Ikuisuuskoodi? Olen aika varma, että on ainakin joku osa Artemis Fowlista kyseessä.

Oikein. Oli muuten vaikeaa löytää kirjasta edes näinkään "vaikeasti" tunnistettavaa pätkää... Olin toivonut että ehtisin laittaa vielä toisenkin vihjeen (olin jo ehtinyt valitakin sen ) ennenkuin tämä arvattaisiin mutta toisin kävi. :lol:

Ensimmäinen vihje:

Pääsin lopulta viimeisen pöydän ohi. Hodastamatta pidätin hengitystäni, suljin silmäni ja hyppäsin usvan yli haluamatta antaa kammottavan, syövyttyvän aineen koskettaa jalkojani. Tunsin lyhyen, ankaran kuumuuden aalloon käsilläni ja kasvoillani, mutta märkä vaatetukseni esti minua palamasta tai syttymästä tuleen.
Koska silmäni olivat kiinni, laskeuduin kömpelösti iskien lonkkani työpöydän kivistä kantta vasten. En piitannut siitä vaan juoksin x:n luo.

Patrick Rothfussin Tuulen nimi?

Oikein.

Hahaa! Olen lukenut Tuulen nimen viisi kertaa, joten tunnistin heti. Laittelen tänään uutta vihjettä.

Eilen pääsikin sitten kokonaan unhotumaan tämä arvuuttelu... No, nyt ensimmäistä vihjettä.

Työnsin ohjaamon katon auki ja värähdin kun kuumuus vyöryi ylitseni. Kumma juttu luonnollisessa ilmassa oli se, että toisin kuin suodatettu ilma, se maistui jollekin - sille mitä lähistöllä sattui olemaan. Tässä tapauksessa auringolle ja merelle - se oli kuumaa ja suolaista.

Saisiko uutta vihjettä?

Ainiin, pääsi kokonaan unohtumaan. (Taitaa muuten olla ensimmäinen kerta kun pääsen laittamaan toisen vihjeen :cheesy: )

Kun laskeuduin puolen metrin päähän, heidän kätensä lennähtivät aurinkolaseille ja kuulin tutun naksahtelun, kun naiset painelivat pikku vipuja linssien vaalentamiseksi. Ja vanhempani ihmettelivät miksi minä inhosin niin kovasti käymistä kerroskaupungeissa.
"Sinulla on niin kaunis iho", sanoi vihreämekkoinen. Hän kuulosti aikuiselta, toisin sanoen hänen olisi pitänyt ymmärtää olla töllöttämättä ihmistä.
"Kiitos." Yritin livahtaa heidän ohitseen, mutta keltamekkoinen tukki tien.
"Onko se aito?"

Ei vieläkään arvauksia? Lieneeköhän kovin moni tätä lukenut. Koetan helpottaa hiukan.

"Mikä? Mikä minä olen?"
"Yläpuolelta", sanoin.
"Yläpuolelta." Hän hymyili ikään kuin sana olisi huvittanut häntä. "Siis niin kuin veden yläpuolelta?"
"Joo."
"Mistä sinä sen tiedät?"
"Mistäkö minä tiedän...?"
"Että olen yläpuolelta?"
Oliko hän tosissaan? Vaikka hän ei olisi huomauttanut minun hohdostani, kaikki hänessä huusi yläpuolista. Mikä pahempaa, hänessä oli kaikki harrastajasukeltajasta kielivät merkit. Ääneen sanoin kuitenkin vain: "Kesakot."

Kat Fallsin Veden alla? Ihan puhdas arvaus.

Oikein. Oli muuten todella vaikea löytää alkuun pätkiä joista ei heti selviäisi, että ollaan veden alla...

Tuleekos sudelta sitten seuraavaa kirjaa? :)

Öö joo, tulee! :cheesy: Pitäisi varmaan opetella laittamaan nämä heti kun vuoro tulee...

