Öhm, lyhkäisestä palasesta ei vielä saanut ihan kiinni, mutta heitetään randomilla Muumipapan urotyöt.

Niin vahva tunne, että olen lukenut tämän... Niin vahva tunne...

Minä olenkin tarkkaavaisesti seurannut tätä ketjua, mutta enpä vain ole paljon minkäänlaisia arvauksia keksinyt...
Kaikessa lyhykäisyydessään todella tutun kuuloinen pätkä haussa nyt. Heitän ihan huvikseni villin veikkauksen: olisiko Tolkienin Taru Sormusten Herrasta?

Jewel tunnetusti pitää Narnian tarinoista, joten heitän arvauksen Kaspianin matka maailman ääriin.

Hyviä arvauksia (ja varsinkin Hiistulta hyvin päätelty ), mutta vielä ei tärpännyt.

Seuraava, helpompi vihje:

-Minä saatan kuolla, mutta sitä ennen sinä, tyrannini ja kiusaajani, kiroat auringon joka näkee sinun kurjuutesi. Varo, sillä minä olen peloton ja siksi voimakas. Minä vaanin sinua käärmeen kataluudella ja saatan pistää sinua sen myrkyllä. Ihminen, sinä saat katua aiheuttamaasi vääryyttä.

-Vaiti, paholainen. Äläkä myrkytä ilmaa katalilla puheillasi. Olen ilmoittanut sinulle päätökseni, enkä ole pelkuri joka taipuisi uhkaustesi edessä. Jätä minut rauhaan: minä pysyn päätöksessäni.

-Hyvä on. Minä lähden, mutta muista etä minä olen läsnä hääyönäsi.

Minä ponnahdin eteeenpäin ja huudahdin: -Roisto, ennen kuin allekirjoitat kuolemantuomioni, varmistu siitä että oma henkesi on turvassa.

Olisin voinut käydä häneen käsiksi, mutta hän lähti äkkiä liikkeelle ja katosi talosta. Hetkeä myöhemmin näin hänet veneessä, joka nuolen nopeudella kiiti yli ulapan ja katosi pian näkyvistä.

FRANKENSTEIN!!!!!

Ää, pahus, Susi ehti ensin, kerrankin kun olisi tunnistanut. Aika tuttu varsinkin toi jälkimmäinen, kun on kandi naputeltu kyseisestä kirjasta. :D

Oikein meni! Vuoro isolle pahalle sudelle.

Jee!

Myöhemmin, kun kaiut olivat poissa ja hän rohkeni tunnustella sormillaan, jokainen hammas oli hänen helpotuksekseen yhä paikallaan, ehjänä. Hän yritti hymyillä, mutta hymy ei tullut. Hän pystyi kuvittelemaan vain vaisun yrityksen ja suun täynnä lohjenneita hampaita. Hän tunnusteli niitä tuntikausia.

Hän avasi matkalaukkunsa ja tarttui kirjaan.

Pimeässä sen nimeä ei voinut lukea, ja tulitikun sytyttäminen tuntui juuri ja juuri nyt liian suurelta uhkayritykseltä.

Kun hän alkoi puhua, sanat maistuivat kuiskaukselta.

"Olkaa kiltti", hän sanoi. "Olkaa kiltti."

Hän puhui miehelle jota ei ollut koskaan tavannut. Muutaman muun tärkeän yksityiskohdan lisäksi hän tiesi miehen nimen. X. Hän puhutteli miestä uudestaan, tuota etäistä muukalaista. Hän anoi.

"Olkaa kiltti."

Haa kerrankin pääsen arvaamaan, kun pätkästä tulee mieleen kirja! Arvaukseni on Kirjavaras.

Kuvittelin laittaneeni vaikean, mutta kuinkas kävikään. Vuoro Diaralle.

Oho, minullahan kävi tuuri

X istuutui jälleen nöyrästi ja yritti pysyä poissa alastulevan purjeen ja edestakaisin heiluvan puomin tieltä. Y kiipeili ympäri venettä ja järjesti asioiden kulkua. Myrskylyhty valaisi ympyränmuotoisen läiskän valkoista hiekkaa ja mustaa vettä, ulkopuolella oli läpitunkematon pimeys.

Arvataan vaikka Martinin Tulen ja jään laulusta joku osa.

Muumipappa ja meri?

Nopeasti se minun vuoroni meni, vuoro felarofille.

Mulla kävi tuuri, kun olen juuri tuota äänikirjana kuunnellut (ruotsiksi tosin, mutta kuitenkin). Seuraava:

X seisoi Y:n palatsin puutarhassa.

Hän oli tehnyt pillirivistön sulista, joita oli löytänyt katujen varsilta; linnut puhuivat hänelle täällä niin kuin silloin takamailla. Yölintu vastasi laulullaan hänen soittoonsa ja näytti rauta-aidassa olevan löysän tangon ja uralle kuluneen maan kohdassa, missä tahko siirtyi syrjään; sekä lintu että tanko kertoivat hänelle, että toiset kävivät täällä salaa.

Basiliskin laulu?

Siinä ei kauan mennyt, tuli näköjään ihan liian helppo :D

Vuoro siis Rinjalle.

Oho! En minä muista oikeasti tuosta kirjasta yhtikäs mitään, paitsi McKillipin tyylin ja sen, että siinä oli jänniä soittimia. McKillip oli ainoa mitä osasin arvata, koska en ole tainnut lukea mitään muuta noin runollista ^^ Tyylin tunnistettavuus siis taisi koitua kohtaloksi.

Höm. Minulla on täällä tynkähyllyssäni enää yksi kirja, jota voin arvuutella. Muut ovat joko arvuutteluun sopimattomia (ts. sarjojen x:änsiä osia) tai en ole lukenut niitä. Jos vielä tämän jälkeen saan vuoron, pitää lähteä kirjastoon tai luovuttaa vuoro eteenpäin (TAI lukea jokin noista lukemattomista, hah).

Mut siis:

"Onko sinusta tullut kanta-asiakas?" nälväisi tyttö, joka seisoi tänään yksin tiskin takana. En ehtinyt enkä välittänyt ruveta kiistelemään hänen kanssaan.

"Haluan tavata X:n", sanoin.

"Hän ei ole paikalla."

"Tiedätkö, milloin hän tulee?"

"Kysytkö sitä minulta? Hän olisi varmaan kertonut sinulle, jos haluaisi nähdä sinut."

Seita Parkkola: Viima.

Arvaan Harrisin Veren voiman. Joku sarjan myöhempi osa voisi sopia paremmin, mutta en minä niitä osaa arvata.

Nyt kun sanoit, niin olen varma, että tuo on jossakin osista.

Hm. Veren sitomat?

Noista sarjoista voisi melkein sopia, että oikea sarjan nimi riittää vastaukseksi - muuten menee helposti kilpahuudoksi, kunnes oikea osa löytyy.

Noup. ^^ Enkä minä tosiaankaan ole aikeissa arvuutella sarjoista muita osia kuin ykkösosaa - jos siis sarjoihin kuuluvia kirjoja ylipäätään arvuuttelen. (Ja jotta tulee selväksi, niin ei, ei ole Harrisin sarja kyseessä.)

Ajattelin, että hän tuntui vieraalta, niin tavattoman vieraalta - ja niin hirvittävän tutulta. Hengitin hänen takkinsa tuoksua, haistoin pölyn, mullan sekä kuivuneen liiman, jolla X oli varmaan kiinnittänyt höyhenensä. Hautasin kasvoni tummaan kankaaseen, ja samassa minun oli pakko aivastaa.

Isabelle Abedi: Lucian