Eilen oli hieman spesiaalimpi keikka, nimittäin Apocalyptican ja Avantin yhteinen Apocalyptic Symphony. Vetivät aika paljon Apocalyptican vanhempaa tuotantoa, sekä Apocalyptican Wagner live-levyltä tavaraa, joskin pääpaino oli sillä vanhemmalla Apolla johon oli tehty sovitukset kamariorkesterille.

Keikka oli erittäin nautittava, joskin alkupään biisit eivät aivan täysin sytyttäneet. Keikkaseurani oli samaa mieltä joten täysin subjektiivista ei tainnut olla :lol: konsertin toinen puolisko (Apoille epätyypillisesti konsertilla oli myös väliaika) olikin sitten paljon parempi. Siinä tuli paljon vanhoja klassikoita kuten Path. Encoressa sai kuultavaksi Nothing Else Mattersin joka kruunasi koko shown. Ja tulihan sieltä se pakollinen Hall of The Mountain King eli tuttavallisemmin Vuorenpeikkojen tanssi.

Kaiken kaikkiaan onnistunut konsertti, niin esiintyjän kuin myös seuran puolesta. Seuraavaa keikkaa odotellessa :cheesy:

Uskaltauduin eilen musiikillisen mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kävin todistamassa Emma-gaalassakin palkitun Sannin live-esitystä paikallisella pikkuklubilla. Olin tutustunut neitoseen aikaisemmin lähinnä Googlen kuvahaun kautta, joten kovin läheinen artisti ei ole minulle kyseessä. Varauduin kuulemaan jotain ärsyttävän kertosäerenkutuksen ja muovisen purkkapopin yhdistelmää, mutta ennakkoluuloni osoittautuivat onnekkaasti vääriksi. Varsin hyvää ja tarttuvaa oli nuoren naisen tarjonta, pientä rokkimeininkiäkin taisi seassa välillä olla. Kokemus oli minulle melko uudenlainen, popkeikoilla kun ei ole tullut kovin usein käytyä, mutta yllättävän positiivinen jälkimaku illasta jäi.

Vieraiden olosuhteiden takia koin myös pienen kulttuurishokin. Huumorimielessä nostin jossain kohtaa hieman nyrkkiä ilmaan ja suoritin varovaisia mosh-liikkeitä, mutta sain välittömästi osakseni paheksuvia katseita sekä kehotuksen mennä muualle riehumaan. Metallikeikoilta tuttu riehakas eläytyminen ei siis taida olla hyväksyttyä kevyemmän tyylilajin musiikissa.

"Astorethein" post=12846

Vieraiden olosuhteiden takia koin myös pienen kulttuurishokin. Huumorimielessä nostin jossain kohtaa hieman nyrkkiä ilmaan ja suoritin varovaisia mosh-liikkeitä, mutta sain välittömästi osakseni paheksuvia katseita sekä kehotuksen mennä muualle riehumaan. Metallikeikoilta tuttu riehakas eläytyminen ei siis taida olla hyväksyttyä kevyemmän tyylilajin musiikissa.

:lol:

Tuli käytyä katsastamassa Sanni, Stam1na ja Anna Abreu ylexpopissa. Stam1nan takia sinne menin, mutta koska tapahtuma oli ilmainen niin päätin hieman katsella muutakin tarjontaa. Näin hevimiehelle Sanni ja Anna olivat ihan jees (Abreulta jäi jokin biisi päähänkin soimaan) mutta kyllä se oli Stam1na joka vei potin kotiin. Oli hauska huomata miten yleisö vaihtui teinitytöistä karvaisiin miehiin ja takaisin artistien mukaan.

Taisi siellä eturivissä olla joitain Abreun faneja odottamassa, saattoivat tytöt hieman ihmetellä kun seläntakana pärähti pienimuotoinen moshpit pystyyn :lol:

Keikat löytyvät näköjään yle areenasta 29 päivän ajan.

Powerwolf tavastialla keväällä jaseuraavaksi sama bändi ensi sunnuntaina taas tuskassa! Siinä on kyllä loistava bändi livenä, mukavasti tavastiallakin otti pienhkön yleisönsä haltuun ja soittokin kulki yhtä mallikkaasti kun levyilläkin.

