Annungil

Kirja oli mielenkiintoista luettavaa jälleen kerran, minua kuitenkin jäivät vaivaamaan jotkin seikat kuten se kuka/mikä/miksi/miten/Häh?!?! Auri on. hän on hahmona erittäin mielenkiintoinen ja toivoisin että häneen syvennyttäisii enemmän ja hänen menneisyyteensä toki myös.
Sillä en ole koskaa kiinnostunut esim. Dennasta yhtään sen enempää sillä häntä koskevat juonen käänteet ovat loppumassa selvästi kesken. Hän tulee hän menee kvothe on surullinen, kvothe törmää hänen "saattumalta", kaikki on hyvin.

Odotan myös innolta mitä tapahtuu 3 osan jälkeen koska oletamme että 3 osaa on mennyt ja kvothe on kertonut koko tarinansa siihen asti. SILLOIN TARINA ALKAA, silloin tiedetään miksi scraeleita tulee mitä Kvothen "oppipoika" oikeasti haluaa, löytääkö kvothe itseään uudellaan ja hyväksyykö hän kohtaloaan?
Tässä tapauksessa toki pelottaa myös sama vanha ansa johon niin monet ovat langenneet, osaakko Rothfuss lopettaa ajoissa? Kaikki fantasiaa pidempään lukeneet tietävät kuinka niin harmittavan usein kirjasarjaa jatketaan Väkisin eteenpäin kunnes sen tarina jälkeenpäin tarkasteltuna on katkonaista ja sekavaa.....

Kirjassa eniten pidin pitkistä Slice of life kertomuksista kuinka kvothe yrittää selvitä jokapäiväisestä elämästään ja rakastin kappalletta jossa Kvothe vieraili jälleen Trapisin luona, vanhaa suutariakin oli muistettu vaikka koko asiaan olikin käytetty vain pari sivua jos sitäkään