Teksti kuulosti jo aiemminkin kovin tutulta, mutta vasta viimeisen kohdan muistin.

Laitan illalla uuden vihjeen.

Uusi kirja, ensimmäinen vihje:

1. - Kaikki tuo on totta. Meidän elämä on vaikeaa. Tämä kaupunki on läpi. Ja on aina ollut. Nyt se vain on läpi tulevaisuuteen, minä sanon. – Tästä lävestä me pumppaamme teidän kurjaan maailmaanne sellaista, että kaikki muuttuu. Elämä muuttuu toisenlaiseksi, oikeidenmukaiseksi, jokaisella on kaikkea mitä tarvitsee. Siinä teille läpeä. Tästä lävestä kulkee tietoja. Ja kun tietoa on, me teemme kaikki rikkaiksi, lennämme tähtiin ja pääsemme ihan minne vain… Sellainen läpi tämä on…

Seuraava vihje.

2. Maa kuin maa - siltä näyttää. Aurinko paistaa siihen niin kuin kaikkeen muuhunkin maahan, eikä mikään siinä näytä muuttuneen, kaikki näyttää samanlaiselta kuin kolmetoista vuotta sitten. Isävainaja olisi vilkaissut eikä olisi huomannut mitään erikoista, enintään olisi kysäissyt, että miksei tuo tehdas savuta, lakko vai...?

Arvataas Aitoa peliä.

Muistoissa sininen maa? :cheesy: En ole lukenut, mutta kun en muutakaan keksi... Olen kuitenkin melkoisen varma, etten ole lukenut tätä arvuuttelukirjaa. Hmmm...

Ei kumpikaan noista. Pääsen kirjaan käsiksi seuraavan kerran vasta myöhään illalla, joten uusi tekstivihje silloin.

Rautalohikäärmeen tytär?

^ Eipä myöskään tuo.

Ilta on jo eilinen, mutta vihdoin uusi vihje:

3.
- Ei kommentteja, minä vastaan ja pistän juoksuksi. Mutta pirujako niistä eroon pääsee: yksi rynnistää mikrofoneineen oikealta, toinen kameroineen vasemmalta.
- Näittekö autotallissa mitään epätavallista? Pari sanaa vain!
- Minulla ei ole kommentoitavaa! minä sanon ja yritän pitää objektiivin niskani takana. - Autotalli kuin autotalli...
- Kiitoksia. Entä mitä mieltä olette turbovaunuista?
-Erinomaisia, minä vastaan ja suunnistan tismalleen kohti vessaa.
- Mitä arvelette Käynnin päämääristä?
- Kysykää tiedemiehiltä, minä sanon. Ja livahdan ovesta.

4. He olivat janoavia, epämääräisten toiveiden riuduttamia, hirvittävän pettyneitä ja vakuuttuneita siitä, että heitä oli jälleen petetty. Puolet heistä palasi roikuttuaan kuukauden pari kiroillen kotiin ja levitti suurta pettymystä miltei maailman kaikkiin maihin. Muutamat harvat ryhtyivät stalkereiksi ja tuhoutuivat nopeasti, ehtimättä ikinä päästä selville mistään. Joidenkin onnistui keinotella instituuttiin, kaikkein järkevimpien ja lukutaitoisimpien, jotka kelpasivat vaikka preparaattoreiksi, mutta loput istuskelivat iltakaudet kapakoissa, tappelivat mielipide-erojen tähden ja tytöistä ja muuten vain kännipäissään ja silloin tällöin järjestivät kulkueita viranomaisiin vetoamiseksi tai vastalausemielenosoituksia tai lakkoja – istuma-, seisoma-, jopa makuulakkoja – ja olivat onnistuneet kerta kaikkiaan raivostuttamaan kaupungin poliisin, komendatuurin ja kanta-asukkaat mutta rauhoittuivat sitä perusteellisemmin, mitä enemmän aikaa kului, alistuivat ja yhä vähemmän olivat kiinnostuneita tietämään, miksi he olivat täällä.

Fredric Brown - Marsilaiset menkää kotiin?

^ Eip. Uusi vihje taas myöhään illalla. Kirjan saattaa arvata, vaikkei olisi sitä lukenutkaan. Vihjeet kannattaa lukea.

Sokeanäkö?

Ei ole Sokeanäkökään.