Juhannus meni Nummirockissa ja tuli tarkastettua useampiakin bändejä: Mokoma, Stam1na, Fear of Domination, Whispered, Turmion Kätilöt ja Turisas. Kaikki noista olin nähny jo aikasemminkin, joten tiesi mitä odottaa, laatuheviähän noi oli kaikki. Näin spefinäkökulmasta pankin kyllä räjäytti Whispered spiikkaamalla biisin näin: "Tää biisi kertoo karhuista... ja lentävistä sirkkeleistä." <3

South Park festareilla Tampereella oli paljon kuunneltavaa, mutta ruotsalaisbändit ottivat kuitenkin murskavoiton muusta tarjonnasta. Heat oli upea bändi (ja ihan ensi tuttavuus) ja Europe olikin sitten todella loistavaa kuunneltavaa!

Tuli Unlimited Racingissa nähtyä Elastinen ja The 69 Eyes. Elastinen oli ihan ok, en niin sen musiikista välitä, mutta kyllä sieltä löytyi muutamia hyviäkin biisejä ja oli ihan mielenkiintoista settiä seurata.

The 69 Eyes puolestaan veti potin melko kirkkaasti kotiin. En ollut aiemmin käynyt heidän keikoillaan, joten ei oikein tiennyt mitä odottaa. Positiivinen maku jäi ja Jussi kyllä veti omalta osaltaan shown kotiin, hakkasi rumpuja kunnon tunteella :lol:

Käytiin sunnuntaina katsastamassa PAX-festarit Alppipuistossa, kiva pieni ilmaisfestari. Mentiin kattoo Palefacea, joka on kyllä parasta, mitä Suomi-räpille on tapahtunu ehkä koskaan. Veti keikan ilman biittejä tai muuta, pelkästään kaks kitaraa ja laulu. Todella hyvä.

Palefacen jälkeen jäätiin kattomaan vielä 22-pistepirkko, jota kohtaan ei tullu mitenkään erityisiä odotuksia, ja ehkä siks se räjäyttikin pankin niin lujaa. Jätkät jaksaa veivaa, ja kesken kaiken ne heitti biisin Rat King, joka meni samantien larppihahmon teemabiisiks.

Dixxan jälkeen oli vuorossa luonnollisesti Dxxxa D ja HzzzT. Levynjulkkarikeikka kuudennella linjalla. Uudet biisit on kyllä tiukkoja. Aika erikoiseksi meininki menikin aika nopeasti. Cyperpunk oli esityksessä läsnä ja Disney biiseissä.

Aika erillainen setti synteettisaattoreineen aikaisempaan rauhalliseen meininkiin verrattuna.

H2Ö-festivaalit Turussa käyty. Kyseessä oli siis entisen Ilmiön jatke, tällä kertaa Ruissalon telakalla, siellä on vissiin Ruisrockikin, eikö? Musiikkiesitysten lisäksi oli kaikkea taidejuttua, runoilijan koppi (jossa runoilija luki kävijöille runoja), taidetyöpaja ja vesipöristinsyntetisaattori, jota olisi voinut soittaa jos se ei olisi toiminut vesipisteenä samanaikaisesti ja käytännössä koko ajan.

Lavojahan tuolla oli aika monta, keikkoja päällekkäin ja vain kaksi päivää aikaa, minkä lisäksi lähdimme toisena päivänä vähän niinkuin kesken päästäksemme vielä lauantai-iltana kotiin. (Tästä ei tietenkään tullut mitään, koska paskimmat junat tehdään Italiassa, mutta se on toinen tarina)

Spefi-viritteinen raportti:

Nightsatan: Syntikkapopin lisäksi tämä on ainakin varmasti scifiä. Spiikitkin tulivat vocoderin läpi eli kuulostivat kohteaalta robotilta. Noin muuten aika run-of-the-mill-syntikkapoppia, tämmöisiä bändejä tulee nykyään kuin sienipilviä mirvisateella. Soittivat pimeässä suulissa.

