Huono karma

Huono karma oli nopealukuinen, kevyt teos, jonka luin parissa päivässä. Juonenkäänteet olivat odottamattomia ja kiinnostavia, mutta siihen mukavuus sitten loppuikin. Kokonaisjuoni oli kliseinen, turhauttava ja ennalta-arvattava. Dialogi oli amatöörimäistä, sellaista, jota voisi löytää yläastelaisen ainekirjoitelmasta. Hahmot olivat yksipuoleisia, ja ehdottomasti Casanova oli mielestäni erittäin epäkiinnostava hahmo. Romaanissa puhuttiin liikaa seksistä ja huumori ei ollut mieleeni. Lisäksi se fakta, että kirjailija on mies mutta päähenkilö nainen, häiritsi minua tietyissä kohdissa, esimerkiksi kun puhuttiin rintaimplanteista tai "herkkupepuista". Viihdyin kuitenkin tämän vahvasti juonivetoisen romaanin parissa, minkä huomasin siitä, etten jatkuvasti laskenut jäljellä olevaa sivumäärää odottaen romaanin loppua. Se onkin omaperäisyydessään ja erikoisuudessaan mielenkiintoista luettavaa.

Huono karma, joka on päähenkilön kuolemasta (tai siis kuolemista) huolimatta kevyt lukuromaani. Nopeasti rullaavan teoksen perusasetelma vaikuttaa herkulliselta, mutta suuria tunteita teos ei kuitenkaan onnistunut herättämään.

Teoksen päähenkilönä seurataan 32-vuotiasta Kim Langea, Saksan tärkeimmän poliittisen talk shown juontajaa. Hänellä on viisivuotias tytär Lilly ja aviomies Alex, joka on "aivan kuin Brad Pitt nuorempana, mutta ilman makuukamarikatsetta". Kimillä on siis kaikki, mitä yleensä (etenkin chick litin) naiset haluavat: hyvä työ, rakastava mies, ihana koti ja lapsi. Työ on kuitenkin mennyt perheen edelle - tilanne, josta Alexkin mainitsee: "Sinulla ei ole koskaan aikaa tytölle." 

Ensimmäinen fiilis kirjasta oli, että olipa helppo- ja nopealukuinen, koska ahmaisin sen kerrasta illan aikana. Tätä ei tapahtu kovin usein enää, joten sinänsäkin arvokas ominaisuus kirjalle. Teoshan nyt ei ollut mitenkään mainittavan pitkä ja juoni eteni koko ajan, joten missään vaiheessa ei tullut tylsää tai edes suvantovaihefiilistä. Kirjan idea oli mielenkiintoinen ja jossain määrin pyrki olemaan opettavainen, joka ei nyt haitannut. Joidenkin asioiden suhteen oli otettu melkoisia vapauksia, ja asioita oli yksinkertaistettu sekä kärjistetty. Stereotypioidenkaan käyttöä ei oltu vältetty. Useampi edellä mainittu asia on yleensä huono juttu, mutta tähän kirjaan ne sopivat paremmin kuin hyvin. Plussaa vielä siitä, että asiat tapahtuivat Saksassa, vaikka tapahtumamiljöönä olisikin voinut olla ihan mikä tahansa paikka. En kyllä kirjankannen hehkutuksesta huolimatta tikahtunut nauruun, mutta huvittunut olin useasti. Hyvä kirja, josta jäi hyvä mieli.

Törmäsin kirjaan netissä ja takakannen tekstin perusteella se kuulosti niin tyhmältä, että kirja oli tietty pakko lisätä lukulistaani. Yllätyin, ja todellakin positiivisesti, kirja oli oikeasti todella hyvä. En malttanut lopettaa lukemista ollenkaan, vaan luin koko teoksen yhdessä hujauksessa läpi. Juoni piti hyvin otteessaan ja kerronta oli sujuvaa ja humoristista, jotkut kohtaukset ja letkautukset saivat todellakin hymyn nousemaan huulilleni. Odotin mielenkiinnolla, miten Kimin perheen käy, ja loppuratkaisua edeltävät hetket saivatkin tunteet nousemaan pintaan.

Huh, tämä oli kyllä hyvä. Täytyy nostaa hattua kirjoittajalle, joka sattuu olemaan vielä mies! Kirjan juoni oli todella kekseliäs ja tarina soljui eteenpäin melko kivuttomasti. Tuli hymyiltyä useaan otteeseen ja hirnuttuakin muutaman kerran mm. ajatukselle Hitleristä suolistobakteerina. Vaihtuvat tapahtumat ja Kimin ärhäkkä luonne lisäsivät hauskuutta sekä hurmaava Casanova, joka odottaa kovasti saavansa hyvää karmaa ja pääsevänsä nisäkkääksi, jotta voisi harrastaa taas lemmenleikkejä. Kirja sai pintaan kaikenlaisia tunteita, aina nolostuksesta, iloon ja sieltä harmistukseen. Kaiken hyvän lisäksi, onneksi tässäkin kirjassa on onnellinen loppu. Tämä kirja antaa arvokkaan opetuksen jokaiselle, joka ei osaa arvostaa elämäänsä. Vasta kun sen menettää, tajuaa kuinka täydellistä se onkaan ollut.