Biisi, johon et kyllästy?

Mikä on kappale, jota voit kerta toisensa jälkeen kuunnella? Johon ei kyllästy kolmannentoista kuuntelun jälkeen? Biisi, jota kestää kuunnella radiosta tasan niin monen kerran kuin se soitetaan? Millaisia tuntomerkkejä tällaiselle kappaleelle on? Rauhallinen vai biletys? Massa vai underground?   Itselle tähän sopii suurin osa P!nkin kappaleista, esimerkkinä vaikka [i]Cuz I Can, Fuckin Perfect, Run, Where Did The Beat Go[/i] ja totta kai nuo [i]So Whatit[/i] sun muut ylisuositut. Aloin kuuntelemaan taas kerran Nickelbackiä eilen ja [i]Kiss It Goodbye[/i] on esimerkillisesti selvinnyt läpi vuorokauden jatkuvasta huudatuksesta. Bon Jovin [i]Livin' On A Prayer[/i] ei kuole koskaan.   Onko teillä biisiä, jota kestätte ikuisesti?

College ft. Electric Youth [i]A Real Hero[/i]   ...and a real human being ...and a real hero ...and a real human being ...and a real hero ...and a real human being...

Äkkiseltään tulee mieleen pari kappaletta:   Stratovariukselta Phoenix ja Paradise, sekä HammerFallilta Last man standing

Omakohtaisen kokemuksen perusteella Neneh Cherryn ja Youssou N'Dourin Seven Seconds ja Laibachin Wat biiseihin ei kyllästy... Oli aikomus kuunnella mp3-soittimella äänikirjaa pyörällä polkiessa, mutta lataamani äänikirja olikin formaatissa mitä soitin ei ymmärtänyt, ja sen lisäksi oli vain nuo kaksi biisiä mitä kuuntelin kerta toisensa jälkeen seuraavat kolme tuntia, enkä kyllästynyt :)

No, itellä on ollu Avenged Sevenfoldin Hail to The King-albumin biisit pitkään semmosena, ja nyt oon jääny koukkuun Bullet for My Valentinen Your Tears Don't Fall'iin.

Luultavasti mitään biisiä en kestäisi ikuisesti. On ihana saada kuunnella sekalaisia kappaleita ja juuri kun unohtaa jonkun, se alkaakin soida :3

[quote="Gespenst" post=8258]Luultavasti mitään biisiä en kestäisi ikuisesti. On ihana saada kuunnella sekalaisia kappaleita ja juuri kun unohtaa jonkun, se alkaakin soida :3[/quote] Olen samoilla linjoilla. Minulla on tapana addiktoitua johonkin biisiin päiväkausiksi, jolloin en kuuntele mitään muuta ja sen jälkeen biisi alkaakin jo unohtua. Ja juurikin tuo Gespenstin mainitsema tunne, kun kuulee uudelleen jo lähes unohtamansa biisin on ihana. :heart: Oikeastaan mieleen tulee vain yksi kunnolla aikaa kestänyt biisi,[i] Imagine Dragons: Demons[/i]

mulla taitaa lähimmäksi tätä tilaa päästä Deuter - La Folie 1.. ehkä joku Simon&Garfunkelin The Sound of Silence... nekin unohtuu aina välillä spotifyn pitkässä soittolistassa ja aina silloin tällöin tulee vastaan, jolloin ne kuulostavat todella hienoilta.

(Luultavasti mikä tahansa kappale alkaisi tympiä, jos sitä joutuisi kuuntelemaan yhä uudelleen.) Juuri nyt minusta tuntuu siltä, etten ikinä kyllästy ´Mun sydämeni tänne jää`-kappaleeseen, liittyhän se mielessäni mukavien muistojen ketjuun, joka saa jatkoa taas TÄNÄ VUONNA.

Musen Supermassive black hole on yksi joka vaan udelleen ja uudelleen pääsee listoille soimaan. Princen my name is Prince ja black sweat. Queen of the damned sound track on suurimmaksi osaksi sellaista jota kuuntelen useammin kuin muita. Pari muutakin biisiä on mukana loputtomassa soitossa, mutta nimiä en tiedä, enkä ole vaivautunut ikinä sitä miettimäänkään. Konemusaa kuitenkin.   Silti on kiva löytää uusia biisejä. Kyllästyn varmasti kaikkiin kymmenessä vuodessa...