Cleaning Women: Suomen oma Einstürzende Neubauten. Tiesittekö että pyykinkuivaustelineen lisäksi on sellainen soitin kuin bassopyykinkuivausteline? Bändi on kova, mutta jostain syystä tuntuu, että se oli kovempi kun sen viimeksi näin tai sitten olin vain itse paremmalla tuulella. Metelin ja hakkaamisen ystäville.

Scifibonus: nämä tyypit tekivät oman soundtrackin yhteen maailman ensimmäisistä scifileffoista, neuvostovenäläiseen Aelitaan.

Hawkwind: Nyt ollaan SYVÄLLÄ AVARUUDESSA. Tämä bändi (jossa oli Dave Brockia lukuunottamatta ihan eri hemmot kuin nykyisin, mutta viis siitä) keksi aikanaan koko avaruusrokiksi kutsutun suuntauksen ja onhan itse Michael Moorcockin toiminut bändin sanoittajana ja parissa yhteydessä lausunut runoja ihan levyllekin.

(Myös eräs Ian Kilmister heitettiin bändistä ulos aikanaan – soitettuaan ensin melkein kaikilla 'Windin alkupään klassikkolevyillä – ja otti sitten oman bändinsä nimeksi viimeisen säveltämänsä Hawkwind-biisin nimen, johon sitten logon suunnitellut kaveri lisäsi hyvin tunnetut pisteet o:n yläpuolelle)

Aasinsiltana päästään siihen, että Hawkwind ja Moorcock ovat meikäläiselle molemmat nimiä, joista välillä tuntuu etten pidä ihan niin paljon kuin tahtoisin pitää – osittain siksi, että kummassakin tapauksessa pitkään uraan kyllä mahtuu hutejakin ihan kunnolla. Toisekseen vanhojen ukkojen bändeissä on aina tietty epäilys nykykunnosta. Kolmannekseen Hawkwind aikanaan ilmeisen kehutut lavavisuaalit ja theremin-pörinät eivät nykypäivänä enää olen niin ennennäkömätön juttu, itsehän olen esimerkiksi seurannut demosceneä, jossa usein haetaan samantyyppistä avaruusmatkamenoa.

Mutta tämähän oli perkeleen kova juttu! Bändi soitti innolla, visuaalit toimivat yön jo laskeuduttua ja kaikkien aikojen kovin hitti Silver Machine jätettiin soittamatta kokonaan (You'd Better Believe kyllä tuli ja Brainstorm). Yleisö muuten oli melkoisen ukkoutunutta muuhun festariin nähden.

Kuusumun Profeetta: Ristiriitainen kokemus. Levyllä profeetta on aika heleä ja herkkäsoundinen bändi ja kun livenä sitten vedetään rajummin, kuinkas muuten, välillä tuntui että koko juttu hajoaa säröpalloksi. Väsyttikin jo. Yleiskokemus kuitenkin positiivinen. Osaatteko Rättö-tietäjät sanoa, eikö Tulevaisuuden sotilaat tosiaan ole millään levyllä?

(Tässä vaiheessa vaihtuu päivä)

Seremonia: Suomenkielistä karummanpuoleista doomia, naislaulajalla, mikäs sen hauskempaa. Seremoniaa on syytetty jopa liiallisesta hassuttelusta, mutta ihan yhtä tosissaanhan tämäkin bändi on kuin vaikkapa... Immortal. En tiedä oliko kyse keikkapaikkana toimivasta suulista(!) vai miksaajasta, mutta vähän lautasia tuli liikaa ja vokalistia liian vähän. Hieno yhtye kyllä kaikin puolin.

Scifibonus: laulavathan nämäkin tyypit YDINSODASTA.

Pommi, Gommi ja Sesse:

[img]http://iki.fi/ech/attach/risingshadow/pommi_ja_gommi.jpeg[/img]

Tähän ei kyllä ole mitään lisättävää.

(Sesse-possu oli ilmeisesti Severi Pyysalo)

Tundramatiks: Kyllä muuten toimii pohjoissuomalainen skapunk! Perin harmillista, että piti lähteä puolen tunnin jälkeen pois juuri kun Yhdes astellaan raikasi. Pitääpä mennä klubikeikalle.

