Arvaa mikä kirja!

Täytyy sanoa, että olen tuon Richard vs. Wilhelm -tarinan lukenut tai kuullut, mutta kirjasta ei silti ole aavistustakaan.

Luonnollisesti suomeksi ilmestynyt, se on säännöissäkin joskus mainittu. Tämä käännös tässä ei ole ilmestynyt, mutta tuskin se niin kaukana on, että siitä jäisi tunnistaminen kiinni. Alkuperäistä kieltä en ole maininnut.   Jep, versioita tuosta tarinasta Burbagesta ja Shakespearestä on kerrottu jo heidän elinaikanaan.

Nyt on julkaistu käännös käsissä.   [i]Debet £ s.d. 1 sian munuainen 0. 0.3 1 kpl Freeman's Journalia 0. 0.1 1 kylpy ja juomarahat 0. 1.6 raitiovaunumaksu 0. 0.1[/i]   (en saa näitä sarakkeisiin niinkuin pitäisi)

No Joycen Ulysses eli Odysseus.   Olisihan tuon ehkä muutenkin muistanut, mutta munuainen sen ratkaisi.

Kyllä vain. Dublinissa järjestetään julkisia munuaisaamiaisia kirjan kunniaksi, ja olennaistahan on, ettei niitä turhia liotella ennen paistoa

Tämä meinasi hyvin unohtua, mutta laitetaas vihdoin kierros liikkeelle. Ensimmäinen vihje:   "Toivottavasti annatte anteeksi tuon pikku sirkustempun", hän sanoi korottaen ääntään vain sen verran että sai aplodit hiljenemään. "Palattuani jo tuhkauurnan kanssa sain pari päivää sitten selville, että täksi iltapäiväksi oli järjestetty täysimittainen testaus. Mitään ei ollut kerrottu julkisuuteen ja insinöörit pitivät tiukasti kiinni siitä, ettei asiasta ilmoitettaisi ennakkoon. En voinut antaa tilaisuuden valua hukkaan."

En tiiä mutta tuli itselleni mieleen.   F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

Ei ole Kultahattu. Arvailu jatkukoon!   Laitan tarvittaessa illalla seuraavan vihjeen.

No niin, tässä seuraava lainaus:   Kaupungista lähti rautatie, sekin kohti länttä, ja se työntyi muutamien kraatterien läpi, kiersi toisia ja sukelsi joskus maan alle ilman mitään erityistä syytä. Sitten hän näki junan, joka kiiti raiteilla heihin nähden vastakkaiseen suuntaan - kuusi hopealieriötä, joiden päädyt olivat yllättävän tylppiä kuin kojeputkien päät.

Tuskin on tämä, mutta arvataan Kvanttivaras?

Eipä ole, mutta kiitos muistuttelusta tämän arvuuttelun suhteen! Huomenna sitten uutta vihjettä kehiin.

Ei mitään käryä, mutta arvataan Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen [i]Routasisarukset[/i]. Jäi kesken pari vuotta sitten, mutta junista oli jotain juttua jossain vaiheessa. Kai. :tongue:

Eipä ole, mutta tässä uusi lainaus:   Tunne meni kuitenkin vähitellen ohi. Ja kiertoradalta nähtynä Maa oli ihmeellinen, uskomattoman sininen, valaistu kuin indigonvärinen lyhty omalla sisäisellä hehkullaan. Hän janosi koskettaa sitä, sivellä sormillaan sen ilmakehää, viiltää valkoisina pullistuvia pilviä ja kimmeltäviä, suolaisia meriä kunnes tuntisi kovan, arpisen maankuoren niiden alapuolella. Hän halusi kävellä Maassa, hengittää sen ikivanhaa ilmaa, aistia sen edelleen lyövän sydämen murahdukset maankuoressa. Olla jossain, missä hänen ei tarvitsisi luottaa koneisiin, lasiin ja paineenkestäviin sulkuihin pysyäkseen hengissä. Se oli järjetöntä sikäli, että hän oli elänyt suuren osan elämästään Kuussa olevassa katetussa luolassa. Mars oli kuitenkin tehnyt hänelle jotain.

Mars on meidän..?

Alastair Reynolds: Muistoissa sininen maa?

Jälkimmäinen oikein eli vuoro on sinun, HourglassEyes!