Voiko 20 vuoden jälkeen sanoa ikuisesti? Gunnareiden Civil War, Estranged, Sweet Child o' Mine... voiko niihin kyllästyä? Ei niitä enää päivittäin kuuntele, eikä välttämättä moneen kuukauteen, mutta kun biisit pistää soimaan, niin tunne on mahtava. Bon Jovin Livin' On A Prayer, Bad Medicine, Born to be my Baby,, Nirvanan Smells like teen spirit, Lithium, Come as you are,, Skid Rowin 18 and life, I remember you,, Aaaah, mitä muistoja :smile:   Avenged Sevenfoldin Buried Alive ja Young Gunsin Towers (on my way) sekä Bones ovat kans biisejä joihin en ole kyllästynyt. Nuo kun päivän aikana kuuntelee, niin musakiintiö on mukavasti täytetty. Heittää joukkoon vähän Twin Atlanticia, Biffy Clyroa, Stone Souria..

80-lukuiseen Madonnaan en kyllästy ikinä. Varsinkin [i]True Blue[/i] -albumin sisältö jaksaa aina viehättää. [i]La Isla Bonitaan[/i] ihastuin joskus n. viisivuotiaana ja se on edelleen yksi aution saaren biisesitäni. :heart:

[b]Sibelius - Wood Nymph[/b] [b]Tchaikovsky - Romeo and Juliet[/b] Nuo sävellykset ovat pyörineet viimeisen neljän vuoden aikana taustalla jossain kohtaa käytännössä jokaisen teokseni luomista :D Yksinkertaisesti rakastan noita sävellyksiä, sitä tunnelmaa, mikä niistä virittyy. Makupaloja!

En itse asiassa muista, milloin olisin viimeksi kuunnellut saman kappaleen kaksi kertaa peräkkäin, koska pääsääntöisesti en tee niin. Tietysti monelta suosikkilevyltäni löytyy aina ne pari kolme parasta biisiä, mutta soittolistojen rakentelu ei silti ole minun juttuni. Useimmiten kuuntelen levyn alusta loppuun ja mikäli koko levy ei ole laatukamaa, en kuuntele sitä lainkaan. Sitä paitsi kyllästyisin maailman parhaaseenkin biisiin aika nopeasti, jos sitä pitäisi kuunnella repeatilla.

Kuuntelen musiikkia aika harvakseltaan, en esim. läheskään päivittäin, joten mikään biisi ei oikein ole joutunut kunnolla koetukselle... Uuden levyn ostaessani kuuntelen sitä moneen kertaan ja ylipäänsä omistan suhteellisen harvoja levyjä, joten parin suosikkiyhtyeeni (esim. Kotiteollisuus) kappaleet olen tottunut kuuntelemaan kyllästymättä. Jossain vaiheessa tosin saattaa tulla sellainen, etten enää kunnolla edes tajua jonkin muun puuhasteluni taustalla soivia tuttuja kappaleita, ne vain soivat omia aikojaan järjestyksessä eteenpäin ja välillä havahdun miettimään, joko jokin tietty kappale on mahtanut soida... Ehkei siinä vaiheessa voi puhua edes musiikin kuuntelusta.   Useimmin kuluttamani yksittäinen biisi on kuitenkin [i]Suojelusenkeli[/i], siis se "Maan korvessa kulkevi.." -kappale. En kuuntele, mutta hyräilen sitä itse koirille... koska miun koirat tykkää, kun niille hyräilee. (Tai ainakin ovat hiljaa ja paikoillaan, mikä on usein varsin toivottu vaikutus. :tongue: ) Hyräilen kyllä kaikkea mahdollista muutakin mieleen tulevaa kappaletta, mutta Suojelusenkeli on passelin [strike]yksitoikkoinen[/strike] rauhallinen. Ei sen toistamista tarvitse ajatella sen vertaa, että siihen kykenisi edes kyllästymään.

