suski

Ensimmäisen osan luin kauan sitten ennen elokuvan tulemista, ja muistan pitäneeni kirjasta - mutta siinä se. En jäänyt juurikaan koukkuun, mutta luinpahan kuitenkin.

Myöhemmin, hetken mielijohteesta kuitenkin ostin toisenkin osan ja aloitinkin lukemaan sarjaa uudestaan, elätellen toivoa, että saisin tästä hyvän lukukokemuksen. Enkä varsinaisesti pettynyt - välillä tämä toinen osa tökki pahasti, mutta välillä taas lukeminen sujui oikein mukavasti. Päätin siinä sitten lainata kaksi viimeistä osaa kirjastosta alkuperäiskielellä, ja johan alkoi sujua!

Kaksi viimeistä osaa ovat ehdottomasti parempia kuin kaksi ensimmäistä. Suosittelen jatkamaan, vaikka ekat kirjat olisivatkin tuottaneet pettymyksen. Tykkäsin erityisesti viimeisestä osasta, se oli ihanan erilainen kuin muut kolme kirjaa. Sarjan parasta antia ovat hahmot, erityisesti Ridley ja Link ovat minun mieleeni. Kaikenkaikkiaan, sarja oli lukemisen arvoinen, vaikka jotkut kohdat olivatkin tylsiä. Ei tästä uutta lempparia tullut, mutta olihan näitä ihan kiva lukea.

Cassandra Clare on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani, ellei jopa lempikirjailijani. En tiedä ketään toista, joka onnistuisi tuomaan lukiessani sellaisia tunnekuohuja - välillä nauran ääneen ja välillä tärisen itkusta. Vaikka tykkäänkin enemmän the Infernal Devices -trilogiasta kuin TMI:stä, myös tämä sarja heiluu suosikkilistani kärkipäässä.

Clary Fray ei kuulu lempihahmoihini, toisin kuin TID:n Tessa. Clary on minusta liian äkkipikainen ja epätoivoinen, mutta on hänelläkin toki hetkensä. Jacesta sen sijaan pidän todella; hän on hauska, ylimielinen ja rohkea - ehkä sellainen vain puree minuun. Myös Izzyssä on asennetta, eikä Aleckaan ole hullumpi. Simonia en ensimmäisissä kirjoissa kestä ollenkaan, mutta loppua kohden hänenkin kohtalonsa alkaa kiinnostaa.

Minusta sarja paranee kirja kirjalta, mutta ensimmäinenkään osa ei ole hullumpi. Yksi Claren hyvistä puolista on se, että hän pystyy kirjoittamaan miten synkkiä tilanteita tahansa masentamatta lukijaa - pienet huumorikevennykset tulevat aina tarpeeseen.

Suosittelen TMI:n faneille kovasti myös the Infernal Devices -sarjaa, joka on Clarea parhaimmillaan - TID on paremmin kirjoitettu ja mietitymmän oloinen, ja hahmot ovat vielä rakastettavampia.

Luin Divergentit alunperin englanniksi, koska suomennus ei ollut vielä ilmestynyt (enkä silloin tiennyt, tulisiko edes suomennosta). Myöhemmin olenkin ollut siitä erittäin kiitollinen, sillä itse en ollenkaan tästä kirjan suomennoksesta tykkää. Suosittelen lukemaan Divergentin englanniksi, jos suinkin pystyy - kirja on yllättävän helppo lukea myös alkuperäiskielellään.

Kirjasarja ylipäätään on kuitenkin yksi suosikeistani, ja Tris yksi lempipäähenkilöistäni. Itse en Divergentissä juurikaan Nälkäpeliä näe - toisaalta, nykyään suurin osa uusista kirjoista leimataan 'uudeksi Nälkäpeliksi'. Trisin ja Katnissin luonteiden ero on minusta huima, eikä Divergent-sarjassa ole missään vaiheessa sitä kolmiodraamaa, joka yleensä tungetaan joka kirjaan (huom - rakastan myös nälkäpeliä, kerron vain, ettei näissä kahdessa trilogiassa ole juurikaan samaa).

Yllättävää, minäkin tietysti rakastan Fouria. Kukapa ei? Muita lempparihahmojani ovat Uriah ja Christina. Kaiken kaikkiaan, Divergent on mahtava dystopiasarja jota suosittelen.

Kun sain tämän lahjaksi tädiltäni, ennakkoluuloni olivat korkealla kannen (ja tätini kirjamaun) takia, joten ensin ajattelin vain jättää kirjan lojumaan hyllyyn. Luin kuitenkin takakansitekstin ja kiinnostuin sen verran, että kun lukemani kirjasarja loppui, tartuin tähän kirjaan. Eikä se ollut pettymys!

Hahmot olivat ihania. Sisaruksellinen suhde Mibsin ja isoveli Fishin välillä oli jotain niin suloista, että minun teki mieli itkeä silkasta kateudesta. Myös muut hahmot olivat kaikki tavoillaan erilaisia ja siten myös kiinnostavia. Erityisesti Mibs jäi tietysti mieleen, kanssani miltei samanikäinen, joskin hyvin erilainen tyttö - samaistuttava, minulle erityisesti.

Suosittelen todellakin kirjaa, myös ennakkoluuloisille! Saatatte yllättyä.