Biisi, johon et kyllästy?

Scandinavian Music Groupin - [i]casablanca[/i]   Aina kun alan kuunnella musiikkia tuo kappale on ensimmäisenä. Kuuntelen sen myös välissä ja monesti myös viimeisenä.

[video]https://www.youtube.com/watch?v=bqYOvBZlA1c[/video]   Kuulin tän radiossa ja luulin et mult oli jääny joku Nightwishi kappale kuulematta vai onko Tarja palanut? No petyin kun kuulin ettei ollut Nightwish mutta hieno kappale ja yhtye! Suosittelen tutustuun Nightwishin alkutuotannon tykkääjille

Hieno kappale ja livenä todella loistava. Toivon että kuulette sen tosta kertosäkeestä miksi livenä loistava.     [video]https://www.youtube.com/watch?v=eoYjtAX7w1M[/video]

Itselleni on pinttynyt tapa ottaa levyhyllystäni yhtye ja kuunnella levy kerrallaan läpi koko tuotanto. Nyt jotenkin marraskuussa tuli kaipuu tuttuun ja turvalliseen kotimaiseen yhtyeeseen. Siinä sitten kotimaisten yhtyeiden kohdalla aloin miettiä jolloin yksi yhtye suorastaan huusi minulle sieltä.   [video]https://www.youtube.com/watch?v=6O5oYSbIlfk&index=6&list=RDEMHaKUqtO9oUk8QxQHi_0q5Q[/video]   Aina tulee jotenkin sanottua kun kuuntelee Leevi and The Leavingsiä että Gösta lähti liian aikaisin.   Kiitos Gösta näistä kappaleista!

Sibeliuksen viulukonsertto on kyllä niin mahtava ja upea kappale, etten kyllästynyt siihen edes katsoessani Sibelius-viulukilpailuja. Sitä jaksaa kuunnella milloin vain, vaikka muuten minullakin menee yleensä niin että kuuntelen tiettyjä kappaleita putkeen monta päivää ja sitten kyllästyn ja etsin jotain uutta :D

Itellä meni hetki mestättää Hobbit trilogian soundtrack 3 levyn erikoisjulkaisu. Tämä tulee myöhässä mutta silti kaikille Tolkien fanien kannattaa kuunnella tämä.   https://www.youtube.com/watch?v=q8ir8rVl2Z4

^ Tuo on kiva biisi kyllä. Billy Boydin hienoa skottiaksenttia on muutenkin hauskaa kuunnella, tuli taas todettua kun päädyin tuon videon kautta jotain vanhoja haastatteluja katsomaan.   Mun yksi suurista suosikeistani jo tässä muutaman vuoden ajan on ollut [b]Susumu Hirasawan[/b] [i]The Girl in Byakkoya[/i]. Luin jostain, että Hirasawa oli saanut inspiraationsa tähän biisiin tytöstä vietnamilaisella öljykentällä. Usein innostuttuani kulutan kappaleet loppuun, mutta tähän en vain pysty kyllästymään. Löytyy myös soittoäänenäni.   [url=https://www.youtube.com/watch?v=SBwTX-923Hs]https://www.youtube.com/watch?v=SBwTX-923Hs[/url]

on monta hyvää biisiä, johon en kyllästy. Mutta valitsen biisin, joka saa minut aina hyvälle tuulelle, jota olen kuunnellut pari kertaa putkeen, joka jää varmasti päähän ja se on Japanilainen.   Kappaleen nimi on Love Taishi. (linkki alla jos jotakuta kiinnostaa)   https://www.youtube.com/watch?v=vDasGVmVCOU

Mass Effect Trilogy OST. Useimmat soundtrackit ovat kyllästyttäviä, mutta ei tämä.

