Lahja

Tämä on todella hyvin kirjoitettu kirja, mutta selvästi lapsille suunnattu. Olisin nauttinut tämän lukemisesta eniten ehkä ala-asteikäisenä. Päähenkilö on välillä raivostuttavan sokea nenänsä edessä oleville tapahtumille ja lapsellisempi kuin mitä ikänsä edellyttäisi, mutta toisaalta, eikö monissa kirjoissa iät vähän falskaakin. Kuitenkin kirjan idea ja toteutus ovat loistavat: tarina suorastaan hengittää.

Kun sain tämän lahjaksi tädiltäni, ennakkoluuloni olivat korkealla kannen (ja tätini kirjamaun) takia, joten ensin ajattelin vain jättää kirjan lojumaan hyllyyn. Luin kuitenkin takakansitekstin ja kiinnostuin sen verran, että kun lukemani kirjasarja loppui, tartuin tähän kirjaan. Eikä se ollut pettymys! Hahmot olivat ihania. Sisaruksellinen suhde Mibsin ja isoveli Fishin välillä oli jotain niin suloista, että minun teki mieli itkeä silkasta kateudesta. Myös muut hahmot olivat kaikki tavoillaan erilaisia ja siten myös kiinnostavia. Erityisesti Mibs jäi tietysti mieleen, kanssani miltei samanikäinen, joskin hyvin erilainen tyttö - samaistuttava, minulle erityisesti. Suosittelen todellakin kirjaa, myös ennakkoluuloisille! Saatatte yllättyä.

Hyvä tovi jo siitä, kun tämän olen lukenut. Mutta muistan lainanneeni tämän muutamaan otteeseen uudelleen sen takia, koska tämä sai aina hyvälle tuulelle. Ihana nuorisohenkinen tarina, joka vetää maantielle sydämellisellä otteellaan ja pitelee kiinni irti päästämättä. Rakastettava tarina. Kirja, joka nuorten kannattaisi lukea.

Tämän kirjan juoni on hyvä ja etenee sujuvasti eteenpäin, vaikka aikana mitattuna kirjan tapahtumat ovat lyhyet. Pientä ennalta-arvattavuutta kirjassa on, mutta osaltaan se on myös melko ennalta-arvaamaton. Kirjoitustyyli kirjailijalla on jotain vallan ihanaa, mutta samalla kuitenkin hieman lapsellista. Kirjassa oli juuri sopivasti henkilöitä, sillä kaikista pysyi hyvin perillä. Mibs oli ajoittain ehkä hieman pikkuvanha ja ajoittain hyvinkin lapsellinen. Bobbin henkilö jäi erittäin hyvin mieleen tyypillisenä teini-ikäisenä. Pidin myös siitä, miten Samson oli saatu ujutettua tapahtumiin mukaan tavallaan passiivisena henkilönä. Kirjan loppu oli mielestäni erittäin hyvä. Vaikka kirja on selkeästi suunnattu nuorille lukijoille, saa myös vähän vanhempi lukija siitä paljon irti. Kirjassa on selkeä opetus ja vakava sanoma, jonka itse ymmärsin vasta luettuani erään lauseen. Kaiken kaikkiaan suosittelisin kirjaa noin 15-vuotiaille, vaikka nopealukuisuutensa takia ei aika menisi hukkaan vähän vanhemmillakaan lukijoilla.

Hulvatonta menoa, vielä hulvattomamman perhee parissa. Aina on olemassa joku, joka toivoo, että aamulla, kun herää löytää itsestään uusia erityisiä uusia kykyjä. Ja tämä nauruhermoja koetteleva teos on omiaan juuri näille ihmisille. Beaumontien perheen lahjat koettelevat mielikuvituksen rajoja ja keskittyvät myös niihin yleisimpiin voimiin. Tarinan voisi sanoa olevan varsinainen sekameteli soppa, jonka herkulliset ainekset luovat kiehtovan juonen. Mutta kirjassa käsitellään myös sitä nykyään esillä olevaa kysymystä:Minkä arvoinen ihminen on? Tätä lähinnä Mibsin erityisen kyvyn kautta. Ei mikään supersankari-tarina, mutta supervoimia löytyy tästä kirjasta enemmän kuin tarpeeksi. Tätä bussireissua ei ehdottomasti kannata jättää väliin.

Takakannen sisäliepeeseen on kirjoitettu tietoa kirjailijasta. Yksi siinä esiintyvä sanapari on "viatonta vallattomuutta", ja se kuvaa tätä kirjaa ihailtavan hyvin. Omaperäinen ja sydämellinen road trip - siinä vasta kuvaus. Ja tottahan se on, sydämellinen, vapaa, elämäniloinen... tästä ei paljon syvällisyyttä löydy, mutta kepeydellään tämä korvaa suuren osan siitä mitä tältä voisi pyytää enemmän. Juoni menee eteenpäin ihan mukavasti, hahmot ovat oikeasti todella hienoja. Beaumontin suvun erityislahjat ovat erikoisempia, eivät klassisia ja tavallisesta päästä. Esimerkiksi se isoäiti, joka pyydystää radioaaltoja ilmasta ja säilöö niitä lasipurkkeihin, joita aina välillä raotetaan varovasti ja kuunnellaan mitä sisällä on. Tai isoisä, joka luo uusia paikkoja. Siis paikkoja, vaikka parinsadan neliön tontin tuohon takapihan viereen lahjaksi hääparille, ja naapurien talo onkin äkkiä kauempana kuin vielä hetki sitten... tai sitten tämä pää- ja kertojahenkilö Mississippi Beaumontin lahja, joka ei ole aivan noin jännä mutta tarpeeksi jännä kuitenkin. Siitä on saatu iloa ja surua irti, ja muutama kohtaus on aivan uskomattoman söpö. (Kuten, jos teillä on kirja lähellänne, niin lukekaa luvun 27 loppu! <3) Lester ja Lill, siinä on kaksi henkilöä joille onneksi käy hyvin. Hieman hämäriksi jäävät molemmat, mutta ei se oikeastaan haittaa. Samson on pieni ja sivuosassa, mutta kirja pitää hänet hienosti mukana pudottamatta pois kuitenkaan. Fish on hauska ja hieman ongelmissa oman lahjansa kanssa, ja Will Junior (jonka isä ei ole edes saman niminen, saati sitten senior?) on hauska ja aika söpö loppujen lopuksi. Ainakin sillä pojalla on tilannetajua. (Luvun 27 loppu, pyydän. ;) <3) Loppujen lopuksi, tämä kirja on söpö, viihdyttävä ja hyväntuulinen. Suosittelen lukemaan kun kaipaa piristystä tai ajankulua, en usko että kukaan tähän voi pettyäkään. :) Arvosanaksi annoin neljä plus, mutta se taipui neloseen tuolla risingin hassulla asteikolla. Muistakaa kuitenkin, että tuo on positiivinen nelonen. ;) Ja lukekaa Lahja.