Pirita

Nälkäpeleistä ei voi sanoa muuta kuin että Suzanne Collinsilla riittää ajatuksia. Hyviä sellaisia siis. Ei, nyt käsititte mut väärin.. Nälkäpelin on maailmankaikkeuden upein kirjasarja! Välillä kirjalle kiroaa pahimmat kirosanat, kun lempihahmo kuolee. Välillä istuu keskellä kyynelten vesiputousta. Kaikkein suurin tunne on kuitenkin voitontahto. Teille, joita arveluttaa kirjan "raakuus", voin sanoa että unohtakaa ennakkoluulonne. Kirjassa ei helvata vieköön ihannoida väkivaltaa, tappamista tai muuta tälläistä. Äh, jotenkin aina kun mun pitäisi kuvailla Nälkäpeliä, en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Kiteytettynä; Nälkäpeli on upea kirjasarja täynnä upeita hahmoja, paikkoja ja kuvailua. Maailman raakuus näkyy kirjassa hyvin, mutta selviää, että sitä vastaan voi myös taistella. Jos ette ole vielä lukeneet, NYT MARS LUKEMAAN!

Kun tämä kirja tuli syyslomalla vastaan, kiljaisin ilosta ja tartuin kirjaan, mutta vetäisin käden pois kun muistin että tämä on viimeinen osa. Hetken jopa mietin että jättäisin kirjan vaan siihen enkä edes lukisi sitä, koska en halunnut jättää Myyttihovin upeaa taikamaailmaa taakseni. No, ostin kirjan silti.

M-A-H-T-A-V-A-A. Kliseet puuttuivat, uudet, kiehtovat hahmot (Sananjalka!) ja ihan rauhaisa lopetus. Oikeastaan jäi harmittamaan, kun Sananjalan ja Kendran juttu jäi auki. Vaikka nythän siihen voi kuvitella jokainen oman lopun;) Myös Warrenista ja Vanessasta olisi kiva tietää lisää... kunpa Brandon tekisi vielä edes näihin pareihin liittyvän pienen kirjan:/ Tai edes kertoisi mitä heille tapahtuu!

Kirja on tietenkin onnistunut, koska Riordan on kirjoittaja. Juoni on hauska sekä tietenkin jännittävä, mutta ei mielestäni silti aivan yhtä hyvä kuin alkuperäiset Percy Jacksonit tai Kanen Aikakirjat. On kuitenkin ihanaa, että Jacksonit ja Kreikkalainen tarusto jatkuu vielä!

Tää on jotain niin ihanaa. Artemis on pätevänä "pikkupoikana" jotenkin ihana, ja se eroaa tavallisita poikapäähenkilöistä. Butler, Holly ja muut hahmot ovat niin täydellisesti mietittyjä, että ihmettää. En vaan voi käsittää miten Eoinilla on riittänyt mielikuvitus tähän kaikkeen!

Tämä on vaan jotain niin ihanaa. Hauskat hahmot ja nokkela kirjoitustyyli toimivat; Myyttihovia tulee luettua joka päivä jotakin osaa, olen siis jäänyt koukkuun. Ihan _mahtava_ sarja. Mä en oikeasti tiedä miten tätä voi kuvailla, mutta yhden asian kerron: LUKEKAA.

Voiko tähän mitään sanoa? Riordan hoiti taas kerran homman hienosti, niinkuin aina. Kirja on todella hyvä, jännittävä ja edelleen jopa mielenkiintoinen erilaisine hahmoineen ja jumalineen. Kannattaa lukea.

Ehdottomasti paras fantasiasarja vuosiin; tähän ei kyllästy ikinä! Omistan kaikki ja olen lukenut herra ties kuinka monta kertaa, mutta aina se sama jännitys säilyy. Koska kreikkalaisista jumalista ei paljoa tiedetä,(korjaan; kun olet lukenut kaikki, osaat luetella suurimman osan jumalista sekä heidän lapsensa ja muut hahmot) kirja on myös mielenkiintoinen, ja siitä jopa oppi. Nimimerkillä uskonnonkoe 10- koska Percy Jacksonit. <3

Pakko sanoa että tykkään. Erityisesti se, että keijut ei ole pastellinsävyisiä pikkuisia tyttöjä leijumassa ja kikattamassa luo kirjaan oman maagisen tunnelman, joka jatkuu joka hetki alusta loppuun. Henkilöhahmot ovat hyviä ja tarkalleen mietittyjä, ja koko keijujen maailma, joka ei valitettavasti ollut kovin suuressa roolissa kirjassa, kuulosti kuitenkin mielenkiintoiselta. SUOSITTELEN.