Vautsi! Se oli puhdas arvaus! Eli lottoa kehiin seuraavaksi! :cheesy: Arvuuttelukirjaa täytyykin nyt hetki miettiä, palaan asiaan!

Okei, katsotaanpa sitten kuinka käypi...   ensimmäinen vihje:   [i]Tiedänpä erään tarinan, hän aloitti, ja monet lapsista kiemurtelivat odottaen mitä tuleman piti. - Tarina kertoo rohkeudesta ja pelkuruudesta, verestä ja kuolemasta, ja elämästä. Se kertoo rakkaudesta ja menetyksestä. - Onko siinä myös hirviöitä? yksi nuorimmista kysyi. Pikkutytön siniset silmät olivat suurina naurinnollisesta pelosta. - Kyllä hirviöitä piisaa, vanha mies vastasi. - Niin kuin aina on oleva miehiä, jotka käyvät taistoon heitä vastaan. - Ja myös naisia! yksi vanhemmista tytöistä huudahti ja sai vanhan miehen hymyilemään. - Ja myös naisia. Urheita ja uskollisia, vilpillisiä ja murhanhimoisia. Minä olen elämäni aikana tuntenut molempia. Mutta tarina, jonka nyt aion kertoa, juontaa hyvin kaukaa. Sillä on monia alkuja, mutta vain yksi loppu.[/i]

Saattaa johtua nimestäsi, että tulee mieleen Fizban aloittamassa tarinointia Syyshämärän lohikäärmeissä

Ei osunut Fizban tällä erää, vaikka mahtavia tarinoita vekkulilla on... :wink: Eli uutta vihjettä, nimet jätetty nyt vielä pois:   [b][i]Minä tunnen tämän paikan, ____ mutisi. Tunnen tämän maan.[/b] - [b][i]No niin[/i][/b], _____ sanoi ja taputteli hänen kättään. [b][i]Minä tiesin, että maisemat näyttäisivät sinusta tutuilta.[/i][/b] - [b][i]Ei, tarkoitan tätä nimenomaista paikkaa, tätä maata,[/i][/b] ____ vastasi. Hän kurotti kiinni ______ olkapäästä. ____. -[b][i] Älä häiritse kuskia[/i][/b], ____ komensi ja ravisti veljensä käden pois ennen kuin kääntyi pensasaitojen välistä kapealle maakaistaleelle, joka kiemurteli sakean metsän halki. - [b][i]Hyvä jumala,[/i][/b] ____ henkäisi. [b][i]Voi luoja sentään.[/i][/b] Talo oli rakennettu kivestä, se seisoi yksin puiden lomassa ja oli hiljainen kuin hauta. Se oli vanha ja avara, siinä oli pieni torni ja terasseja kuin kivisiä esiliinoja. Se vaikutti hämärässä hyljätyltä ja näytti olevan irrallaan omasta ajastaan. Ja silti oven edustalla oli puutarha, siinä kasvoi ruusuja ja liljoja ja lautasmaisia isoja daalioita. Sormustinkukat kohoilivat kookkaina ja sinipunertavina puiden lomassa. - [b][i]Se on vieläkin paikoilllaan,[/i][/b] ____ sanoi äänellä, joka oli sakea mielenliikutuksesta. [b][i]Se on selviytynyt. Se on edelleen pysytyssä.[/i][/b] _____ ymmärsi nyt, mistä oli kysymys ja puristi taas ______ olkaa. [b][i]Se on sinun kotisi.[/i][/b] - [b][i]Se koti, josta lähdin vain muutamia päiviä sitten. Se, josta lähdin melkein tuhat vuotta sitten. Olen palannut kotiin.[/i][/b]

