TheBookWorm

kirja ei taaskaan jättänyt minua kuin nalli kalliolle. se tempaisi minut mukaansa heti ensimmäisestä tavusta alkaen.
haltijat ylittivät taas odotukseni ja kääpiöiden henkilö kuvat ja kulttuurikin sai osakseen kaikki spektrin värit.
kirja jaksoi yhä uudestaan yllättää minut, saada kyyneleet muodostamaan putouksia ja en yhtään ihmettelisi vaikka välillä nauruni olisi kuulunut itse Alagnësiaan.
hirmu surullisia kohtia tasapainotti Eragonin inhimilliset tunteet. jos hän tappoi, hän mietti sitä eikä kovettunut tappokoneeksi. Eragon rakasti, vihasi ja tunsi niinkuin minäkin. tähän hahmoon on helppo sulautua. pian tunnen samaa kuin hänkin ja vaikka olen nuori, pystyn silti kokemaan hänen kanssaan kaikki ne seikkailut. tunne tuulen kasvoillani lentäessäni Hadarcin autiomaan yli ja maistan nalgaskin huulillani. olen rakastunut tähän juoneen.

kvetha fricai! atra esterní ono thelduin. Mor´ranr lífa unin hjarta onr.un du evarínya ono varda. sé onr sverdar sitja hvass!
kirja oli uskomatonta jatkoa Eragonille. rakastin kirjan joka tavua kaikilla soluillani. tämäkään ei ollut kirja jota joku alipalkattu poika kirjoitti ja jota äiti ja isi vetelivät naruista "koska vuokra pitää maksaa kuun lopussa"
kirja oli ihana jatko uskomattoman suunniteltuun seikkauluun. haltijat ylittivät kuvitelmani. heidän ailahtelevaisuus kuvasti juuri sitä mikä välillä painui unholaan: he eivät ole ihmisiä. siksi heitä ei voi kritisoida.
kaikki kirjassa ylitti villeimmätkin odotukseni, ja välillä tuntuu että itse Christopher itsekkään ei tienyt mitä seuraavaksi tapahtuu. kuljin läpi Alagnësian läpi kanssa Eragonin, Saphirnan, Roranin ja Paolinin kanssa. odotan minne seuraavaksi mutkitteleva polku vie meidät.

kaikki kritisoivat tätä teosta "taas yhdeksi yli-innokkaan teinin kijoitelmaksi" aina kun kuulen jotain vastaavaa tekee minun kävellä tekijän luo ja huutaa "deyja zar`roc!" (kuole kurjuus!). tämä teos on tuloksena nuoresta MIEHESTÄ jolla oli iso unelma. Christopher loi itse uuden kielen, maan, uskonnon ja rodun. tämä kirja-sarja ei ole smoothie jossa pyöräytettiin vähän fantasiaa ja siansaksaa. kaikki jotka asettavat sanansa tätä vastaan, saavat hävetä, sillä he eivät pystyisi itse edes puoleen.
kaikille muille: kvetha fricai! atra esterní ono thelduin. Mor´ranr lífa unin hjarta onr.un du evarínya ono varda. sé onr sverdar sitja hvass!

hirmu surullisen suloinen tarina. maistan itsekkin suolan ja oliiviit kielelläni kun tämä häpeilemättömän inhimillinen Gavir kokee tuskaisia menetyksiä. en ymmärrä miten niin pieni ja hento kuori pystyy kätkemään sielunsa lukuisat naarmut ja kolhut.
ihana perhe koitui Sallon kohtaloksi ja lapsuuden ystävä vainoaa nuorta sankariamme. synkin mielin hän joutuu vähitellen jättämään kaiken tärkeän, silloinkin kun hän tarpoi paikkaan, jossa olla suojassa.
*kyynel ja huokaus* hieno teos saa sinut korottamaan tämän kirjan jopa lähes J.K Rowlingin yli.

kyllä sillä Ursulalla on se sanan mahti hallussa. tämäkin teos voisi vaikka herättää kuolleetkin eloon, niin M-A-H-T-A-V-A se oli.
sielua koskettava tarina nuoresta tytöstä, joka sinnitteli miesten maailmassa. Memeriä on elämä viskellyt miten sattuu, eikä hän ole edes astunut kurimuksen silmäänkään. tämä vastustamaton seikkailu on, on, on...en edes tiedä sille sanaa. eli tässä nuorille vertaus: jos ES on jumalten juomaa, ei ne jumalat ole edes tämän kirjan arvoisia.

