Ja jälleen kerran loppua kohden paranee. Tämä kirja oli nimittäin paras kaikista kolmesta osasta. Bartimeuksen menneisyydestä kertovissa luvuissa havaitsin pienen epäjohdonmukaisuuden vuosiluvuissa. Ensimmäiset kaksi vuosilukua ovat oikein, mutta kolmas hyppää yht\'äkkiä taapäin vaikka aika on kulunut eteenpäin. Kirja oli kuitenkin muutenkin hyvä, ja jälleen kerran etenkin lopusta. Olin todella yllättynyt ja iloinen siitä kuinka läheisiä Kittystä ja Nathanielista oli tullut. Nathaniel paljasti suurimman salasuutensa Kittylle, ihan tuosta vain, vaikka oli aiemmin suojellut sitä henkensä (ja Bartimeuksen hengen) kaupalla. Loppu jätti kuitenkin mielen haikeaksi. Melkein itkin.

Tämä kirja oli parempi kuin edeltäjänsä Samarkandin amuletti. Kiinnostavamman tästä kirjasta teki Kitty. Oli todella odottamatonta molemmilta, Nathanielilta ja Kittyltä mitä he tekivät toistensa eteen. Viimeisessä kirjassa Nathaniel jopa rakastui Kittyyn. Paras osa kirjasta oli seikkailu Prahassa, joka oli jännittävä ja hauska, varsinkin Bartimeuksen ansiosta. Golem kuitenkin tuhottiin lopulta aivan liian helposti, mutta ei kai ollut muutakaan vaihtoehtoa. Muulloin kirjaa olisi pitänyt pidentää entisestään, ja silloin se olisi ollut jo liiankin pitkä. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä kirja. Jos ei olisi lukenut ensimmäistä osaa olisi vaikeaa pysyä perässä.

Tätä on vähän hankala arvostella itsenäisenä kirjana, mutta yritän kuitenkin. Kirjana tämä ei päihitä trilogian kahta seuraavaa osaa, ja varsinkin alku oli melko tylsähkö. Kuitenkin loppua kohden juoni vähän parani, mukaan tuli myös jännitystä ja tiukkoja tilanteita. Lopetus olikin aivan liian ennalta-arvattava ja tylsä. Sankari pelastaa maagikot ja nousee suosioon... Nathaniel oli kuitenkin mukavampi kuin toisessa osassa, vaikka kolmannessa alkoikin saada näitä piirteitä takaisin. Tietysti se oli olennainen osa juonta. Bartimeuksen alaviitteet olivat hauska lisä kirjaan, niistä pidin kovasti.

Ehdottomasti Stravaganza-kirjojen aatelia! Ehkä paras kaikista viidestä kirjasta, Naamioiden kaupunki ja Salaisuuksien kaupunki ehkä yhtä hyviä. Loppua kohden kirja vain paranee, eikä edes kirjoitusvirheitä löytynyt yhtään. Varsinkin Classen suuri meritaistelu oli kuvattu todella elävästi.