Itse festari rullasi kohtuullisen hyvin. Omat eväät (siis ruuat, ihan oikeasti) olisi pitänyt ottaa mukaan, Ilmiössä kuulemma oli erinomainen gastronominen anti, mutta H2Ö oli pettymys, perinteisen festariruokakojun lisäksi oli kyllä hassu ravintola, jossa istuimina oli keinut ja keskellä pöytää salaatti- ja yrtti-istutus, jota saattoi ruokansa ohella laiduntaa. Siitä huolimatta olisi kaiketi kannattanut ottaa jotain Bullet Mealeja mukaan.

Kai se alkoholipolitiikka tavallaan toimii, kun 5€ taskulämmintä Fosteria pitää jonottaa anniskelualueella, tulee äkkiä vahingossa oltua festari selvinpäin. Tuskin sitä tosin olisi pahennusta aiheuttanut humppakuutionkaan kanssa.

60€ hinta kahdelle päivälle on nykymittapuulla erinomaisen kohtuullinen. Lavoja oli oikeastaan liikaa, näin musikaalisesti kaikkiruokaisena tuli harmittavia päällekkäisyyksiä.

Enemmänhän tämä oli konsertti kuin keikka, mutta menee kai se tähän samaan kategoriaan. Tampereen sinfoniaorkesteri soitti eilen Tampere-talossa Final Symphony-konsertin, jossa soitettiin musiikkia Final Fantasy-peleistä. Vaikka en noita pelejä ole koskaan pelannut, aiheena konsertti kiinnosti. Ja onneksi lähdin, konsertti oli todella hyvä. Kuulijakunta oli yllättävästi aika nuorta ja hyvin näkyi, ettei nämä ihmiset yleensä käy konserteissa. En nimittäin ole koskaan nähnyt sinfoniakonsertissa näin isoa määrää huonosti pukeutuneita ihmisiä :cheesy: Olen itse tottunut näihin konsertteihin pukeutumaan vähän tavallista siistimmin, kuten nytkin tein, ja istuin siellä mekossani keskellä farkku- ja olohousumerta. Hyvin siis näki, että kun aihe on kiinnostava, niin nuorta kuulijakuntaa saa houkuteltua sinfoniakonserttiin.

Musiikki oli todella hyvän kuuloista ja ihoni oli monesti kananlihalla. Lopussa yleisö osoitti suosiota seisaallaan, mikä sekin on aika harvinaista klassisessa konsertissa. Tällaisia konsertteja saisi olla enemmänkin, peleissä on paljon hyvää musiikkia ja mitä antaisinkaan, jos joskus pääsisin livenä kuulemaan elokuvamusiikkia. Olisi aika mahtavaa kuulla esimerkiksi Sormusten Herran musiikkia. Näitä lisää!

Diaran kanssa samaa mieltä. Olin itsekin katsomassa ja nauttimassa tällaisesta harvinaisesta elämyksestä. Final Symphony oli hieno kokemus ja pidin siitä valtavasti. Toivottavasti tällaisia tapauksia tulisi vastaan enemmänkin.

Käyn tosi harvoin keikoilla. Jopa varmaan harvemmin kuin teatterissa :)
Että viimeisin livenä nähty artisti taisi olla Amanda Palmer, ja siitäkin on pian kaksi vuotta aikaa. (Huh, jo niin kauan?)

En ole mikään tosifani, mutta tarpeeksi lähteäkseni kaverin mukaan. Kun hän oli tullut tänne ihan siitä syystä.

Vaihtoehtona oli Kuusumun profeetta tai 2014 Suomen paskin bändikisan voittaja Space trucker chicks. Valinta oli ilmiselvä.

Lämppärinä toimi "maailman paras bändi" Trio Pussit ja juontajana Ari "Paska" Peltonen. Ennen keikkaa oli myös bingo.

