RISINGSHADOW-KIRJAHYLLY
LUKIJAN OMA ÄÄNI
Käyttäjän Porttikielto omat ajatukset lukemistaan kirjoista. Nämä ovat lukijan kirjoittamia kirja-arvioita, eivät Risingshadow’n toimituksellisia arvosteluja.
KIRJA-ARVIO
Sarja oli hämmentävä. Toisaalta se oli mukava seikkailukertomus ja maaginen satu, mutta toisaalta erittäin kristinuskosta vaikutteita ottanut ja seksistinen oppitunti. Minulle jäi hyvin ristiriitainen mielikuva. Voisin väittää, että Narnia-sarja on yliarvostettu, mutta toisaalta en sanoisi myöskään, että se olisi huono. Ehkä uudelleenluku selventäisi mielipidettäni.
KIRJA-ARVIO
Hopeinen tuoli oli seikkailukertomuksena yksi Narnian parhaista. Lukukokemustani kuitenkin pilasi suuresti kristinuskoinen propaganda, sillä koko romaanin ajan Aslanin (Jeesuksen) antamat merkit (Kymmenen käskyä) olivat ohjenuora, jota päähenkilöiden täytyi sokeasti noudattaa. Ja jos merkkejä ei noudattanut, sai siitä rangaistuksen (esim. puhuvan hirven syöminen, jota verrattiin vauvan syömiseen). Jillin ja Eustacen kokeilukoulussa ei opetettu Raamattua, joten siellä oli paljon koulukiusaamista ja huonot käytöstavat. Lisäksi matkakertomukset olivat älyttömän tylsiä, kuten aina, ja seksismi oli jälleen vahvasti läsnä. Pidin suuresti Rapanhapakko-hahmosta, joskin hän oli esittelyssään melko turhauttava ja arvelin vihaavani häntä. Hän osoittautui kuitenkin pidemmällä tarinassa oikein miellyttäväksi ja hauskaksi hahmoksi. Tässä kirjassa oli lempikohtaukseni kaikista Narnia-kirjoista, se kun prinssi Rilian oli köytettynä tuoliin ja yritti vakuuttaa olevansa nyt pois lumouksen alta. Olen silti hiukan yllättynyt, että tämä tuntuu olevan monen suosikki Narnia-kirjoista.
KIRJA-ARVIO
Satujen valtakunta sisältää neljä satua sekä Tolkienin esseen saduista. Mielenkiintoni eri osuuksia kohtaan vaihteli suuresti - kolme ensimmäistä satua (Roverandom, Maamies ja lohikäärme sekä Seppä ja Satumaa) olivat mukavaa viihdettä, tosin ehkä maksimissaan kolmen ja puolen tähden arvoisia. Sen sijaan viimeinen satu Niukun lehti ei kolahtanut, ja essee tuntui pelkältä pakkopullalta. Esseestä toki tuli ilmi Tolkienin tarkka asiantuntevuus ja intohimo satuihin, mutta se oli huomattavan pitkä ja raskas lukea. Lisäksi Tolkien esitteli esseessään joitakin mielipiteitään, joista olen hyvinkin eri mieltä, mikä sai harmikseni minut pitämään kirjailijasta vähemmän. Muuten kokoelma oli ihan mukava.
KIRJA-ARVIO
Huono karma oli nopealukuinen, kevyt teos, jonka luin parissa päivässä. Juonenkäänteet olivat odottamattomia ja kiinnostavia, mutta siihen mukavuus sitten loppuikin. Kokonaisjuoni oli kliseinen, turhauttava ja ennalta-arvattava. Dialogi oli amatöörimäistä, sellaista, jota voisi löytää yläastelaisen ainekirjoitelmasta. Hahmot olivat yksipuoleisia, ja ehdottomasti Casanova oli mielestäni erittäin epäkiinnostava hahmo. Romaanissa puhuttiin liikaa seksistä ja huumori ei ollut mieleeni. Lisäksi se fakta, että kirjailija on mies mutta päähenkilö nainen, häiritsi minua tietyissä kohdissa, esimerkiksi kun puhuttiin rintaimplanteista tai "herkkupepuista". Viihdyin kuitenkin tämän vahvasti juonivetoisen romaanin parissa, minkä huomasin siitä, etten jatkuvasti laskenut jäljellä olevaa sivumäärää odottaen romaanin loppua. Se onkin omaperäisyydessään ja erikoisuudessaan mielenkiintoista luettavaa.
