen kanssakäyminen oli parasta antia. Sitä oli valitettavan vähän, mutta huomasin hymyileväni typerästi joka kerta kun Diem pisti nyrpeälle miehelle jauhot suuhun. Mitään hurjaa lemmen leiskuntaa ainakaan tässä osassa ei ole, mutta silti slow burnin hippuset saivat minut hihkaisemaan pari kertaa pääni sisällä. Kirja oli helppolukuinen ja eteenpäin soljuva vaikkakin hiukan alkuun pitkäveteinen koska kaipasin enemmän tapahtumia, mutta onnistui kuitenkin silti koukuttamaan minut. Parien välistä kemiaa tiputeltiin vain pieninä annoksina, mutta joka kerta ne olivat yhtä kutkuttavia ja palan halusta saada tietää miten tämä kuvio etenee. Kirjan todellista antia tarjoillaan vasta loppusivuilla kun alkaa tapahtumaan ja tämä osa jää kyllä niin jännään kohtaan, että miten hitossa tässä jaksaa odottaa kesäkuuhun seuraavaa suomennosta?

Moorna on paennut Caidaksen ja Malkran kanssa onnistuneesti Tuoneen, kauas julman haltiattaren ja kuninkaan otteesta. Moorna potee edelleen syyllisyyttä ystävänsä kohtalosta ja koettaa sopeutua merkillisen demonimaailman arkeen kun Caidas taas koettaa miettiä miten löytää siskonsa. Kaiken keskellä kykynsä piilottanut Moorna koettaa tulla sinuiksi itsensä kanssa ja julma demonien kuningas koettaa hyötyä hänestä kaikin mahdollisin tavoin. Vaara vaanii kaikkialla, ja Moornan on aika syleillä synkkää puoltaan ennen kuin on liian myöhäistä.

Ensimmäinen osa ei oikein vakuuttanut. Se oli hyvä, mutta siitä puuttui "se jokin" mikä olisi tehnyt siitä kerrassaan mahtavan. Tämä kirja ehkä rahtusen parantaa edellisestä osasta. Pidän edelleen tästä maailmasta ja tarinasta, joka näihin kirjoihin on luotu, mutta se jokin puuttuu edelleen. Oli hienoa, että tässä oli tarinaa monen eri hahmon näkökulmasta, se toi vähän vaihtelua. Moorna kävi tässä kirjassa valtaosan aikaa pahasti hermoon itsesäälissä rypemisensä vuoksi, mutta onneksi hän alkaa kasvamaan henkisesti tarinan edetessä ja loppupuolella olemme jopa aistivinamme hänessä pientä kasvua kun hän oppii lisää itsestään ja siitä mihin hän oikein kykenee. Caidas on edelleen tarinan ärsyttävä pikkuveli, mutta luojan kiitos hänessäkin tapahtuu vähän kasvua kirjan aikana. Kirja tuntui alkuun vähän pitkäveteiseltä, mutta lukijaa onnistutaan viihdyttämään pienillä kuumilla kohtauksilla ja viimein Moornalla, joka ottaa ohjat omiin käsiinsä kykyjensä kanssa. Loppua kohden alkaa sitten tapahtua vähän enemmän ja uusia asioita Moornan elämästä paljastuu. Ehkä enemmän sellaista YA-vibaa nämä huokuu vaikka Caidaksen ja Moornan keskinäiset jumppatuokiot eivät ehkä ihan kilteimmästä päästä olekaan. Ihan jees kokonaisuutena, mutta jotenkin jäi kaipaamaan vielä enemmän säpinää. Aion kyllä lukea joka tapauksessa viimeisenkin osan koska haluan silti tietää miten tämä kaikki päättyy.