Pussit oli täydellinen yllätys: kovaa stonerhenkistä painovoimarokkia. Soitto oli tiukkaa, lavashow ja puvustus uniikkeja. Solistin rasittavuus myös pääsi uskomattomille leveleille. Paska piti bändiä oikeutetusti vahvana ehdokkaana Suomen ärsyttävin bändi kisaan. Yleisön ilmeet olivat lyömättömät kun bändi ilmoitti soittavansa encoreksi kahden tunnin biisin yhteen tuntiin.

Tupakkatauon jälkeen päästiinkin illan pääesiintyjään. Avaruusmimmit vetivät tähän asti pisimmän keikkansa, puolituntia. Sanattomaksi veti. Kokekaa itse, soundcloud ei anna aitoa kuvaa kummastakaan yhtyeestä. Biisejä ei [strike]onneksi [/strike]tosin ole kovin paljoa joten ne voi [strike]joutua [/strike]päästä kuulemaan useampaankin kertaan.

Olin eilen Poisonblackin ja Stratovariuksen keikoilla.

Poisonblack ei mitenkään kuulu omiin suuriin suosikkeihini ja tiesinkin etukäteen vain muutaman herrojen biiseistä. Hyvin kaverit vetivät, mutta koska olin ensisijaisesti Stratojen perässä siellä, välillä tuli vain toivottua, että Poisonblack lopettaisi ja päästäisi Stratovariuksen lauteille, mikä hieman häiritsi keskittymistä itse asiaan.

Stratovarius puolestaan räjäytti potin niin sanoakseni. Toki asiaan liittyy oma suuri faniuteni, mutta bändi myös tuntui olevan paremmassa tikissä kuin pitkään aikaan. Edellinen Stratojen keikkani oli 1.5 vuotta sitten Nemesis kiertueella, jolloin Rolf Pilve oli vielä uusi kaveri bändin keskuudessa. Nyt tuntui, että yhteinen sävel on löytynyt ja biisit ovat käyneet entistä tutummiksi Rolfillekin.
Illan (ja ilmeisesti koko kiertueen) teemana oli Visions-albumi, jonka bändi veti kokonaisuudessaan. Oli hienoa kuulla perinteisen Black Diamondin lisäksi vähän harvinaisempia biisejä kuten Paradise ja Abyss of Your Eyes, joista jälkimmäisen bändi soitti ensimmäistä kertaa Suomessa nykyisellä kokoonpanolla ja toista kertaa maailmassa (ensimmäinen kerta oli Atlantassa joku aika sitten).

Stratojen jälkeen olisi vielä soittanut Amorphis, mutta koska olen vielä toipilas, niin en jaksanut enää valvoa ja riehua ja lähdin kotiin nukkumaan.

Jännänä kuriositeettina tai sattumana täytyy todeta, että aina kun olen nähnyt Stratovariuksen nykyisellä kokoonpanollaan livenä, olen ollut toipumassa jostain taudista: Nemesis-kiertueen aika olin juuri toipumassa kk kestäneestä keuhkokuumeesta (antibiottikuuri oli vielä päällä :lol: ) ja tällä kertaa sitten voimia vieneestä, mutta muuten kohtuu kevyestä flunssasta. Kaksihan on erittäin suuri otanta :cheesy:

Minä kävin meidän bändin rumpalin kanssa viimeksi Dream Theaterin keikalla ja vaikka en oikein enää jaksa kuunnella hevimpää musiikkia, niin keikka oli ihan ok. Vähän kyllä tuli sellainen tunne, että DT:n kaverit heittivät aika rutiinilla keikan. Ehkä Helsingin jäähalli on niin mitätön areena tuollaiselle bändille esiintyä ja sen takia pojat heittivät keikan aika lonkalta. Istumapaikka jonka sain oli kyllä ihan hyvä ja sain viimeinkin nähdä entisen idoolini John Petruccin livenä mikä oli hieno kokemus.

Toissailta meni Karkkipäivän ja Black Magic Sixin parissa, joista jälkimmäistä suosittelen jos tykkää rikotusta, Tom Waitsin maulla räjäytetystä bluesista. 2 jäbää, joista toinen murhaa rumpuja ja toinen raapii kitaraa ja kovaa menee.

Tänään on taas Riston katsastuksen aika. Se on kestosuosikki.

