Arvaa mikä kirja!

Oi, jes! Kerrankin minä. :cool:   [i]X pyyhkäisi hienoa suolapärskeiden utua kasvoiltaan. Utua. Senkin hän oli unohtanut. Miten saarelainen saattoi unohtaa udun? Y saisi vastata siitäkin. Se oli varmasti muutaman timantin arvoista, jos onni vain potkaisisi X:ää ja hän pystyisi vielä jollakin merkillisellä konstilla hankkiutumaan pois tältä kirotulta saarelta.   Taivaalla räjähti jälleen pallo, ja pamahdusta seurasi kymmenkunta toisiinsa kietoutunutta tulipunaisten ja kullankeltaisten kipinöiden nauhaa. Paikka Z:n värit. Melkoista hupia katselijoille. Kipinät leijuivat kuuroina alas vedestä heijastuen, ja jotkut sammuivat vasta aaltojen lyödessä niiden yli. Kuin lapsi olisi sulkenut tähden käteensä.   Pari kipinää uskalsi pudota muurille kärventämään arvokkaita silkkipukuja. Mikä murhenäytelmä. [/i]   Toivottavasti sellainen sopiva vihje, ei liian helppo, mutta tunnistettavissa.

Noh noh. Eloa. :wink:   [i]X mietti merirosvopukuista apinaa, joka oli tuonut hänet saarelle. Y ei nostaisi sormuksin koristeltua sormeaan auttaakseen X:ää.   "Mitä minä voin tehdä?"   "Tee kovasti töitä", F vastasi. "Äläkä luota yhteenkään ihmiseen tai eläimeen. Älä eteenkään lampaaseen."   Ennen kuin F ehti selventää merkillistä varoitustaan, oven raskas salpa liukui läpi renkaiden lähes musikaalisesti kirskuen.   "Korkea C", F sanoi haaveissaan. "Joka aamu. Upeaa."[/i]

Ei mitään aavistusta kirjasta. Kokeilin hakea Helmetistä fantasiaa (ennakko-oletus) merirosvoilla tai saarilla. Tulokset olivat varsin laihoja ja parasta mitä löysin oli R. A. & Gene Salvatoren [i]Varjonaamio[/i]. :cheesy:

Eips. :wink: En ole tuota kirjaa lukenut, joten en osaa sanoa onko kaukana vai lähellä...

Eipä ole kyllä mitään tietoa. Saari ja merirosvot eivät soita mitään kelloja vaikka minulla hiukan kumma tunne onkin. En keksi edes mitään hyvää arvausta. :lol:

Oho, ei kai tästä tullut liian vaikeaa? :wink:

Jack Sparrow -kirjasarjan Myrsky nousee?

Nej. :wink:

Mahtaisko olla [i]Vampiraatit[/i]? Sarjan eka osa ehkäpä.

Eoin Colferin Siipimies?

[i]Siipimies[/i] on oikein! :cheesy: Vuoro Kittenille.   (Sinänsä huvittavaa, kun kirjassa ei oikein merirosvoilla. Lennetään enemmän kuin purjehditaan. Saari on joo oleellinen osa. Näitä tulkintoja oli kiva lukea. :wink: )

Siipimies oli muutama vuosi sitten yksi lempikirjoistani, ja olin täysin rakastunut Conoriin :D   1. Äidillä oli kyky melkein haistaa, missä parhaat telogel-pensaat kasvoivat. He nousivat hevosten selästä ja sitoivat niiden etujalat yhteen, etteivät ne pääsisi liian kauas. Marjat eivät olleet vielä kypsiä, mutta he ryhtyivät kuorimaan nuorimpien versojen kaarnaa, sillä äidin kertoman mukaan kaarnasta saattoi hauduttaa kipuja lieventävää juomaa.

Anaché?

Siinä ei pitkään mennytkään :smile: Vuoro siis Rinjalle

Luin Anachén joululomalla (itse asiassa siitä pitäisi saada arvostelu aikaiseksi, kröhöm) ja tunnistin heti tuon pätkän. Muistan jopa sen, missä kohtaa juonta se suunnilleen tulee :smile: Sinulla oli huono tuuri tällä kertaa.   Seuraava kehiin.   [i]Heinäkuun neljännestä aina neljänteentoista päivään asti en tehnyt juuri muuta kuin kävelin ulkona ase kädessä; en ollut koskaan liikkeellä pitkään yhdellä kertaa, vaan etenin vähä vähältä kuin ainakin ihminen, joka kokoaa voimia sairauden jälkeen - ja todella heikkoon kuntoon olin sairauteni aikana mennytkin. Lääkitykseni oli kokonaan uusi keksintö, jota kukaties ei koskaan ollut vielä kokeiltu horkkataudin parantamiseen, mutta en kyllä kokemukseni perusteella voi sitä kenellekään suositellakaan, sillä vaikka se itse taudin veikin, oli sillä myös heikentävät haittavaikutuksensa: kärsin jonkin aikaa sen jälkeen toistuvista hermostollisista kouristuksista.[/i]

Koska tuntuu vähän tutulta, mutta ei sittenkään, arvataan kuitenkin: Gene Wolfen Kiduttajan varjo?

