Teiniaikojen suosikkitrilogiani aloitusosa Samarkandin amuletti on vauhdikasta nuorten fantasiaa, joka sekä noudattaa että rikkoo fantasiakaavoja. Stroudin kieli on sujuvaa ja vauhdikasta, ja teoksen taikamaailmana toimiva vaihtoehtohistoriallinen Lontoo on kiehtova ympäristö, jossa on paljon potentiaalia erilaisiin kehityssuuntiin ja ristiriitoihin. Teoksen huumori iski minuun paremmin teini-ikäisenä, mutta hahmonrakennus toimii edelleen. Teoksen runsaita alaviitteitä on toisinaan moitittu, mutta minusta ne sopivat kokonaisuuteen oikein hyvin. Osansa on tietysti silläkin, että kertojana toimiva Bartimeus sekä hänen aisaparinsa Nathaniel olivat ja ovat edelleen minusta ihan kiinnostavia hahmoja, joiden tekemisiä oli mielenkiintoista seurata. Erityisesti moraaliset kysymykset, joita jo tässä osassa hienoisesti herätellään, antavat mukavasti syvyyttä toimintakohtausten keskellä.
Suosittelen teosta kaikille astetta kunnianhimoisempaa nuorten fantasiaa etsiville sekä vauhdikasta menoa kaipaaville.
