Kuvittanut Onni Mansnerus. 8. painos 2001. Sidottu.
Päivikki on pieni kultatukkainen tyttö. Hänellä ei ole äitiä eikä isää, sillä hän on löytölapsi. Kasvatusäiti hemmottelee omaa tytärtään, ja Päivikin on tehtävä molempien työt. Kerran sieniä kerätessään Päivikki tapaa kastehelmi- ja sadepisarakeijut, jotka lähtevät johdattamaan häntä Satumaahan. Siellä on keijujen lisäksi tonttuja ja merenneitoja, mutta myös peikkoja ja noitia. Jo vuosia sitten noita Sammaleinen oli ryöstänyt Satumaan pienen kultatukkaisen prinsessan, ja siitä oli maassa suuri suru.
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluJaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Tämä on jotenkin suloinen ja miellyttävä kirja. Kuvat ovat kauniita ja tarina mielenkiintoinen. Pienenä (ja toki vieläkin) harmittaa, kun lopussa Päivikki menee kielloista huolimatta Meren kuninkaan pojan mukaan. Kirja tubtui loppuvan kesken. Mestaritontun seikkailuja olen yrittänyt monta kertaa aloittaa, mutta en ole saanut sitä koskaan luettua.