Tuntuu ihan siltä, että täytyy arvata Stokerin [i]Dracula[/i]. Jonathanilla oli muistaakseni tapana valittaa kaikenlaisesta oudosta.

Eipä ole kumpikaan ehdotetuista. Myönnettäköön kyllä, että pätkässä mainittu "lääkitys" on totta tosiaan erikoista sorttia. En usko, että nykyään kukaan kehtaisi fiktiossakaan väittää moisen konstin toimivan.

[i]Olin kerran puolenpäivän aikoihin menossa veneelleni, kun täydelliseksi tyrmistyksekseni löysin paljaan ihmisjalan jäljen, joka oli aivan selvästi painautunut rantahiekkaan. Seisoin ja katselin sitä kuin salaman lyömänä, kuin olisin nähnyt aaveen. Kuuntelin ja tähyilin ympärilleni, mutta mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Nousin kalliolle nähdäkseni kauemmas ja kuljin rantaa kumpaankin suuntaan, mutta aina sama tulos: ainoastaan yksi jalanjälki. Menin takaisin etsimään muita jälkiä ja varmistamaan, ettei mielikuvitukseni vain ollut tehnyt tepposiaan, mutta asiasta ei voinut olla epäilystäkään. Hiekassa oli yksi ainoa hyvin selvärajainen jalanjälki - varpaat, kantapää, kaikki mikä ihmisjalkaan kuuluu. Mistä se siihen oli ilmestynyt, oli täydellinen arvoitus.[/i]

Robinson Crusoe!

Tuolla kappaleella olisin minä todellakin tiennyt, mistä on kyse, jos olisin vain ennättänyt. Eräs lapsuuteni karmivimmista kirjakokemuksista oli tuon kohdan äänikirjasta kuunteleminen ensi kertaa yöaikaan. Varsinkin Lars Svedbergin kertojanääni teki kohtauksesta hyytävän.

Jewelille vuoro :) En halunnut näiden vihjeiden olevan liian haastavia - arvelin, että olisi ollut kovasti paljon vaikeampaa jos olisin ottanut kohtia kirjan loppupuoliskolta, jossa ollaan jo takaisin ihmisten ilmoilla. Vai olisiko?

Ilmeisesti luen ihan erilaisia kirjoja kuin mitä muut täällä (tai tähän ketjuun vastaajat), sillä ainoa kirja, jonka olisin ehkä tiennyt oli jokin aika sitten arvuuteltu Tiina Raevaaran kirja... Pitää alkaa sivistää itseään näemmä. :)

[quote="Emelie" post=10187]Ilmeisesti luen ihan erilaisia kirjoja kuin mitä muut täällä (tai tähän ketjuun vastaajat), sillä ainoa kirja, jonka olisin ehkä tiennyt oli jokin aika sitten arvuuteltu Tiina Raevaaran kirja... Pitää alkaa sivistää itseään näemmä. :)[/quote]   Saman olen itsekin huomannut, olen seurannut ketjua ahkerasti, mutta vihjeistä ei tule yhtään mitään mieleen. Siipimiehen olen kyllä vuosia sitten lukenut, että sen perusteella olisin voinut sen tietää, mutta muuten en ole tiennyt yhtään kirjoista. No, jatketaan harjoittelua, ehkä sieltä vielä tulee se minullekin tuttu opus :smile:

Tässä tulee seuraava arvuutettava. Saapa nähdä, onko se helppo vai vaikea!   [i]Olen lähdössä pitkälle ja vaivalloiselle matkalle, jonka vaikeudet tulevat koettelemaan mieleni lujuutta: minun on pystyttävä rohkaisemaan toisia, mutta myös itseäni silloin kun toisten rohkeus pettää. [/i]   Iivari, muistan myös Robinson Crusoen lapsuuden jännittävänä ja vaikuttavana lukukokemuksena, ja Lars Svedberg on IHANA lukija!   Robinson Crusoe oli minusta hyvä arvuutettava, ja tekstinäytteet etenivät kivasti vaikeammasta helppoon. Viimeksi en ehtinyt paneutua tehtävään ja valitsin näköjään hiukan liian helposti tunnistettavan kirjan, mutta yleensä (= lähinnä vanhalla foorumilla) tykkään aloittaa jollain suhteellisen yleispätevällä sitaatilla, joka voisi sopia moneenkin eri kirjaan ja johon mahdollisimman moni voisi heittää arvauksia mutta josta ei vielä liian helposti tunnista kirjaa. Sen jälkeen vihjeet vähitellen helpottuvat niin, että kolmannella tai viimeistään neljännellä kierroksella jollakin väistämättä tärppää.   Kaikkein parhaiten kokee onnistuneensa silloin, kun tekstikatkelma mahdollistaa monet arvaukset ja kirja ei selviä ihan viidessä minuutissa, mutta kuitenkin (lähes) kaikki sen tietävät.