Isaac Asimov: Säätiö?

Linnunradan käsikirja liftareille?

Äh kun Emelie oli jo ehtinyt sanomaan. Olisinhan tuon tiennyt jo aiemmin mutta en ollut huomannut vihjeitä!

...tosin olisin joutunut hakemaan arvuuteltavaa kirjastosta, joten ihan hyvä näin.

Emeliellä on kirjailija oikein.

"...Teidän on mentävä sinne, missä Imperiumia on vielä jäljellä." "Trantoriin?" ...Hari Seldon perusti kaksi säätiötä kolmesataa vuotta sitten - yhden Linnunradan kumpaankin päähän. Teidän on löydettävä tuo toinen Säätiö.

Asimovin Säätiö ja imperiumi lienee tarkka kirja, mutta jos olen oikeassa, mielestäni kuitenkin vuoro Emelielle. Tarpeeksi lähellä.

ja imperiumi, kyllä, siihen liittyy hevoseläin eli Muuli. Innokkaampi säätiöläisistä jatkakoon

"Jaragil" post=14930

Asimovin Säätiö ja imperiumi lienee tarkka kirja, mutta jos olen oikeassa, mielestäni kuitenkin vuoro Emelielle. Tarpeeksi lähellä.

maahinen

ja imperiumi, kyllä, siihen liittyy hevoseläin eli Muuli. Innokkaampi säätiöläisistä jatkakoon

Hyvä, minä nappaan vuoron, kun jotain tiesin (kerrankin). Jo aikaisemmin lainauksissa oli jotain tuttua, mutten saanut ajatusta kiinni.

Laitan huomenna vihjettä.

Vihje:

"Siinä on tosiaan merkkejä",sanoi X, jota äskeinen sekoilu nolotti. Täällä se pystyi herättämään kunnioitusta hyvillä silmillään.
"Ensimmäinen merkki on terävä kuin linnunnokka, joka näyttää ylöspäin", se sanoi, "keskellä on viiva. Ja toinen on kuin vatsa kahden jalan päällä. Se on siis tarkoitettu kaksijalkaiselle. Luulen, että se on huono merkki!" X vilkaisi tarmokkaana muita.

Joanne Harris: Riimut?

Hyvä arvaus, mutta ei. :)

Pistän uutta vihjettä illasta ellei joku ole siihen mennessä arvannut oikein.

Hyvin taas muistin eilen illalla laittaa uutta vihjettä.

Mutta tässä:

Mutta Y ei ollut vielä osallistunut keskusteluun. Nyt se sanoi: "Eikö teitä yhtään kiinnosta, mihin hän kuoli?"
X katsoi ihmeissään. "Hän kuoli lapioon. Et sinäkään olisi hengissä selvinnyt; semmoinen rautajötikkä mahassa. Tietysti hän kuoli." X:ää kylmäsi.

Seuraava vihje:

"Muiden nukahdettua Y teki hiljaa mielessään vielä yhden kysymyksen. Se oli sanonut Z:lle, ettei tiennyt olivatko murhaajan kädet veressä. Totuus oli, ettei se tiennyt edes sitä oliko murhaajalla käsiä. W:n kasvot olivat olleet löydettäessä rauhalliset, olivat tuoksahtaneet Guinnesilta ja teeltä, vaatteet savulta, sormien välissä oli ollut kukkasia. Se oli tuntunut vähän oudolta, koska W ei ollut koskaan ollut kovin kiinnostunut kukista. Vihanneksista kylläkin."

Swannin lammasdekkari Murha laitumella ?

^ Kyllä, sehän se on. Vuoro Hiistulle.

Oli tosi hankala löytää lainauksia, missä ei olisi puhuttu lampaista tai muista niihin selkeästi liittyvistä asioista.

Heti ekasta vihjeestä tuli kyllä mieleen, että "se" voisi olla jokin eläin, mutta kirja ei muistunut mieleeni. (Nyt tietenkin tuntuu ihan päivänselvältä.) Lampaat oli mainioita.

Laitan vihjeen uudesta kirjasta myöhemmin tänään.

Ensimmäinen vihje:

1. Ne ovat kummallisen ja jopa vastenmielisen näköisiä. Niiden askel on vakaan verkkainen ja raskas ja niiden ruumis kulkee noin jalan korkeudella maasta. Niiden kaula on pitkä ja erittäin soukka; kahdestatoista tuumasta kahteen jalkaan on yleinen pituus, ja minä olen tappanut yhden, jolla lavan ja päälaen välinen etäisyys oli peräti kolme jalkaa kymmenen tuumaa. Pää muistuttaa hätkähdyttävästi käärmeen päätä.

Ei yhtään kummallisia otuksia?

2. Miehistö oli tavalliseen tapaansa lähes viimeistä myöten humalassa, eikä purjeita ehditty reivata asianmukaisesti ennen kuin raju tuulenpuuska kallisti prikin kyljelleen. Alemmaksi laskemalla alus kuitenkin oikaisi ryypättyään ensin melkoisesti vettä. Tuskin oli kaikki kunnossa, kun toinen puuska tarttui alukseen ja heti sen perään seuraava - vahinkoja ei tullut. Vaikutti kaikesta päätellen siltä, että oli tulossa myrsky, ja pian se iskisi raivokkaasti pohjoisesta ja lännestä.

Naomi Novik: Kuninkaan lohikäärme?

Ei.

Tässä kolmas tyylinäyte:

3. Yritin aivan turhaan torjua tällaiset mietteet ja tuijottaa tiiviisti edessäni olevan kallion sileää pintaa. Mitä hartaammin yritin olla ajattelematta, sitä elävämmäksi kävivät mielikuvani ja sitä karmeamman selvästi ne näkyivät. Lopulta tulin siihen kuvitelmien käännekohtaan, joka on tällaisissa tilanteissa aina hirmuinen, käännekohtaan, jossa alamme ennakoida niitä tunteita, joita koemme kun putoamme – nähdä itsemme voimassa pahoin, tuntemassa huimausta, kamppailemassa viimeisen kerran, lähestulkoon pyörtymässä ja lopulta katkerasti syöksymässä ja putoamassa päistikkaa. Ja nyt huomasin näiden kuvitelmien luovan oman todellisuutensa, ja kaikki kuvittelemani kauhut tungeksivat kimppuuni oikeasti. Tunsin polvieni lyövän rajusti loukkua, kun taas sormeni alkoivat hiljalleen mutta varmasti hellittää otettaan. Korvissani soi, ja minä sanoin: ”Kuulen kuolinkelloni!” Ja nyt minut valtasi vastustamaton halu katsoa alas.

Vaikkei olisi lukenut tätä kirjaa, kannattanee etenkin edellistä vihjettä lukea ajatuksen kanssa.

4. Atrevidalla tehdyt havainnot antoivat seuraavat tulokset kunkin saaren tarkaksi sijainniksi: pohjoisin saari 52° 37' 24'' eteläistä leveyttä, 47° 43' 15'' läntistä pituutta; keskimmäinen 53° 2' 40'' eteläistä leveyttä, 47° 55' 15'' läntistä pituutta, ja eteläisin saari 53° 15' 22'' eteläistä leveyttä, 47° 57' 14'' läntistä pituutta.

Ok, arvataan. Jules Vernen Matka maan keskipisteeseen?

Ei ole Verneä.

Daniel Defoen Robinson Crusoe?

Arthur Gordon Pymin selonteko