Tässä muutama biisi, jotka on viime aikoina jääneet junnaamaan niin päähän kuin soittimeen:   Triptykon - Aurorae Roky Erickson - Two-Headed Dog Quartz - Hard Road   Ei näillä biiseillä sinänsä mitään muuta yhteistä ole, paitsi äärimmäinen vaikuttavuus. Triptykonin biisi on samalla syksyinen, katarttinen ja ahdistava, Roky Erickson taas psykedeelinen ja rokkaava, ja Quartz noin muuten vaan täydellinen heavy rock -biisi.   Kyllä näitä kelpaisi tien päällä kuunnella, mikäli auton omistaisin. Täytyy tyytyä rokkailemaan ihan vaan himassa.

Monikaan kappale ei aiheuta mussa kyllästymistä, mutta tällä hetkellä on eniten putkeen tullut soitettua [i]Billy Idol[/i]:n [i]John Wayne[/i] - kappaletta.

Minä taas onnistun pilaamaan hyvätkin biisit liialla kuuntelulla. Mutta ehkä tämä soundtrack, John Wayne -teemaan liittyen:   Neil Young, Dead Man Theme   https://www.youtube.com/watch?v=fi-S9lrnLZ8   Noita Johnny Deppin kuvia jaksaa myös katsella.

Keskikesän juhla - myrskystä huolimatta - tuli itselleni hiukan aikaisemmin tänä vuonna, nimittäin Sleep of Monstersin tokan levyn ilmestymisen muodossa. Sitähän tässä on Roky Ericksonin ohella lähes pelkästään pyöritelty.   Laatulevy, mutta kävikin niin, että intensiivisen syventymisen jälkeen palasin bändin ekaan kiekkoon, Produces Reasoniin. Sieltä on jäänyt nyt viime päivinä sieluun soimaan ne rauhallisemmat biisit: Horses of the Sun ja Magick Without Tears.     En siis vielä Poison Gardenia edellisen tasolle nosta, eikä sieltä vielä puolenkymmenen kuuntelun perusteella niitä ultimaattisia kestobiisejäkään löytynyt. Tutustuminen kyseiseen levyyn jatkuu kuitenkin edelleen.   Lyriikat on kuitenkin Poison Gardenillakin edelleen sitä tasoa, että möisin sieluni saatanalle (toistamiseen), että pystyisin kirjoittamaan tuolla tavalla.

Nyt kun on taas tullut palailtua tuonne klassikoiden pariin, niin kyllähän [i]Uriah Heepin Year Or a Day (Return To Fantasy 1975)[/i] on aika kaunis kappale, jota jaksaa taas kuunnella. Vaikkei levy ilmestyessään kehuja niittänytkään, niin on se kokonaisuutena kuitenkin omasta mielestäni erinomainen, vaikkei aiempien levyjen tasolla ehkä aivan ylläkään.On se Ken Hensley vaan kova raapustamaan laatukappaleita.

Törmäsin kyseiseen kappaleeseen pari kuukautta (kai) sitten sattumalta. Siitä asti kuunnellut melkeimpä päivittäin, parhaimmillaan monta kertaa putkeenkin. Tänään viimeinkin saanut myös muut perheenjäsenet ihastumaan kappaleeseen. :grin:   https://www.youtube.com/watch?v=dc3XcTcTjaw

Mun ongelma taitaa olla se, että kun löydän uuden bändin tai kappaleen, kuuntelen sitä nonstoppina niin kauan että kyllästyn, se vaihtelee, että kuinka kauan tässä kyllästymisprosessissa menee. Tällä hetkellä kyseisen biisin paikan on saanut Scissor Sistersin I can't decide. [url=https://www.youtube.com/watch?v=FGitBIedvbY][color=blue]Tämä biisi siis[/color][/url]