HERRANJUMALA! miten hyviä, sydäntä riipiviä teoksiA tämä Ursula pullauttelee. luulin olevani jo monien kirjojen karaisema, etten itkisi niin paljoon enää. mutta pakko sanoa, tämä kirja sulattaa kaikkien kovimpienkin mörrimöykkyjenkin muurit. itseasiassa en uskonut että kirjalla olisi edes onnellista loppua, mutta samalla kuin Orrecille paljastui totuus, side väistyi minunkin silmiltä enkä voinut kuin todeta: olinpa minä sokea.
LUE EHDOTTOMASTI!

kertomuksia maamereltä oli parempi kuin Toinen tuuli.
ensimmäiseksi mainittu esitti vastauket kysymyksiisi joita et tiennyt miettivänkään, ennen kuin sait tietää vastauksen. tekee mieli oikein lurittaa laulu ja tanssia pätkä improvisoitua polkkaa, niin hyvälle tuulelle (hirsipuuhuumoriaa) tästä tulee.
Toinen tuuli oli myös mielenkiintoinen, mutta vähän raskas kun sen luki yhteydessä näin kevyisiin novelleihin.
kokonaisuus oli hurmaava nyt kun miettii eli pari-kolme tuntia ei mennyt hukkaan. :)

mitä muuta voin enää tehdä luettuani tämän nidoksen, en tiedä itkeäkkö vai nauraa.
olen vihdoin löytänyt kirjan jota sanon oikeasti HYVÄKSI ilman että joku ystävistäni on sitä mieltä. (massojen vanki kun olen näissä mielipiteissä)
rakastuin Ursulan luomaan maailmaan niin kovasti että välillä teki mieli muuttua itsekkin lohikäärmeeksi. nämä teokset ovat henkeä salpaavia mestarillisia tarinoita. voisin hehkuttaa kirjoja kunnes luuni muuttuvat tomuksi mutta taidan jättää väliin ja annan sinun miettiä rauhassa.

kirjan takakansi on vähättelevä, sillä kun tämän kirjan on lukenut, olisit valmis ryntäämään tappelemaan vaikka satojen lohikäärmeiden kanssa.
kirjan juoni, maailma ja henkilöt olivat hyvin mietittyjä, tosin kuin useimmissa muissa kirjoissa.
juoni kulki eteenpäin jättämättä sinua ulkopuolelle. kaikki alussa niin pienet sekat muuttuvat ratkaiseviksi tekijöiksi lopussa ja saa sinut kuplimaan odotuksesta kääntää seuraava sivu ahmien tekstiä kuin kirjamato konsanaan. mitä muuta voi enää sanoa: hyvä kirja, lue!

enkelit kuin rinkelit...on hauskaa leikkiä ajatuksella: että keskellä tätä "ooämgee musta tulee isona vampyyri/ihmissusi"-aikaa, on tämä kirjan aihe niin uusi ja synkkä, että kirjaan on vain pakko tarttua.
tässä kirjassa on myös tuoretta se, että tässä päähenkilönä ei ole tyttö, joka joutuu valitsemaan rakkauden tai normaalin elämän. tai maailman pelastamisen vai oman Patchinsä. kyse on Noran elämästä ja synkästä rakkaussuhteesta joka saa sinut kiljumaan niin ilosta, surusta kuin järkytyksestä. luen tämän yhdeksi parhaimmista kirjoista tämän Meyerin aikaansaamansa villityksen aikana.

alku takkusi ja hanhi oli minusta hyödytön. KUNNES he saapuivat kohteeseensa. kaunis ja viehkeä sulotar muuttui lopussa pahaksi lumottareksi ja pakkomielteestä kärsivä kunkku ei ollutkaan joulupöydän kinkku. maalairosvosta tuli hurmuri ja kiltistä suojeliasta pelätty linnustaja. huijaava liero paljastui ystäväksi. kaikki samassa kirjassa.
taitamattomissa käsissä tässä olisi ollet ainekset katastrofiin, mutta taidokas ja huumorintajuinen ystävämme Frances pelasti päivän ovelan Musca (lihansyöjä kärpäsen) avulla.
ennen kuin huomaatkaan on kirja pyöräyttänyt sinut pikkurillinsä ympärille. lukinnut niin murtumattomaan torniin ettei edes itse Lukkosepät saisivat mielenkiintoasi murtumaan. ahmit kirjaa kuin joka sana olisi timatti (anteeksi Paolinin lainaus) kunnes olet lukenut sen. sitten jäät janoamaan lisää.
se on mahtava tunne, asia jonka takia kirjoja luen. lue sinäkin.

meyeriltä taas uusi upea kirja. kirja oli niin mukaansatempaava että välillä piti mennä tarkastamaan oikeasti peilistä ettei silmissä välähtänyt hopeaa. ja kadulla vastaan kulkijoiltakin... voih suloinen Vael ja Melanie ja vielä Jamie! itkin usein kirjan koskettaessa sieluuni (huomaa ironia). se loppu oli tosin tökerö sillä kun Vael sai pienen teinityön ruumiin (anteeksi juonenpaljastus!) niin Ianin ja Vaelin rakkaus suhde sai oksennuksen karvaan maun suuhuni. siis se Ian sai mielestäni pedarin luonteen.
se oli kirjan lähes ainoa häiriöntekijä. joten lukukokemus oli lopu koittaessa äklö. mutta kaikki tarinat niistä toisista planeetoista oli kyllä kivoja.
SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI! ianista huolimatta