5. - Älkää nyt loukkaantuko, [*] sanoi suopeasti. - Huviretkihän on vain minun hypoteesini. Eikä edes hypoteesi oikeastaan vaan tavallaan kuva... Niin sanotut vakavat ksenologit pyrkivät luomaan paljon lujempia ja ihmisen itserakkautta enemmän imartelevia muunnelmia. Esimerkiksi että mitään Käyntiä ei ollutkaan vaan että Käynti tapahtuu vasta tulevaisuudessa. Jokin korkea järki on singonnut meille Maahan säiliöitä, jotka sisältävät näytteitä tuosta aineellisesta kulttuurista. Meidän odotetaan perehtyvän noihin näytteisiin, tekevän teknologisen harppauksen ja kykenevän lähettämään vastaussignaalin, joka juuri merkitseekin todellista valmiutta kontaktiin. Miltä tämä teistä kuulostaa?
- Tuo kuulostaa jo huomattavasti paremmalta, [**] sanoi. - Näköjään tiedemiestenkin joukossa on kunnon ihmisiä.

Huviretki tienpientareelle, Strugatskit?

Kyllä, Stalker: Huviretki tienpientarelle. Vuoro Iivarille!

Oli kyllä sen verran tuuriarvaus (tai assosiaatio-, tuo viimeinen vihje oli aika paljastava), että pitänee valita helposti tunnistettava, joskaan ei ehkä arvattava kirja seuraavaksi.

Hitto vie! Nuoria tyttöjä... Minä en kyllä ole tässä mukana... en tee mitään!
Olen niin humalassa, että voin olla turta kaikelle mitä ympärillä tapahtuu.
Mitä, jos ****** oikeasti saa tyttöjä kyytiin ja vie ne kotiin?
... ja jos ne tytöt suostuvat kaikenlaiseen?
Jos niistä on joku kiinnostunut minusta?
Enhän minä mikään vieraan kylän tyttöjen moraalin vartija ole. Ja jos se tyttö rupeaisi jotain tai haluaisi selvästi, niin...

Nuorista tytöistä arvaan Anders Fager: Pohjoiset kultit. (Vaikka siinä taisi olla vähän toisin päin, kuka vei ja ketä.)

"Iivari" post=18557

Oli kyllä sen verran tuuriarvaus (tai assosiaatio-, tuo viimeinen vihje oli aika paljastava)

Kolmannen vihjeen jälkeen ajattelin, ettei kirja ehkä ole arvaajille tuttu, joten koitin kalastella suoraan kirjan nimeä. Hyvä, että arvasit.

Totuus ja tehtävä-threadin komentamana herätän ketjun henkiin ja annan vihjeen uudesta kirjasta:

Alkoholi alkaa a:lla ja minun tuotteeni alkavat e:llä.

Toinen vihje:

Kas kun! Parsku ja tuotrea puu,
melkööt puistoiseen muskoon.
Kas kun, viin se jo somistuu,
kerveissä kasilpata juoskoon?

Lem Kyberias

"maahinen" post=20992

Lem Kyberias

Oikein!

On vain yksi kirja mukana, joten tästä:
-Missä on sovinto, on täytynyt ensin olla eripuraa.
- Niin.
Kristuskettu nahkapöksyissä, piilossa, karkulainen ruttoisissa puunhaaroissa kansalaispidätykseltä. Tuntematta yhtään naaraskettua, yksinään kävellen riistapuistossa. Naiset, jotka tämä hänelle voitti, herkkiä ihmisiä, Babylonin huora, Justitiat, öykkäri baarimikon vaimot. Kettu ja hanhet.

...tarinan porvarin vaimosta, joka pyysi Dick Burbagea sänkyyn kanssaan nähtyään tämän Rikhard III:ssa, ja miten Shakespeare, joka sattui kuulemaan, enemmittä meluitta tyhjästä otti lehmää sarvista ja, kun Burbage tuli kolkuttamaan porttia, vastasi salvukukon lakanoiden välistä: Vilhelm valloittaja tuli ennen Rikhard III:tta

Käännös on minun.

Pojat äitien kanssa, isät tyttärien, lesbosiskokset, rakkaudet jotka eivät tohdi sanoa nimeään, veljenpojat isoäitien kanssa, häkkilinnut avaimenreikien, kuningattaret palkintosonnien. Syntymätön poika tärvelee kauneuden: syntyneenä hän tuo tuskaa, jakaa kiintymystä, lisää hoivantarvetta. Hän on uros: hänen kasvunsa on isän rappio, hänen nuoruutensä isän kateus, hänen ystävänsä isän vihollinen.

Tarkennatko nyt pikkasen, onko kyse englanninkielisestä kirjasta, josta olet kääntänyt nämä pätkät, vai suomennetusta kirjasta?