Luostarin kokelaat elivät kovaa ja yksitoikkoista elämää. Heidän päivänsä täyttyivät hartaushetkistä ja arkisesta työstä, eikä tuota järjestystä rikkonut juuri mikään muu kuin ankara kurinpito ja rangaistukset. Vanhemmat kokelaat olivat jo nuoria naisia, ja heissä kytivät aikuisen toiveet ja tarpeet. Kun luostarissa mikään ei voinut noita tarpeita tyydyttää, tytöt taantuivat tympeään penseyteen, keskinäiseen kateuteen ja riitaan. Oliko joku saanut aterialla suuremman leipäpalan...ketä majamestari suosi, ja kenen kanssa ruokamestari kuherteli keittiön hämärässä? Ne olivat mitättömiä riidanaiheita mitättömässä ja toivottomaksi tuomitussa elämässä.
Ei kumpikaan
Luostarin kokelaat elivät kovaa ja yksitoikkoista elämää. Heidän päivänsä täyttyivät hartaushetkistä ja arkisesta työstä, eikä tuota järjestystä rikkonut juuri mikään muu kuin ankara kurinpito ja rangaistukset. Vanhemmat kokelaat olivat jo nuoria naisia, ja heissä kytivät aikuisen toiveet ja tarpeet. Kun luostarissa mikään ei voinut noita tarpeita tyydyttää, tytöt taantuivat tympeään penseyteen, keskinäiseen kateuteen ja riitaan. Oliko joku saanut aterialla suuremman leipäpalan...ketä majamestari suosi, ja kenen kanssa ruokamestari kuherteli keittiön hämärässä? Ne olivat mitättömiä riidanaiheita mitättömässä ja toivottomaksi tuomitussa elämässä.
Eipä ole sekään. Lisä vinkki: Kirja on suomalainen.
Arva ja isä Martesius olivat kävelleet koko yön tietä pitkin länteen luostarista. He olivat kulkeneet selkeän taivaan, kuun ja tähtien valossa nopeasti yhä kauemmatksi, ja aamuun mennessa he eivät enää erottaneet luostarin hahmoa kukkuloiden joukosta. Näköpiirin hämärsi myös pohjoisesta nuoseva vaalea pilvi, joka pian peitti koko taivaan ja alkoi ripottaa lunta. Yöllä he olivat ohittaneet joitakin yksinäisiä taloja. Isä Martesius ei pyrkinyt sisälle minnekään, ja yön kuluessa hän vain lisäsi vauhtiaan. Arva seurasi häntä, toiveikkaana ja iloisena. Hänen oli hyvä olla ja hän hyräili lauluaan, sitä salaista laulua, joka oli hänen omansa eikä tarvinnut kenenkään muun pyhittämistä.
Eipä ole sekään. Lisä vinkki: Kirja on suomalainen.
Arva ja isä Martesius olivat kävelleet koko yön tietä pitkin länteen luostarista. He olivat kulkeneet selkeän taivaan, kuun ja tähtien valossa nopeasti yhä kauemmatksi, ja aamuun mennessa he eivät enää erottaneet luostarin hahmoa kukkuloiden joukosta. Näköpiirin hämärsi myös pohjoisesta nuoseva vaalea pilvi, joka pian peitti koko taivaan ja alkoi ripottaa lunta. Yöllä he olivat ohittaneet joitakin yksinäisiä taloja. Isä Martesius ei pyrkinyt sisälle minnekään, ja yön kuluessa hän vain lisäsi vauhtiaan. Arva seurasi häntä, toiveikkaana ja iloisena. Hänen oli hyvä olla ja hän hyräili lauluaan, sitä salaista laulua, joka oli hänen omansa eikä tarvinnut kenenkään muun pyhittämistä.
Olen lukenut näyteotteen, jossa Avra tuntee olonsa levottomaksi luostarissa. Sen verran lupaava näyte, että luen loputkin jos osuu vastaan.
Seuraava vihje Minä iloitsen, että maailmassa on ainakin joku, joka on täysin onnellinen
Olen lukenut näyteotteen, jossa Avra tuntee olonsa levottomaksi luostarissa. Sen verran lupaava näyte, että luen loputkin jos osuu vastaan.
Seuraava vihje
[i]Minä iloitsen, että maailmassa on ainakin joku, joka on täysin onnellinen[/i]
Keskipäivän aikana tulevat keltaiset jalopeurat veden partaalle juomaan. Heidän silmänsä ovat kuin viheriäisiä smaragdeja ja heidän ärjyntänsä on kosken pauhinaakin voimakkaampi.
Ei aivan.
[i]Keskipäivän aikana tulevat keltaiset jalopeurat veden partaalle juomaan. Heidän silmänsä ovat kuin viheriäisiä smaragdeja ja heidän ärjyntänsä on kosken pauhinaakin voimakkaampi.[/i]
Heh, nyt kävi vähän tuuri. Selailin eilen e-kirjoja ja törmäsin tuohon ensimmäiseen vihjeeseen osana näytepätkää.
Seuraava kirja tulee tässä
Hauta oli varsin vanhan näköinen. Kivinen kupoli, jota pylväät kannattelivat, oli säilynyt hyvin. Mutta sen alla oleva hautakammio oli osittain romahtanut. Sen valkoiset seinämät oli koristeltu kukka- ja köynnöskaiverruksin. X:n kiivetessä portaita kupolin laella kökköttävät korpit nousivat ilmaan ja lensivät raakkuen tiehensä.
Heh, nyt kävi vähän tuuri. Selailin eilen e-kirjoja ja törmäsin tuohon ensimmäiseen vihjeeseen osana näytepätkää.
Seuraava kirja tulee tässä
[i]Hauta oli varsin vanhan näköinen. Kivinen kupoli, jota pylväät kannattelivat, oli säilynyt hyvin. Mutta sen alla oleva hautakammio oli osittain romahtanut. Sen valkoiset seinämät oli koristeltu kukka- ja köynnöskaiverruksin. X:n kiivetessä portaita kupolin laella kökköttävät korpit nousivat ilmaan ja lensivät raakkuen tiehensä.[/i]
