Juu ihan oikee. Ei ollu oikee vaihtoehtoja ku tuota just ite lukemassa ja muita kirjija ei ulottuvilla viel vähää aikaa

Ai niin, vihjettä.

Päivät jatkoivat kulkuaan tavallista tahtiaan, mutta X oli niiden vaikutuksen ulottumattomissa. Hän istui tuntikausia parvekkeellaan ja tuijotti pilviä sekä salakavalia pääskysiä jotka silpoivat ilmaa kuin hopeanharmaat sakset. Aurinko ei lämmittänyt häntä. Tuuli ei viluttanut häntä.

Jonathan Strange ja herra Norrell? Tuli sellainen tunne.

Minulle tulee tuosta "tuuli ei viluttanut häntä" -kohdasta mieleen jokin loppupään Nonna-kirjoista, vaikka tuskin siitä on kyse. Sanotaan silti että Hyinen hauta.

Liikkuva linna?

Ei ollut vielä mikään näistä.

Silmiensä sopeuduttua mies näki työpöydän, kirjoituskoneen, vuoteen, pienen varaston säilykkeitä ja erillisen käymälähuoneen. Ikkunoita - neliskulmaisia, paksusta, siirappimaisesta lasista - oli seinillä silmän tasolla, mutta niiden takana näkyi vain multaa, laastia ja sementtiä. Kirjailija istui työpöydän takana huteralla tuolilla. Mutta hän ei kirjoittanut. Hän tuijotti minua.

Stephen Kingi Musta torni?

Ei ole Musta torni.

Minun täytyy lisätä alaviitteeseen 2, että kaikkein kiinnostavin informaatio tulee esiintymään vain alaviitteiden muodossa, ja pyrin käyttämään alaviitteitä niin paljon kuin mahdollista. Niin, alaviitteissä annettua informaatiota lavennetaan myöhemmin päätekstissä, ja ne teistä, jotka ovat päättäneet jättää alaviitteet väliin, tulevat hämmentymään. Sen hinnan saa maksaa, kun kiskoo ikääntyneen historioitsijan horroksestaan kateederin takaa vain houkutellakseen tämän kirjoittamaan pelkkää arkista matkaoppaiden sarjaa.

Jonathan Stroud: Samarkandin amuletti? Siinä ainakin oli alaviitteitä ihan riittävästi :cheesy:

Ei ole Stroud kyseessä. Nyt jo vähän helpompaa vihjettä, jos on kirjan joskus lukenut.

Sanottiin, että kaikkialle tunkeutuvat sienikasvustot olivat lennättäneet ilmaan itiöitä, jotka hengitysilman kautta nukuttivat kaikki kaupungin asukkaat, minkä jälkeen sieniasukit olivat tulleet ja raahanneet heidät maan alle. Toiset väittivät, että itiöt eivät saaneet Kadonneita nukahtamaan, vaan synnyttivät usvan, jonka sisältämät kemikaalit sulattivat ihmislihan niin että asukkaat olivat hitaasti hajonneet olemattomiin. Totuus on se, että me emme koskaan saa asiasta varmuutta, elleivät sieniasukit päätä kertoa meille.

Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki

Sehän se, vuoro Adaeralle.

Oli muuten niin jännän kuuloinen kirja että lukulistalle menee kyllä nyt. :eek:

Google on ystäväin. Tässä uutta arvuuteltavaa.

Esitys sai aikaan naurua, ja toisetkin riisuivat huppunsa. X unohti pahimman pelkonsa katsellessaan heitä uteliaasti. Häntä käsipuolessa kuljettava voimakas nainen oli vanhempi, luultavasti lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, melko tanakka ja kasvoiltaan arkisen näköinen. Hänen hiuksensa olivat kuitenkin silmiinpistävän upeat. Neljä paksua, kiiltävän kuparinväristä palmikkoa nuoli naisen harteita askelten tahdissa kuin tulenlieskat.

Anu Holopainen - Matkalaiset?

Ei ollut

Loppuilta oli X:lle kuin usvassa harhailua. Toiset keskustelivat tulevaisuudesta ja punnitsivat vaihtoehtojaan, mutta hän ei edes kuullut mitä puhuttiin, vaan tuijotteli pikariinsa miettelijäänä. Aina kun pohja tuli esiin, hän peitti sen uudestaan viinillä, kunnes lopulta liukui pöydän alle ja nukahti.

Vuorikissa roikkui X:n olkapäässä kiinni hampaillaan ja ravisteli. X inisi ja yritti vetäytyä itrti, mutta liikkuminen sai hänen päänsä syttymään tuleen sisäpuolelta. Eläimen hampaat tuntuivat kummallisilta, jotenkin pehmeiltä...
Taitaa olla kallo viinissä liotettu? Y nauroi, kun X piteli kaksin käsin päätään ja nipisti silmiään kiinni, ettei olisi tarvinnut herätä.

Arvaillaan joulun kunniaksi vaikka Segrfellin unikuningas.

Ei ole.

X ja Y kävelivät umpimetsässä. Aamusää oli viileä, mutta liikkuminen piti heidät lämpimänä. X ihmetteli, miten Y piti suuntaa, sillä aurinko oli paksujen pilvien peitossa, eikä ainakaan tottumattomaan silmään osunut minkäänlaisia maamerkkejä. He loiskuttelivat soistuneen alueen läpi, kahlasivat pitkässä kellastuneessa metsäniityn heinässä, pujottelivat valtavan tuulenkaadon läpi. X antoi ajatustensa vaellella ja mielensä rentoutua. Hetkittäin hän tunsi ikään kuin lempeän nykäisyn mielessään, mutta ei miettinyt sitä enempää, sillä horrokseen vaipuvan luonnon äänetön, seisova rauha tuuditti hänet itsensäkin unenomaiseen tilaan.

Welman tytöt?

Oikein

Nyt on vähän tyhmä olo kun ajattelin Syysmaa-sarjaa koko ajan mutta jostain syystä en aluksi osannut yhdistää pätkiä mihinkään kohtaukseen. Nyt jälkikäteen tunnistin sitten kaikki.

Tässäpä eka vihje:

X vaati melodramaattisen tapaansa voileivän ennen kuin suostui selittämään, mistä oli kysymys. Harmi vain, että Y tarjoutui laittamaan sen omin käsin. Kun Y palasi ruokakomerosta, hänellä oli mukanaan jotain, mikä näytti lähinnä räjähdyskuviolta lautasella.
"Se on vaikeampaa kuin luulisi", Y selitti.
X avasi jykevät leukansa ammolleen ja kaatoi koko lautasellisen kitaansa. Pureskeltuaan pitkään ja hartaasti hän työnsi kätensä rannetta myöten suuhun ja väänsi hampaidensa välistä palan paistettua kalkkunaa.
"Lisää sinappia ensi kerralla", hän sanoi ja pyyhkäisi murusia paidastaan.

Mjaha, Adaeran kirja kuulosti tutulta, joten olisi sitä voinut vähän lähemmäksikin arvata. Ei nyt vaan osunut siitäkään huolimatta, että Holopaista tyrkytettiin jo aiemmin.

Jälkimmäisestä ei nyt oikein irtoa edes arvausta...

Artemis Fowl? Ja sanotaan vaikka, että neljäs osa, eli Opalin kosto.

Ei ole Opalin kosto ei.