Arvaa mikä kirja!

Maahisella oikein!   Ajattelin, että etenkin kolmosvihjeestä voisi tunnistaa Poen tyylin, vaikkei kirjaa tuntisikaan. "Kuulen kuolinkelloni!" :cool: Eka vihje puhuu kilpikonnista, kirjassa on muitakin pikkutarkkoja lajikuvauksia.

Ei ole sanottu, että kirjan pitäisi olla fiktiota, ja minulla on varsin rajoitettu valikoima käsillä, joten tämä on elämänkerta ja vastaukseksi riittää, kenen elämästä on kysymys.   [i]Päätarjoilijakin matkustaa nyt Helsinkiin etsimään Almia. Henkilökunnasta jää jäljelle vain nuori poika. "Satoi raskasta lunta. Männyt peittyivät valkoiseen käärinliinaan. Täysihoitola oli kuin kuolema, nuorukainen oli alhaalla keittiössä, jossakin maanpinnan alapuolella. Ylläni makasi kuollut nainen. Olin yksin. Sanalla sanoen tämä oli 'rauhaa'..."[/i]

Edith Södergran?

Eipä ole.   [i]New York, jonka "moraalifilosofia on dollarissa", viehättää häntä modernin aikakauden parhaana ilmentymänä. Yhden pääkirjoituksensa hän omistaa ihmisille, jotka rutiininomaisesti ostavat asemien automaateista purukumia, astuvat metroon ja jauhavat purukumiaan harmain ilmeettömin kasvoin kuin suorittaisivat jonkinlaista "uskonnollista riittiä pääoma-jumalalle".[/i]

[i]"Annan varoituksen, että mikäli mikä tahansa yksikkö perääntyy ilman käskyä, ensimmäiseksi ammutaan sen komissaari ja seuraavaksi komentaja. Nimitämme urheat ja kunnialliset sotilaat heidän tilalleen. Pelkurit, raukat ja petturit eivät onnistu välttämään luotia."[/i]

[i]"Verrattuna kolmeentoista muuhun viholliseemme Suomen interventio ei tietenkään ole itsessään tärkeätä: Mannerheimin Ståhlbergille testamenttaamat sotavoimat ovat äärimmäisen merkityksettömiä." Mutta Suomesta on tullut periaatekysymys, mahdollinen esimerkki muille. "Liittoutuneet, jotka ovat heikentyneet sotilaallisesta näkökulmasta, haluavat käyttää pikkukoirien vuokrahampaita jyrsimään ja repimään Neuvosto-Venäjän ruumista."[/i]

[i]...lokakuun 25. päivänä kello yhdeltä, hän puhuu kättentaputusten ja bravo!-huutojen säestämänä Pietarin neuvostolle: "Sotilaallisen vallankumousneuvoston nimissä julistan, että väliaikaista hallitusta ei enää ole. Joitakin ministereistä on pidätetty. Loput pidätetään muutaman päivän tai tunnin kuluessa. Vallankumouksellinen kasarmi, joka on sotilaallisen vallankumouskomitean hallussa, on hajottanut esiparlamentin. Rautatieasemat, posti, lennätin ja Pietarin lennätinlaitos, valtionpankki, ne on otettu haltuun. Talvipalatsia ei ole vielä valloitettu, mutta sen kohtalo ratkeaa lähiminuuttien aikana."[/i]

Otto Wille Kuusinen?

Lev Trotski, kirja Christer Pursiaisen "Trotski".

Ririskainen tiesi

[i]Kun heräsin, oli jo päivä. Kummallinen liike herätti minut, olin jonkun sylissä. Huomasin, että hoitaja kantoi minut käytävää pitkin takaisin makuuhuoneeseen. Minua ei toruttu, vaikka olinkin jättänyt vuoteeni, sillä ihmisillä oli muuta ajateltavaa. Lukemattomiin kysymyksiini ei annettu minkäänlaista selitystä, mutta pari päivää myöhemmin sain kuulla, että Miss Temple, palatessaan aamun koittaessa huoneeseensa, oli löytänyt minut Helena Burnsin vuoteesta. Olin kietonut käsivarteni hänen kaulaansa ja painanut pääni hänen olkaansa vasten. Minä nukuin ja Helena oli - kuollut.[/i]

Kotiopettajan romaani, Charlotte Brontë. Ottakoon kuka kerkiää minun vuoroni, en tarvitse sitä. :wink:

Sitten minä otan vuoron :) (ellei joku kerkiä ensin)   [i]On huomioon otettava, että mitään kaappia ei ollut kosketeltu eikä pöytäkelloa siirretty. Sitä paitsi löytyi Suzannenn rahakukkaro, jonka hän oli jättänyt pöydän marmorilevylle, viereiseltä pöydältä ja kukkarossa olevat kultarahat olivat jäljellä. Pöydän varastaminen oli siis pääasia, ja se teki jutun sitä kummallisemmaksi, sillä kannattiko niin pienen hyödyn tähden syöksyä niin suureen vaaraan?[/i]

Ehkä olisi kuitenkin kohteliasta odotella Ririskaisen vahvistusta, ennen kuin uutta arvuuteltavaa heitetään kehiin?

Uskoisin kyllä, että vastaukseni on oikein, sillä luin aivan äskettäin kyseisen kirjan.... :smile:

Oi, anteeksi :blush: Sain M.O.:n viestistä sellaisen käsityksen, että viimeisin kirja oli arvattu oikein (en sitten huomannut, että arvuuttelija ei ollut vahvistanut tätä.)

En näe estettä sille, että Hopeakielo arvuuttelisi seuraavaksi, kun tai jos arvaus on oikein, mutta odotetaan silti arvuuttelijan vahvistusta :) Kohteliaisuuden ja pelin hengen nimissä.

Juu, odotetaan rauhassa. :wink: :cheesy:

Juu, on arvattu oikein :smile:

Uutta vihjettä, Hopeakielo?

Ilmeisesti voin ottaa seuraavan arvausvuoron kun ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan?   1."Silloin E viimein antoi kyynelten vuotaa silmistään, ja hän puristi laivan kaidetta ja itki joutuessaan jättämään taakse kaiken, mitä oli elämässään tuntenut. Hänen yläpuolellaan S ulisi murheissaan, ja he surivat yhdessä sitä mikä ei voinut koskaan toteutua heille kummallekkaan."

Perillinen! Kannatti näköjään lopettaa ko. kirja eilen :D

Oikein :smile:

1. Kerran kauan sitten, toisena aikana, kaukaisessa tarujen maassa eli etsijäkeiju nimeltä X. Etsijä X leijui kummastuneena morsiushunnuksi kutsutun putouksen yllä. Hän oli yksin, mutta mieluummin hän olikin yksin kuin vietti aikaansa kuninkaallisen hovin tungoksessa.   Tässäpä ois vihjettä :grin:

Myyttihovi? Siinähän on keijuja