Täällä on kyllä jo hyviä tullu. Lisätäänhän vielä sitten muutama muukin.   Dire straits - sultans of swing Claptonilta oikiastaan voi sanoa kaikki vanhemmat hitit Päivänsäde ja menninkäinen guns'N roses (varhaisempi tuotanto) poets of the fall - Late goodbye   Näitähän kyllä itellä löytyy, mutta tuossa nyt ainakin noin äkkiseltään.

Tuommoisia biisejä on ollut lukuisia koko popmusiikinkuunteluhistoriani aikana... taisi alkaa [b]Pet Shop Boysin[/b] versiolla "Go West" -kappaleesta joskus 1990-luvun alussa. Sitten tuli tietenkin [b]Weezerin[/b] "Buddy Holly" -renkutus, jota äänitin aikoinaan 60-minuuttisen C-kasetin molemmat puolet täyteen. Tätä nykyä tulee "luukutettua" melko paljon esim. elokuvasäveltäjänä tutumman [b]Danny Elfmanin[/b] yhtyeen [b]Oingo Boingon[/b] "Only A Lad" -kipaletta samannimiseltä albumilta (1981).

[quote] äänitin aikoinaan 60-minuuttisen C-kasetin molemmat puolet täyteen[/quote]   Voi niitä aikoja!!!! :heart:

Tosi harva kappale kestää jatkuvaa uudelleenkuuntelua, ja en uskonut koskaan sellaisia löytäväni. Kunnes sitten törmäsin [b]Tim Minchiniin[/b]. Australialainen klassinen pianisti, joka olisi halunnut olla rokkitähti. Häneltä löytyy aivan loistavia kappaleita, joista ehdottomat suosikkini ovat [i]The Good Book[/i], [i]Storm [/i]ja [i]Dark Side[/i]. Tai itseasiassa melkein kaikki "Ready for This?" -albumin kappaleet. Niitä jaksaa kuunnella vaikka kuinka monta kertaa.

Eva Dahlgrenin Innan kärleken kom. Se on leppoinen, rauhallinen ja kaunis. Ja sydäntä rutistava. Ja kovin tosi. Ainakin kun itse on romantiikkatuulella. Sitä kuuntelen toisinaan pitkästikin uudelleen ja uudelleen.

Pet Shop Boysin [i]Always on my mind [/i]ja [i]It is a sin [/i] Haddawayn [i]What Is Love [/i]   Juudan leijona, esittäjää en tiedä   Ja kaiketi esim. Dingon [i]Levoton tuhkimo[/i]

Uriah Heep - Tales (Magician's Birthday 1972)   Rainbow - Lady of the Lake (Long Live Rock and Roll 1978)   Nämä kaksi ovat ehdottomia kestosuosikkeja minulla. Ei voi kuunnella puhki. Alla sitten muutama sellainen joihin ei kyllästy, mutta joskus on silti piedettävä taukoa.   Dio - Sacred Heart (Sacred Heart 1985)   Type O Negative - Anesthesia (Life is Killing Me 2003)   Black Sabbath - Planet Caravan (Paranoid 1970)

Nyt on ollut [url=https://www.youtube.com/watch?v=4-PkAQcuZOw]tämä[/url] tehosoitossa.

Tällä hetkellä Vanessa Paradiksen [i]The Dark It Comes.[/i]

Onhan noita. Joku Spotifyn useista listoista soi lähes päivittäin päällä ja nekin hyvin vaihtelevasti. Tietyista kappaleista, jotka sattuvat soimaan päässä aamutuimaan, päätyvät sekalaiseen kokoelmaan, jota kuuntelen silloin tällöin.   Näiltä listoilta löytyy sitten niitä, joihin en ollenkaan kyllästy. Ne vetää hiljaiseksi siksi aikaa, kun ne soi. Niitä on sen verran paljon, etten jaksa kaikkia nimetä. Ainakin Porcupine Treen Time flies on yksi sellainen ja Pink Floydin High Hopes on toinen, jotka saa aikaan kyseenlaisen tuntemuksen.