Anneliana

En yksinkertaisesti kyennyt lukemaan loppuun. En, vaikka kuinka yritin ja pakotin itseäni. Koko juoni on ihan pakosti venytetty kolmeen kirjaan, että saadaan koko kehoa puuduttava (eikä millään hyvällä tavalla) kirjasarja. Ensimmäinen kirja oli hyvä, mutta taso alkoi laskea ja laskea, kunnes päästään tähän: katastrofiin. KATASTROFI. Niin tylsä, että teki mieli hakata päätä seinään. Oikeasti. Ei, en vaan voinut lukea loppuun. En millään.

Huikea kirja kyllä. Pakko myöntää, että Aeron ja Olivia ovat lempipariskuntani koko sarjassa (kröhöm, tähän mennessä, kröhöm). Aeronilla on sisällään Vihan demoni ja Olivia on taas enkeli, joka palkattiin murhaamaan Aeron, mutta lankesi kun ei suostunut toteuttamaan tehtävää.

Olivia on aivan ihana hahmo! Hiukan tietämätön ja joissakin suhteissa ehkä jopa naiivi, mutta se sai minut vaan rakastamaan häntä entistä enemmän. Olivian Aeron viettely-yritykset olivat niin huikeita, että nauroin ihan ääneen kohtauksia lukiessa! Ja sitten Aeron... voi Aeron. Lempisoturini, ylivoimaisesti. Oli ihanaa seurata, kuinka hän alkoi vähitellen tajuta, sivu sivulta, kuinka paljon Olivia alkoi hänelle tarkoittaa. Tämän kirjan loppu on ehkä yksi yllättävimmistä koko sarjassa ja se saa suun loksahtamaan auki.

Eikä sitten unohdeta Legionia! Tiedän, että monet eivät hänestä pitäneet tässä kirjassa, mutta mielestäni hän oli aivan mahtava lisäys. Hänen olonsa kirjassa todisti ja lujitti sitä tosiasiaa, että Aeron ei ketään muuta kuin Oliviaa tulisi koskaan tahtomaankaan.

Ihana kirja kaiken kaikkiaan kyllä oli. Rakastan ihan mittaamattomasti!

Yksi parhaimpia kirjoja koko sarjassa. Ylivoimaisesti. Sabin ja Gwen - oih, Gwen! - ovat parhain pari tähän mennessä. Sabinilla on sisällään Epäilyksen demoni ja Gwen on Harpyija, jonka Sabin vapauttaa metsästäjien vankeudesta. Jo heidän ensimmäisestä tapaamisestaan kemia leiskui ja räiskyi. Heidän kaikki kohtauksensa yhdessä, Gwenin suojeluhalu Sabinia kohtaan, Sabinin suojeluhalu Gweniä kohtaan, hitaasti mutta varmasti etenevä romanssi ja rauha, jotka he toisilleen toivat oli aivan huikean... vaikuttavasti rakennettu. Eikä saa unohtaa Gwenin siskoja! Ei luoja, minä ihan rakastin heitä. Toivat ihanaa lisäystä jo muutenkin täydelliseen kirjaan. Rakastan, rakastan.

BLÄÄÄÄH. Tämä kirja on ihan varmasti yksi tylsimmistä koko sarjassa. Danika rasitti minua ihan älyttömästi, itki ja inisi joka hemmetin sivulla. Ei ollut varma mitä haluaa tai mitä ei halua. Ei tiedä rakastiko Reyesiä vai eikö rakastanut Reyesiä. Inisi ja inisi, inisi ja inisi. Meni joskus kyllä niin hermoihin koko muija, että oli pakko lopettaa hetki koko lukeminen. Reyes taas jäi aika lailla varjoon Danikan takia. Olin itseasiassa aika innoissani aloittaessani lukea kirjaa, mutta alku oli todella tylsä ja joutui oikein pakottamaan itsensä lukemaan loppuun. Muut sivuhahmot - luojan kiitos - pelastivat kirjan. No eipä mitään, olihan kirjan loppu hyvä. Danika vihdoinkin tajusi mitä haluaa ja Reyes samoin. En kuitenkaan lukisi uudestaan, sen verran tylsä ja ärsyttävä päähenkilö oli kyseessä.

