Hetken tutkittuani uskallan väittää etten ole Dean Koontzin kirjoja aiemmin lukenut, en Koontzin nimen alta enkä muiltakaan herran alter egoilta. En pahemmin lue trillereitä (paitsi niitä joissa sankari/anti-sankari on roisto itse) mutta tämä osui ja upposi, jo kannen perusteella. Sitä jäi miettimään pelastaisiko itse nuoren opettajattaren vaiko hyväntekijä-mummon. Lopulta oli pakko napata se kirjastosta. Enkä katunut päätöstä, sen verran nopeasti koukutuin päähenkilö Billy Baarimikon koettelemuksiin. Teksti on sujuvaa, helppoa muttei paljasta turhan paljoa. Jossain määrin tulee mieleen Stephen King, senkin vähän perusteella mitä olen nyt Kingiltä lukenut_ Revolverimiehen. Sillä erotuksella että Pienempi paha oli kauheudessaan kuumottava. Hyvä oli, suosittelen vaikka flunssaisen viikonlopun täytteeksi.