X havahtui hereille ja huomasi, että hän oli lämmin ja kuiva, hänen poskensa oli painunut karheaa kangasta vasten, eikä hänen käsiään ollut sidottu. Hän liikahti, mutta meni monta minuuttia, ennen kuin hän jaksoi työntää itsensä pystyasentoon ja tarkkailla ympäristöään.

Hän oli sellissä ja istui kapealla, muhkuraisella sängyllä. Ikkunassa oli kalterit, ja sellin rautavahvisteinen ovi, jossa oli myös pieni kalterein varustettu ikkuna, oli lukossa.

Kristin Cashoren Syntymälahja?

Nej.

[i] Y sieppasi yhden soihduista kannattimeltaan ja johdatti heidät käytävää pitkin painavan puuoven luokse. Hän avasi oven avaimella ja vei heidät huoneeseen, jonka lattialle levitetyn karhuntaljan päällä oli pehmustettuja tuoleja. Seiniä peittivät nahkaselkäisillä teoksilla täytetyt kirjahyllyt.

Y kasasi takkaan puita ja sytytti ne soihdullaan. Pian tuli roihusi iloisesti. "Olet minulle selityksen velkaa, vanhus."

Z hymyili niin, että kasvot rypistyivät. "Ketä sinä kutsut vanhukseksi? Kun tapasimme viimeksi, tukassasi vei ollut lainkaan harmaata. Nyt kuontalosi näyttää vetävän viimeisiään."

"Sinä taas näytät samanlaiselta kuin viime kerralla, vaikka siitä on melkein kaksikymmentä vuotta. Aika kohtelee sinua hyvin: tulet aina pysymään äksynä vanhana miehenä, jotta voit opettaa tärkeitä asioita tuleville sukupolville. Nyt tämä höpinä saa riittää. Kerro kaikki. Olet aina ollut hyvä tarinankertoja", Y sanoi kärsimättömänä. X höristi korviaan ja odotti malttamattomana, mitä Z sanoisi.

Mifongin aika?
Ensimmäinen pätkä oli niin tuttu, mutta toista en oikein saanut yhdistettyä mihinkään.

Ikuisesti äksy vanha mies... Täytyy heittää Belgarath velhon tarina.

Eipä ole kumpikaan.

Belgarath on minäkertojassa, joten ei... Mutta ehkä Belgarionin tarusta joku osa?

Olisiko Ennustusten aika?

Eipä ole sekään, ei Eddingsiä ollenkaan.

Jos tänään ei arvata niin huomenna laitan ilmeisemmän vihjeen. Uskallan veikata että ainakin muutama arvailijoista on lukenut. Kirjaston mukaan päälle nelisensataa.

X nyökkäsi. "Hän oli pitkä, laiha ja hyvin kalpea. Silmät ja hiukset olivat punaiset. Hän oli kokonaan muistissa."

"Entä hänen miekkansa? Näitkö sen?" A kysyi jännittyneenä. "Oliko terässä pitkä naarmu?"

"Oli", X vastasi yllättyneenä. "Mistä tiesitte?"

"Minä tein sen naarmun, kun yritin lävistää hänen sydämensä", A vastasi ja hymyili julman näköisenä.

Naarmuinen miekka kuulostaa tutulta. Olisiko Eragon..?

Eragonhan se. Vuoro Sakille!

Ohoo, sehän meni oikein :lol: Uutta vihjettä tulee vielä tänään.

Tässä ei juuri mitään merkittävää tapahdu, mutta kirjoitustyylistä voi kyllä arvata mikä kirja on kysessä.

"Onko X siis jätetty vartiatta?" Y kysyi.
"Onhan tuo vesi tuossa", Z sanoi. "Mutta A vartioi sitä ja jotkut muut myös. Kaikki pylväät ja tangot tuolla kentällä eivät ole X:n pystyttämiä. A on luullakseni kallion vieressä lähellä portaiden alapäätä."