Kansi: Vesa Lehtimäki. Sidottu.
Myytteihin kiedottu synkkä kasvutarina
Amerikkalaisessa Saltvillen pikkukaupungissa 90-luvulla, aikana ennen älypuhelimia¨ja internetin valtakautta, lapset viettävät lomansa kesäleireillä. Niin myös 14-vuotias Daniel. Pian hänelle selviää, ettei hänen leirinsä ole mikään tavallinen kesäleiri: leirivanhemmat uskovat olevansa jumalia ja osanottajilla alkaa paljastua yliluonnollisia voimia.
Leirin päätteeksi järjestetään tulikoe, johon poikia valmistellaan lihaskunto-, itsepuolustus- ja meditaatioharjoituksin, joiden avulla he oppivat pääsemään toiseen tietoisuuteen. Siellä Daniel tapaa Dark-nimisen olion, joka ilmoittaa olevansa hänen yliluonnollisten voimiensa lähde. Hänelle alkaa valjeta, ettei heitä kouluteta puolustamaan itseään vaan hyökkäämään. Pakeneminen vaikuttaa mahdottomalta. Jopa pojalle, joka osaa kävellä veden päällä.
Poika joka käveli vetten päällä on synkkä ja tunnelmallinen kasvutarina pojasta, joka kamppailee hallitakseen sisälleen kätkettyjä pahuuden voimia. Jännityskertomuksen tavoin etenevän tarinan keskiössä on myyttien ja mysteerien värittämä rinnakkaistodellisuus. Se on ensimmäinen osa Daniel Dark -trilogiassa, joka ammentaa amerikkalaisen kauhu- ja fantasiakirjallisuuden rikkaasta perinteestä.
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluJaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
En tiedä miksi haukutaan Potter-Jackiksi. Korjasin arviota ylöspäin luettuani TJ Klunen: Kuiskailevan oven alla. Eihän Klunen kirja huono ole. Mutta on selvästi kehnompi kuin "DARKin" teos.
Alkaa tympii tuo homojen ja vegaanien tunku joka tarinaan. Eihän se itseäni haittaa.
Minusta kirja on mielenkiintoinen, kerronta suhteellisen sujuvaa ja Daniel päähahmo, joka samaan aikaan tietää ja ei-tiedä mitään.
Suosittelen vaikka kesälukemiseksi.