Dubstep-viulisti Lindsey Stirling esiintyi the Circuksessa Helsingissä 4. lokakuuta ja olin paikanpäällä neitokaista ihmettelemässä. Kylläpäs hän jaksoi hyppiä ja soittaa! Tuttuja biisejä tuli sekä muutama itselleni vieraampi, ja sähköviulu soi korvissa edelleen. Olen iloinen, että tuli mentyä!

Eilisen lauluklinikan jälkeen lähdettiin samantien matkaan Tamperetta kohti. Siellä illemmalla sitten päädyimme YO-talolle, jossa sitten tuli kuunneltua jotain pientä artistia, jonka nimeä en edes muista, mutta tietenkin illan kohokohta oli Machinae Supremacy. Tuli otettua hirveän paljon kuvia sieltä ja oli MaSu ihan hyvä livenä.

Toissa iltana tuli käytyä katsastamassa Tuomari Nurmion ja Tohtori L:n keikka, kun sattuivat olemaan kaupungissa Suistolla. Keikka oli ok. Plussia olivat Tuomari ja kunnon rautalankasoundi, vaikka omat suosikkikappaleeni jäivätkin uupumaan. Miinuksia puolestaan tupaten täysi paikka, umpitunnelissa olevat viisikymppiset ja setin hiomattomuus, kun kyseessä oli vasta duon toinen keikka.

Seuraavana vuorossa todennäköisesti Risto samassa paikassa 8.11. ja Swans Helsingissä 26.11.

Matkustin varta vasten Lontooseen katsomaan Fields of the Nephilimin 30-vuotisjuhlakeikkaa. Aivan mahtava keikka, vaikkakin olisin ehkä nauttinut siitä enemmän jos en olisi ollut niin flunssassa ja niin tropattu. Kyllä kannatti lähteä kuuntelemaan, sain nauttia 1,5 tuntia heidän musiikistaan. Edelleenkään he eivät soittaneet muutamaan suosikkiani, Subsanitya tai Blue Wateria, sääli. Toinen bändipaitakin tuli hankittua, oikein event-paita.

Nephsien lämppärinä oli Dolomite Minor, minulle aivan tuntematon bändi, ei oikein herättänyt kiinnostusta. Illan toinen lämppäri oli HIM, joka vetikin sitten mielenkiintoisamman setin kuin edellinen lämmittelijä.

Jyväskylässä Mayhemin ja Blodhemnin keikalla.

https://www.youtube.com/watch?v=z8VIhIIq-kk

Ehkä paras bläkkiskeikka tähän mennessä ja pääsi kättelemään Necrobutcheria ja Attilaa (Attilalta löytyy myös nimmari).

Tixa ja Hevospistooli veti ennen vuoden vaihdetta Gloriassa setin. Yleisöä ei ollut paljon mutta se ei bändiä haitannut vaan keikka oli miksausta lukuunottamatta erittäin onnistunut. Edes erinomainen valojen käyttö ei haitannut Tixan loistavaa lavashowta. Tuttuun tyyliin soitto oli erittäin tiukkaa. Orkesterin (jäsenten) ikä näkyy vain hyvällä tavalla. Toivottavasti porukka soittaa vielä toiset kaksikymmentä vuotta.

Illan kruunasi bootlegin arvoinen instrumentaali biisi missä bändi soitti puhdasta tykitystä ikuisuudelta tuntuvan hetken. Erittäin jees.

Vastavirralla välipäivinä Dxxxa D vetäisi yleisöä suuresti hauskuttaneen setin. Spoken word -taiteilija tavallaan räppää, onhan taustalla kuitenkin bassontäyteinen biitti, mutta aika tehokkaasti siitä puuttuu kaikki hiphoppiin liittyvät elementit. Kotimatkalla mukana ollut äitini kysyi miten paljon esiintyminen ja sanoitukset sisälsivät ironiaa. Mielestäni on selvää että itseironiaa on mukana aika paljon, eihän jätkällä pysynyt pokka itselläänkään.

Lämppärinä oli hyvä uusi dream pop-duo Cats of Transnistria.