Kirjailijan etunimi väärin, mutta hyväksytään Iivarille vuoro.

Tiesin jännästi vasta Harris-arvauksen jälkeen, että olin lukenut tuon kantapaikkapätkän. Naamiaiskohtaus oli sen verran mieleenpainuva, että tiesin heti, mistä se on :D

Yläkerran toimistossa oli yhä valot päällä. Työnsin oven pehmeästi auki ja näin hänen seisovan ikkunan ääressä selin minuun. Hänellä oli yllään peurakuvioin kirjailtu kaapu ja agaavekuidusta ommeltu hartiahuivi - X-valtion naisten perinteinen asu.

Valtion nimi äksätty.

Jos arvuuttaja haluaa vastaukseksi sarjan jonkin tietyn osan, on sekin minusta ihan ok. Oikea vastaus löytyy kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, kunhan arvaajat saa tajuamaan, mistä sarjasta on kyse.

Iivarille arvaan Perhonen ja jaguaari.

Tai tiedät? Vuoro on sinun, eikä edes Suur-Mexican sensurointi auttanut. En ole vielä kirjaa lukenut, mutta vahingossa tuli niin hieno lainaus silmiin, että piti kokeilla arvuutella.

Olen välkyimmilläni aamuisin klo. 8:02 - 8:04. Peuroista tuli kyllä ihan ekana mieleen Hobbin Näkijän taru, mutta toimisto alkoi onneksi tökkiä.

Uutta kirjaa joutuu nyt odottamaan huomiseen, laitan vihjeen joskus päivällä.

Ensimmäinen vihje:

1. "Se ei tee kipeää", yksi vaimeista äänistä kuiskasi.

"Hän ottaa elämäsi ja kaiken mitä olet ja kaiken mistä välität eikä jätä jäljelle muuta kuin sumua ja usvaa. Hän vie kaiken ilosi. Eräänä päivänä sinä sitten heräät ja sydämesi ja sielusi ovat poissa. Sinusta tulee pelkkä tyhjä kuori, tuulenvire, olento joka kuuluu enemmän uneen kuin valvemaailmaan, tai jonkin unohdetun asian muisto."

Gaimanin Coraline?

Se. Vuoro Diaralle!

Uhhuh, meneepä nää äkäseen!

Enpäs muistanut ollenkaan käydä katsomassa, osuiko arvaus kohdalleen. Kiitokset Hiistulle muistutuksesta, ettei mennyt oma vuoro arvuutella ohi!

X:n huone oli niin suuri, että siellä olisi voinut vaikka tanssia. Seinät olivat yhtä punaiset kuin kirkossa, mutta niistä ei näkynyt kovin paljon, sillä niitä peittivät kultakehyksiset valokuvat, joissa oli taloja ja ihmisiä. Kuvat tungeksivat seinillä kuin väkijoukko ahtaalla aukiolla. Niiden keskellä, yhtä kultakehyksisenä mutta muita paljon suurempana oli Y:n muotokuva.

Eikö tule arvauksia? Kokeillaan uutta vihjettä.

X kyykötti kylmällä kiviaskelmalla ja odotti. Hän pelkäsi niin, että häntä oksetti, vaikka ei tiennytkään, mitä pelkäsi. Ehkä muistomerkki hänen selkänsä takana muistutti liiakseen kuolemasta. Hän oli aina pelännyt kuolemaa, hän kuvitteli sen kylmäksi, valottomaksi yöksi. Tosin hän pelkäsi nyt jotain muuta melkein vielä enemmän, nimittäin apeutta. Siitä lähtien kun Y oli houkutellut hänet tähän maailmaan, se oli seurannut jäntä kuin toinen varjo. Apeus, joka jähmetti jäsenet ja himmensi taivaan.

Mihinkään maailmaan houkuttelusta ei tule mitään mieleeni, mutta muistomerkistä ja kuolemasta heitän: Niffeneggerin Hänen varjonsa tarina.

Cornelia Funken Mustesydän?

Bingo Sudelle! Aloin jo tässä miettimään, että tuliko liian hankalia vihjeitä, mutta näköjään ei

Mustesydän kävi meikäläisen mielessä mutten kuitenkaan lopulta arvannut. No, nautin siitä että melkein arvasin oikein.

Hokasin tuon Hiistun viestistä, "Mihinkään maailmaan houkuttelusta ei tule mitään mieleeni, mutta...". Siitä tajusin että olin just lukassut tämän. :cheesy:

"Moi."

Hän istui viereeni kuistille, taitteli pitkät hontelot jalkansa mukavasti.

"Sä tulit sitten takaisin", X sanoi.

Tarkastelin hänen lausettaan huolellisesti, mutta siinä ei ollut syytöstä eikä pilkkaa, se oli vain toteamus.

"Mun oli pakko."

"Etkö sä olisi halunnut tulla?"

"Tavallaan."

Minulla on tunne, että olen lukenut tämän kirjan. Hyvin vahva sellainen. Arvataan vaikka Elina Rouhiaisen Uhanalainen, jonkilainen uudelleen kohtaaminen siinä ainakin on.

^ Eips, mutta... (Tahtoo antaa vihjeitä ja on ärsyttävää kun ei saa. )

Puhekielisyydestä tulee mieleen aikoinaan lähes vihaa herättänyt suomentajanvaihdos kesken kyseisen sarjan, kun kaksi ensimmäistä osaa suomensi eri suomentaja kuin sarjan kaksi viimeistä osaa. Eräiden henkilöiden dialogi vaihtui siinä samalla kirjakielestä puhekieleen, jota en pystynyt kunnolla sulattamaan.

Tämän pohjustuksen perusteella arvaan Stephenie Meyerin joko Epäilys tai Aamunkoi (jos saa arvata saman sarjan kahta osaa )

^ Eips.

Lasken oikeaksi vastaukseksi ihan sarjan nimen tai oikean sarjan eri osan. (Enkä sano, että kyseessä olisi sarja. Mutta en kielläkään. Voi olla tai olla olematta. )

Nokkosvallankumous?

Kestipä taas kauan. :lol: Sehän se, vuoro Rinjalle.

Olin aivan satavarma, että olin tuon pätkän jostain lukenut, ja puhekielisyys rajasi vaihtoehdot lähinnä kotimaisiin tapauksiin. Nokkosvallankumouksen arvaaminen oli aika ilmeinen vaihtoehto, kun sen lukemisesta ei ole kahtakaan kuukautta, ts. siitä saatan dialogia noin hyvin muistaakin.

Olen lomilla eikä täällä ole kirjoja, joten vuoro nopeimmalle halukkaalle.

Mää!

Outoa miten voi olla kaupunkeja ja kaupunkeja. Kaupunkeja kaupunkien sisällä. Koirien kaupunki on rakennettu hajuista, niille korttelien rajat vedetään erilaisilla kusiaromeilla ja jokainen haju on kuin tuulessa väpättävä liina, korttelien mittainen venynyt puhekupla joka kertoo "Fido kävi täällä noin vuorokausi sitten" tai huutaa suureen ääneen TÄSTÄ ON JUURI KULKENUT OHI NUOREHKO IHMISMIES JOLLA ON SAVULIHAA LAUKUSSA.

Huono karma?