lisää vihjettä...   [i]Vähään aikaan he eivät sanoneet mitään, seisoivat vain, kaksi miestä, jotka olivat hätkähdyttävän yhdennäköisiä sateisessa kuolleiden maailmassa. - "Jos olisin lähtenyt sinun kanssasi sinä iltana, niin kuin sinä pyysit, ratsastanut sinun kanssasi ja pysähtynyt kylän kapakassa, niin kuin sinä halusit. Maljoja ja mellastamista... minulla oli työ mielessäni enkä halunnut seuraa. En edes sinun seuraasi. Minun olisi vain tarvinnut lähteä, eikä mitään tällaista olisi." ____ pyyhki vettä valuvia hiuksia kasvoiltaan. -"Sinä otat aika tavalla kannettavaksesi. Toisaalta sen olet aina tehnyt. Jos sinä olisit lähtenyt kanssani silloin, hän olisi todennäköisesti ottanut meidät molemmat - joten on melko lailla totta, ettei mitään tällaista olisi." Se mitä hän näki ______ kasvoilla, sai raivon taas humahtamaan häneen. - "Pyydänkö minä sinulta sinun voimaasi? Sinä et ollut minun vartijani silloin etkä ole nytkään. Minä seison tässä, niin kuin seisoin satoja vuosia sitten. Ja pahaksi onneksi - tai omaa typeryyttäni - annoin sinun vetää minut tähän juttuun ja sinun takiasi olen vaarassa saada seipään sydämeeni. Seison tässä taas satojen vuosien kuluttua. Ja sinä, ____, olet matojen ruokaa. Joten kummalle meistä kohtalo on hymyillyt?"[/i]

Kuulostaa ärsyttävän tutulta mutta en osaa edes veikata mitään :roll:

[quote="Saki42" post=22313]Kuulostaa ärsyttävän tutulta mutta en osaa edes veikata mitään :roll:[/quote]   Heh, seuraavaan vihjeeseen harkitsen jättäväni jo nimiä mukaan ;)

Minustakin kuulostaa jollain tavoin tutulta, mutta toisaalta en saa vihjeitä millään sopimaan johonkin tiettyyn kirjaan.   Ainakin alkoi kiinnostaa kys. kirjan lukeminen :tongue:

No niin, vihjeilläänpä taasen...   [i]- "Kaipaatko aurinkoa?" Hoyt kysäisi. - "Sen valossa kulkemista, sen tuntua kasvoillasi." - "Nykytutkimuksen mukaan siitä saa ihosyövän." - "Vai niin?" Hoyt mietti asiaa. - "Silti se valaa lämpöä kesäaamuina." - "En ajattele sitä. Minä pidän yöstä." Ehkä nyt ei ollut oikea hetki pyytää Ciania sallimaan hieman kokeellista verenvuodatusta. - "Mitä sinä oikein puuhailet yrityksissäsi? Ja vapaa-aikanasi. Teetkö..." - "Minä teen kaikkea mieleni mukaan. Pidän työnteosta. Se on mukavaa. Ja se saa kaikenlaisen leikkimisen tuntumaan entistä vetoavammalta. Eikä ole mahdollista kuroa usean vuosisadan aikaa umpeen, yhden aamupäivän kävelyllä sateessa, ei, vaikka haluaisin", Cian sanoi. Hän lepuutti miekkaa olallaan. - "Mutta todennäköisesti sinä kohtaat tässä menossa kuolemasi ja säästät minut joka tapauksessa kysymyksiltä." - "Minut on rakennettu vahvemmaksi kuin sinut", Hoyt sanoi, iloisena nyt. "Ja sehän osoitettiin taas, kun löin sinua vähän aikaa sitten. Sinulla on oikein komea mustelma leuassasi." - "Se haipuu nopeammin kuin sinun, ellei noita taas puutu peliin. Joka tapauksessa minä hillitsin itseni." - "Se on kyllä paskapuhetta." Varjot, jotka aina lankesivat hänen ylleen hänen vierailessaan kyseisellä hautausmaalla, alkoivat hellittää. - "Jos minä olisin käynyt sinun kimppuusi toden teolla, sinulle kaivettaisiin nyt hautaa tuolla." - "Tapellaan sitten uudemman kerran." Cian katsoi Hoytia syrjäkaarein. Muistoja, niiden tuottama nautinto, joka oli ollut niin kauan tukahdutettuna, hiipi takaisin häneen. - "Joskus toiste. Ja kun minä olen hakannut sinua tarpeeksi, sinusta ei enää ole peuhaamaan Punapään kanssa." Hoyt virnisti. - "Minulla on ollut ikävä sinua." Cian tuijotti eteensä, kun talo pilkotti puiden lomasta. - "Helvetti soikoon, niin minullakin on ollut ikävä sinua."[/i]