Aivan ihana kirja taas Showalterilta! Anya ja Lucien ovat yksi lempipareistani koko sarjassa ja he sopivat aivan täydellisesti yhteen. Kirja on myös mielestäni yksi sarjan seksuaalisempia, jos totta puhutaan. Kemia räiskyi parien välillä ja kirjaa ei yksinkertaisesti voinut olla ahmimatta. Loppu oli ihan huikea ja täynnä juonenkäänteitä. Mahtava kirja.

Luin kirjan englanniksi, koska en millään löytänyt suomennettua versiota. Pakko myöntää, että Showalter on luonut aivan uskomattoman koukuttavan kirjasarjan. Oli kiva huomata, että Väkivallan riivaama Maddoxin tekoja ei sokerikuorrutettu. Hänen mielensä on synkkä, väkivaltainen ja julma ja se pysyi kutakuinkin sellaisenaan kirjan loppuun saakka. Ashlyn totta kai on ainoa, joka pystyy rauhoittamaan hänen demoninsa.
Muut soturit, Reyes, Lucien, Paris, Aeron ja Torin ovat niin... ihania? Rakastuin jokaiseen heihin aivan mittamattomasti, enkä malta odottaa että pääsen lukemaan heidänkin tarinansa.
Kirja leiskui kuumia kohtauksia ja kutkuttavia juonenkäänteitä. Takaan, ettei kirja jätä sinua kylmäksi!

Ohh, miten ihana lukukokemus Verisuudelma olikaan! En ollut varma, ihastuisinko Craegiin ja Paradiseen yhtä paljon kuin sarjan muihin pareihin, mutta Ward teki sen taas - tietenkin. Craeg on ihan älyttömän ihana hahmo ja juuri semmoinen paha poika, jollaisen jokainen tyttö haluaa. Paradise taas ylhästön kaunotar ja Craeg pelkkä orpo siviili. Draamalta ei säästytä (en valita!) kuin ei myöskään hampaiden kiristykseltä. -- Puhutaanpas sitten hiukan kirjan toisesta parista, Marissasta ja Butchista. Vihdoinkin, pitkästä aikaa sai myös kuulla mitä heillekin kuuluu. Turvapaikkaan toimintaan myös paneuduttiin hiukan syvemmin ja Butchilla kuten Marissallakin on omia ongelmia selvitettävänään... -- Kirja oli myös ihan älyttömän hauska! Oli aivan riemastuttavaa lukea taas hiukan sitä vanhaa BDB:tä, jota Ward oli tähän kirjaan ahtanut. Magic-Mike kohtaus sai minut nauramaan niin kovaa, että huhhuh. Sivuhahmotkin olivat ihan huippuja. Novosta tuli mieleen ihan Xhex ja Axesta tuli oudosti Wrath (haloo, joku muukin kuin vain minä?!). Pitemmittä puheitta Verisuudelma oli todella mukava lukukokemus. Ei mielestäni yhtä vakava kuin muut BDB-kirjat ovat olleet, mutta ehkä Ward pyrkiikin siihen. Lukekaa ihmeessä!

Varjot on Mustan tikarin veljeskunnan koskettavin kirja tähän mennessä. Päähenkilöinä on tällä kertaa Trez ja iAm, varjoveljekset. Selenan ja Trezin romanssi jatkuu ja kyyneliltä en edes minä säästynyt. iAm löytää vihdoinkin jotain tärkeää itselleen ja Xcorin ja Laylan suhde mutkistuu entisestään. Rhagekin pääsi esiintymään kirjassa, ja hänellä on omat ongelmansa selvitettävänään. -- Ei hävetä myöntää, että minä todella itkin. Kirja oli aivan ihana ja luultavasti yksi parhaimpia koko sarjassa. Selena oli aivan älyttömän ihana hahmo ja yksi suosikeistani. Hän ja Trez luovat yhdessä niin sensaatiomaisen parin, että he voittavat kaikki jo sarjassa esiintyneet pariskunnat. Jouduin nieleskelemään kyyneleitä montakin kertaa heidän kohtauksiaan lukiessa... iAmin tarina alkaa kunnolla vasta kirjan puolivälissä. Hänen romanssiinsa ei oikeastaan keskitytty yhtä paljon kuin Trezin, mutta enpä minä oikeastaan muuta odottanutkaan ottaen huomioon mikä kirjan loppuratkaisu oli. Maichen ja iAm ovat ihania ja olen oikeastaan aika helpottunut, että ainakin toinen veljeksistä sai jonkinlaisen onnellisen lopun. Entä Xcor ja Layla sitten? Heidän välinsä kuumenevat entisestään ja opin rakastamaan Xcoria entistä enemmän. Throe esiintyi kirjassa aika yllättävässä roolissa ja aloin vihata häntä sydämeni pohjasta. -- Loppujen lopuksi... kirja jättää sanattomaksi. Ward on luonut taas aivan upean teoksen. Lukija todellakin tuntee kaikki tunteet, mitä kirjan hahmot käyvät läpi, niin sensaatiomaisesti kirja on kirjoitettu. En törmännyt yhteenkään tylsään kohtaan ja voin sanoa, että Varjot ovat yksi parhaimpia teoksia, joita olen koskaan lukenut.

