Luolakarhun klaani sarjaa? Luolien suojatit?

Ei ollut kumpikaan, laitan myöhemmin tänään uuden vihjeen

Ainoana toivonamme olivat siis pelastusveneet. Oli koetettava uida fregatin jälkeen niin kauan kuin suinkin jaksaisimme. Jottemme molemmat väsyisi yhtä aikaa teimme niin, että vain toinen ui ja työnsi samalla toista eteenpäin tämän kelluessa sääret suorina ja käsivarret ristissä. Vaihdoimme joka kymmenen minuutin kuluttua. Tällä tavoin toivoimme voivamme pysyä pinnalla muutamia tunteja, ehkä päivän koittoon asti.

Defoen Robinson Crusoe?

Joku Patrick O'Brienin Aubrey/Maturin-sarjasta? Vaikka Kuninkaan mies?

(Muistikuvissani niissä ei tosin ole minämuotoista kerrontaa, mutta laivoja ja näppäriä selviytymisiä, eikä olisi eka kerta, kun muistan jotain väärin )

Ei ollut kumpikaan

Tämä lainaus on heti ennen ensimmäistä lainausta:
Lähdimme paluumatkalle. Nytkin kapteeni asettui pienen joukon etunenään ja johti sitä erehtymättömän varmasti. Olin huomaavinani, ettei paluu tapahtunut samaa tietä kuin olimme tulleet, vaan uutta hyvin jyrkkää ja vaivalloista reittiä, joka vei meidät huomattavasti lähemmäksi meren pintaa, ei kuitenkaan niin nopeasti, että siitä olisi elimistölle ollut haittaa. Päivä alkoi taas kajastaa, ja kun aurinko oli jo ehtinyt sangen matalalle, valonsäteiden taittuminen loihti uudelleen esineiden ympärille kaikki sateenkaaren värit.

Kymmenen metrin syvyydessä jouduimme keskelle kalaparvea. Siinä oli kaikenlaisia pieniä kaloja tiheämmässä kuin linnut ilmassa.

Haussa lienee Jules Verne ja Sukelluslaivalla maapallon ympäri.

Jules Verneä olen itsekin ekasta pätkästä lähtien itsekseni veikkaillut, koska tyyli täsmää, mutta olen lukenut herralta vain kolmisen kirjaa eikä mikään niistä ole kyllä kyseessä.

Formaldehydellä oikein, vuoro siis sinne :)

Jolly good! Täytyypä katsella huomenna tai lauantaina mitä sitä seuraavaksi keksisi.

"K - - - - -! K - - - - -!" sanoin. "Älä häiritse minua tyhmillä puheillasi, sillä sydämeni on synkkä kuin kuolema eikä ruumiini enää ole omani. Minut on sidottu kahlein, jotka ovat kupariketjuja kestävämmät, vaikka et niitä näe. Siksi en voi paeta, sillä jokaisen hetken, jonka olen poissa - - - - -sta, eläisin kuin tulisessa uunissa."

Waltarin Sinuhe egyptiläinen?

No sepä ei kauaa kestänyt. Vuoro sinulle, Ririskainen.

Haudalla käynti on aina kuitenkin niin romahduttavaa, että sen jälkeen tarvitsen paljon isomman annoksen kuin normaalisti. Noidankehä.
Käännähdän poispäin haudasta, silmäni ovat märät. Otan nenäliinan hameeni taskusta, muistan mahdolliset kamerat ja taputtelen huolellisesti liinalla silmäkulmiani, etten sotke meikkiä. Tällaisia pieniä eleitä ei saa hetkeksikään unohtaa.

Johanna Sinisalo: Auringon ydin.

Vuoro Skielle!

Sopivasti sattui tuo olemaan tuoreena mielessä. Miepä kattelen, löytyykö täältä kämpiltä mitään sopivaa kirjaa tähän hommaan ja laittelen seuraavan tekstin tulevina päivinä.

Näköjään mulla on kämpillä lähes ainoastaan englanninkielistä kirjallisuutta, nekin harvat suomenkieliset kirjat jotka mulla täällä on, oli jo arvuuteltu. No, paria hassua opusta lukuunottamatta, joten koitetaan sitten tätä:

Metsä oli edelleen korpimaista synkkää kuusikkoa. Suuret puut nousivat paksuina pylväinä kohti taivasta ja levittivät pitkät oksansa holvikoksi päälleni. Katselin ympärilleni. Hiukan aukeammalla paikalla kasvava kuusi riiputti maahan saakka oksiaan, ja ne muodostivat rungon ympärille kaaren, joka oli kuin teltta. Käänsin oksia sivuun ja kurkistin niiden alle. Vuosien aikana karisseista neulasista oli kasautunut puun juurelle paksu neulasmatto. Ryömin aukosta sisälle. Siellä oli hämärää, sillä kuusiteltan katto oli paksu ja tiheä. Se oli hyvä paikka. Vaikka vähän sataisi, säilyisi varmasti kuivana.

Heitetään nyt arvauksena Colin Meloy: Sysimetsä. Siinä ainakin oli metsä ja toi kuulostaa hämärästi tutulta :D

// tosin siinä ei kyllä tainnut olla minäkertojaa..

Jukka Parkkisen Suvi Kinos ja puuttuva rengas.

Suvi Kinoshan se! Ja mie niin yritin ottaa mahollisimman epämääräsen kohan, oli muuten hankala löytää semmosta paikkaa jossa ei olis vähintään enoja, tai jotain vielä paljastavampaa, mainittu peräkkäisissä lauseissa.

Oli ihan suht hämäävä kohta, terveisin Suvi Kinos -fani. Kuulosti tutulta, mutten kyllä tosiaan olisi arvannut.

Suvi Kinokset on sen verran monta kertaa luettu, että heti tuli noinkin epämääräisestä lainauksesta mieleen. Tästä sitten seuraavaa arvuuteltavaa:

Niin päivä kului loppuun. Tuskin olisin voinut turhempaa päivää viettää. Kesän viimeinen päivä, ja mitä iloa siitä oli ollut? Ulkona kaiken peitti alkusyksyn pimeys. Alhaalla kulki pienen pieniä keltaisia katulyhtyjä nauhoina joka puolelle. Täältä ylhäältä näytti siltä kuin ne voisi tallata jalkoihinsa.

Kokeillaan vaikka Eoin Colferin Siipimies?

Ei ollut Siipimies. Seuraavaa vinkkiä:

Tietenkään se ei löytynyt käden käänteessä. Niin ei käy koskaan. Menin alueelliseen matkailuvirastoon, kiersin eri matkailutiedotuskeskuksia ja matkatoimistoja, kyselin vuorikiipeilyseurasta. Tarkistin ylipäätänsä kaikki paikat, joilla oli jotain tekemistä matkailun ja vuorten kanssa. Kukaan ei muistanut nähneensä valokuvan vuoria.