Ihan perushyvä kirja. Koukuttava ainakin, sillä jostain syystä on pakko lukea jatko-osat. Ei mikään suosikkini kylläkään.
Yön talo-kirjat ovat mulle vähän hankalaa luettavaa, Zoeyhin (vai miten se nyt taivutetaankaan) kun en oikein osaa samaistua. Itse olen aivan Zoeyn vastakohta (mutta eipä nyt puhuta siitä).
Olen aika samoilla linjoilla kuin kaikki muutkin jotka eivät kirjaan sen koommin rakastuneet. Zoeyn poikaongelmat saavat jo aivan liian suuret mittasuhteet, sivuhahmot ovat stereotyyppisiä ja sarjaa on jatkettu hieman liian pitkälle. Jossain kohtaa alkaa jo tuntea hieman epäreiluuden tunnetta, kun kaikki spesiaali osuu Zoyeyn kohdalle: Ylipapitarjuttu ja sen sellainen.
Yksi minua suuresti häiritsevä seikka kirjassa oli tämä Nyks-juttu. Tarinassa korostettiin liikaa sitä että Nyks oli hyvä ja ainoa oikea ja blaa blaa. Sitten kun siihen vielä lisätään ne kaikki "näyt" ja "visiot" ja "ennustukset" niin en oikein tajua miten se eroaa kristinuskosta (esim. kaikissa keskiaikaisissa myyteissähän on jotain että jumala käski minua tekemään niin jne. (esim. kuningas Arthur)), jota kirjassa niin kovasti poljetaan maan tasalle. En osaa oikein kunnolla kuvailla sitä, mutta minusta on jotenkin ahdistavaa, että kirjassa korostettiin jotain usokontoa "ainoaksi oikeaksi". Ei sillä että mikään muu uskonto olisi oikeassa elämässä "se oikea". :D
Mutta kyllä kirjoista löytyy myös joitain hyviä kohtia, ainakin Stevie Raen/ Refaimin kuvakulmasta kerrottuna. Ja pidän siitä että äiti ja tytär ovat yhdessä tämän projektin takana :) Ja kyllä sitä vähän ymmärtää, miksi tämä on maailmalla niin suosittu.