Olin ihan älyttömän onnellinen, kun sain tämän kirjan käsiini. Mustan tikarin veljeskunnan sisäpiirin oppaassa on henkilöiden haastatteluja, Wardin mietteitä kirjojensa kirjoittamisesta, lyhyt novelli Zsadistista ja Bellasta (riemukiljuntaa!), veljesten välisistä vitseistä jne. -- Voi luoja, nauroin vatsa kippurassa tätä lukiessani. Vaikka ei tämä mikään kirja ollutkaan, se oli aivan ihana ja yksi rennoimmista lukukokemusista pitkään aikaan. Rhage ja Lassiter ovat tässä niin älyttömän huvittavia, voin taata sinulle todella makeat naurut. Ihana kirja oli. Lainaan varmaan sen taas pian, ihan vain Bellan ja Zsadistin novellin takia. Se oli aaaaaaivan ihana! Lue ihmeessä!

Täydet pisteet ja enemmänkin tälle kirjalle. Ihan älyttömän upea lukukokemus, johon tekee mieli mennä aina takaisin jokaisen tilaisuuden tullen. Gwendolyniin rakastuin enemmän ja enemmän jokaisen sivun myötä. Gideon on myös niin uskomattoman ihana hahmo ja hän yhdessä Gwenin kanssa ovat sensaatiomainen pari. Leslie ja Xemerius sivuhenkilöinä ovat aivan huikeita. Kirjan loppupuolella tehty paljastus sai silmät revähtämään auki ja yllätti minut läpikotaisin. Loppu oli niin tyydyttävä kuin kirja voi vain suinkin olla. Rakastan tätä sarjaa mittaamattomasti.

Nauran vieläkin tätä arvostelua kirjoittaessani, niin uskomaton kirja oli kyseessä. Juoni oli ihan eri maata kuin kaikki ihmissusi ja vampyyri hömpötykset. Ajassa taaksepäin matkustaminen ja historia oli niin uskomattoman viihdyttävää, kun kertojana on joku Gwendolynin kaltainen hahmo. Kirja on täynnä huikeita kohtauksia ja juonin tahti etenee tasaisesti jokaisen sivun myötä! Tätä lukukokemusta vaalin ikuisesti!

Jälleen aivan upea suoritus Wardilta. Blay ja Qhuinn ovat niin yhteensopivia, että huhhuh. Qhuinnia rakastan yli kaiken ja Blaykin hahmona on aivan uskomattoman ihana. Saxtonista en ihme kyllä ole ikinä oppinut pitämään. Laylan osuus kirjassa oli todella yllättävä, mutta ihanaa yhtä kaikki. Xcor ja äpäräjoukon suunnitelmat saavat entistä pahaenteisemmän sävyn (en valita!). Rakastan Xcoria ihan älyttömästi. Qhuinn todella kasvoi kukkaan tässä kirjassa, pääosin Blayn ja muun veljeskunnan avulla. Oli ihanaa päästä lukemaan Zsadistista, vaikkakin vain parissa sivussa. Loppu oli tyydyttävä kaikin tavoin. Blay ja Qhuinn ovat vain niiin... täydellisiä! Lukekaa ihmeessä!