Onhan tässä taas heviä (enimmäkseen) tullut kuunneltua. Sieltä on tarttunut korviin mm. seuraavaa. Tiedä sitten, pitäisikö laittaa tähän vai korvamato-ketjuun. Laitetaan kuitenkin tänne.   Yngwie Malmsteen - Fire and Ice   Samannimiseltä levyltä. Tämän hetken lempibiisi Ynkältä Black Starin ohella. Ei haittaa, vaikka on tullut pyöriteltyä sen tuhannen kertaa LP:ltä, menee helposti vielä toisetkin tuhat.   Iron Maiden - No Prayer for the Dying, When the Wild Wind Blows, The Red and the Black   Oli sellainen "kuuntele Maidenin levyjä, joita luulit paskoiksi, ja ylläty iloisesti" - kuukausi. On siellä myöhemmillä levyillä muutakin hyvää kamaa, mutta mainitaan nyt nämä. Se, joka haukkuu esim. When the Wild Wind Blowsia tylsäksi biisiksi, ei ole kuunnellut sitä kokonaan.   Manowar - Touch the Sky   Vähän sama juttu kuin Maidenin kanssa. Levyn ilmestyessä tuomitsin sysipaskaksi, mutta nyt kun kuuntelin uudemman kerran vuosien perästä, niin onhan The Lord of Steelillä paljon hyvää kamaa. Black List ehkä toinen mainittava.   Tuossa kuuntelin Fields of the Nephilimin Dawnrazoria, ja kummasti sieltä jäi korviin biisi nimeltä Dust...

Jo pidempään on soinut melko tuntemattoman [b]Emily Bindigerin[/b] [i]Song of Decision[/i] vuodelta 1971. Jotenkin pistää sanattomaksi, aika kaunista. Hyvät, pohdiskelevat sanat ja kaikki. Lienee myös mainittava, että kyseinen daami oli levytyksen aikaan vain 16-vuotias. Harmi, että tuo levy, jolla kyseinen biisi on jäi naisen ainokaiseksi julkaisuksi aikanaan. Tämänkin löysin aivan sattumalta kun tapanani on kuunnella ja aktiivisesti etsiä itselleni uutta ja hämärää musiikkia. Joskus tosiaankin kannattaa heittäytyä aivan tuntemattomien levyjen matkaan, itse asiassa aika usein. https://www.youtube.com/watch?v=UEfcSCxppcA

Esteettisiä mieltymyksiäni edustaa erinomaisesti Anatheman The Silent Enigma -levy. Eikä tähän voi koskaan kyllästyä:   https://www.youtube.com/watch?v=aJT4y0Oa180

Mulle kovinta Anathemaa on Eternity ja Judgement.

Ehdottomasti Bon Jovin It`s my life ja Sunrise Avenuen Only   https://www.youtube.com/watch?v=vx2u5uUu3DE   https://www.youtube.com/watch?v=Bw9e4zK-qu4

Ghost - Dance Macabre   Okei, olen kyllä pikkuhiljaa kyllästymässä. Biisin hiljattain julkaistu studioversio soinut sen parikymmentä kertaa näin aamutuimaan. Mutta onhan tässä fiilistä. Jalka tamppaa tahtiin ja ihokarvat nousevat pystyyn. Kesäkuusta tulee juhlakuukausi. Kesähitti 2018 Anno Bastardi tästä varmasti tulee. Kuunnellaan sitten taas Ildjarnia ja Beheritiä, kun syksy vie kesästä voiton.

Tähän mussiikkikappaleeseen ja kissimirrivideoon ei voi kyllästyä.   https://www.youtube.com/watch?v=zBXWBj7hIzg

Iron Maiden - When the Wild Wind Blows   Sama biisi, kuin yhdessä aikaisemmassa postauksessani, mutta eilisehtoona taukoamattomassa repeatissä teoksesta valkeni jotain uutta: mahtaa olla Iron Maidenin katalogin viimeinen TOSI ISO biisi. Kaikki on todellakin isollaan; sävellys, soitto ja ennen kaikkea biisin tarina. 'The Final Frontier' on Brucen paluun jälkeen yhtyeen heikoin tuotos IMO, mutta aina näiltä "jämälevyiltäkin" se joku yksi tai kaksi kunkkubiisiä löytyy - vertaa 'The Red and the Black'.