Upea, koukuttava kirja! Jokin kirjan olemuksessa sai minut nappaamaan sen kainalooni, tosin hämmennyin hieman, kun sitä verrattiin Nälkäpeliin, kun taas myös mukaan lähtenyttä toista osaa Harry Potteriin. Omasta mielestäni tämä on kyllä kaukana molemmista, ihan omaa luokkaansa.
Kirjoitustyyli tuntui aluksi hieman vieraalta, mutta se lisäsi kirjan omaperäisyyttä ja ulkoasullista viehätystä.
Rakastan kirjan asetelmaa hyvästä ja pahasta. Paha ei ole aina se pahin, eikä hyvä aina paras.
Nathan puoliksi mustana, puoliksi valkoisena on valkoisten neuvoston silmätikku, jolle on jo valittu tulevaisuudelle tehtävä; isänsä tappaminen. Muutaman vuoden koulutusvankeuden jälkeen Nathan pääsee pakenemaan. Etsiessään jotakuta antamaan hänelle kolme lahjaa ja vanhemman tai isovanhemman verta hänen täytyy turvautua Mercuryyn, jonka siskon isukki tappoi.
Annalise vaikutti alusta asti ärsyttävältä, eikä vaikutelma ainakaan parantunut kirjan etenemisen myötä. Gabriel on muodonmuutoksessaan nurjan hahmoon jumittunut ranskalaiskomistus, joka itsekin hakee apua Mercurylta. Mercury on stereotyyppinen musta noita, itsekäs, kunnianhimoinen, vallanjanoinen, palvelijattarensa Rose on pirteä persoona ja tuo mieleen itseni hieman lapsellisine kiusoitteluineen.
Perheen keskeiset suhteet jakautuvat vahvasti. Vanhin siskopuoli Jessica inhoaa Nathania avoimesti, ja syyttää häntä äitinsä kuolemasta. Nathanin isoäiti sekä toinen sisarpuoli Deborah ja velipuoli Arran rakastavat ja tukevat Nathania myös oman henkensä uhalla.
Saadakseen haluamansa Gabriel ja Nathan lähetetään Rosen avustamana varastamaan Jalotarta metsästäjiltä. He saavat haluamansa, mutta myös metsästäjät peräänsä ja joutuessaan näkemään Rosen kuolevan Gabriel ja Nathan eroavat ja lupaavat tapaavansa myöhemmin.
Uskomaton kirja, harmi etteivät puutteelliset kirjoittajantaitoni oikein ole omiaan kuvaamaan kirjaa.
