Arvaa mikä kirja!

Sinuhe Egyptiläinen?

Juuret?

Ei ole tällä kertaa kumpainenkaan.

Conn Iggulden Valloittaja - Tasankojen Susi

Ei ole sekään.   Uutta pätkää peliin, X on edelleen sama hahmo :smile:   [i]Kun sianliha tuli X:n ja Y:n luo, he istuivat liikkumattomina kattilaan päin kääntyneinä ja seurasivat tarkoin rengin toimia. He huoahtivat ilosta, kun hän sai vartaaseensa hyviä kylkisilavan palasia heille; ja he muistuttelivat toinen toisilleen, kuinka kauan siitä oli kulunut, kun he viimeksi olivat istuneet tällaisen aterian ääressä, ja ihmettelivät, että he niin monta vuotta olivat jaksaneet elää sianlihattomassa maassa. Mutta kun verimakkara tuli, heiltä herahti kyyneleet silmistä molemmilta, ja heistä tuntui siltä kuin he eivät olisi milloinkaan saaneet kunnon ruoka-ateriaa aina siitä asti, kun he olivat purjehtineet retkelle Z:n kanssa. - Se tuoksu on paras kaikesta, sanoi X hiljaa. - Siinä on ajuruohoa mausteena, sanoi Y särkyneellä äänellä.[/i]

Ja seuraava pätkä, laitan tällä kertaa pari nimeäkin mukaan.   [i]Kun hän [X] oli tulemassa aikuiseksi, Aasan huolet moninkertaistuivat. Hänen toivonsa oli, että X:stä oli tuleva merkkimies ja päällikkö; ja hän huomautti usein hyvillään Tostelle, että X näytti kasvavan suureksi ja voimakkaaksi ja oli niin viisas puheissaan, että hän kaikessa tuntui tulevan äitiinsä; mutta Aasa pelkäsi kovasti kaikkia niitä vaaroja, jotka hän oli kohtaava miesten teillä. Hän puhui usein pojalle hänen veljiensä onnettomuuksista ja sai hänet lupaamaan kavahtavansa sonneja, olemaan varovainen laivassa ja jättämään toisten miesten naiset rauhaan; mutta näitten lisäksi oli niin paljon kaikkea muuta vaarallista, joka voisi häntä kohdata, niin ettei Aasa tiennyt mitä neuvoa. Kun hän oli kuudentoista vanha ja oli lähtemässä muitten mukaan, Aasa kielsi sen, koska hän vielä oli liian nuori ja liian arka terveydeltään; ja kun Toste ihmetteli, että aikoiko hän kasvattaa pojan aina vastakin kattilapäälliköksi ja akkain sankariksi, Aasa puhkesi sellaiseen raivoon, että Toste pelästyi ja antoi hänen saada tahtonsa perille ja oli iloinen päästessään itse pikimmiten matkaan.[/i]

Sanan mahti

Eipä ole sekään.

Hitsi. Jotain tuttua tuossa vikassa lainauksessa on.

Korppien Kesti ?

Ei sekään.   Alan jo epäillä, ettei monikaan ole lukenut tätä kirjaa - Adaerassa on nyt paras toivoni, koska hän sentään mainitsi jotain tuttuudesta :tongue:   Taidan luopua täysin nimien peittelystä.     [i] - Minä pidän sinua viisaimpana kaikista laivanpäälliköistäni, sanoi Thorkel, kun he olivat kahden kesken, ja parhaimpana soturina myöskin, sitten kun Faravid on kaatunut; mutta kuitenkin on ilmeistä, että sinä olet sellainen, joka helposti käyt alakuloiseksi, kun jotain sattuu, vaikka vahinko ei olisi suurikaan.   - Minun laitani on sellainen, Orm sanoi, että minä olen mies, joka olen menettänyt onneni. Ennen oli onneni hyvä, ja selvisin vahingotta enemmästä kuin useammat muut ja menestys seurasi minua kaikessa. Mutta sitten kun tulin kotiin Etelämaasta, kaikki on käynyt minulle onnettomasti, niin että olen menettänyt kultakäätyni, morsiameni, ja sen miehen, jonka toverina parhaiten viihdyin; ja taistelussa on ruvennut käymään niin, että nyt tuskin voin paljastaa miekkaani saamatta vammaa. Ja kun neuvon savustamaan kansaa kirkontornista, niin sekään ei onnistu.   Thorkel arveli nähneensä kovaonnisempiakin miehiä kuin Orm; mutta Orm ravisti päätään ja jätti laivaväkensä Rappin johdettavaksi saalistusretkille ja jäi Thorkelin luo kaupunkiin ja istui mielellään yksikseen ja hautoi surujaan.[/i]

Tämän täytynee olla Poul Andersonin The broken sword. Sekö on suomennettu?

Edda :D

Ei vieläkään mennyt oikein :)   Tämä on vähän vanhempi kirja - ei tosin niin vanha kuin Edda :D - itselläni oleva suomennos on 1940-luvulta (2. painos).

Eipä se sitten ole Poltetun Njállin saagakaan, se kun on samoja ikiä kuin Edda, mutta samannimisiä islantilaisia seikkailee siinäkin

Ei, tämä on ihan romaaniksi kirjoitettu. Tarkistin, että alkuperäisteoksen kirjoitusvuosi on 1941 ja sen jatko-osan 1946, ne sitten suomennettiin 1942 ja 1946. Huomasin samalla wikipediasta, että niistä julkaistiin uusi yhteissuomennos 2005, mutta laittamani pätkät ovat siis tuosta vanhemmasta versiosta.   Voin vielä avuksi sanoa, että kirjan nimi on tyyliä [i]Mikael Karvajalka[/i], eli päähenkilön etu- ja lisänimi (romaanin koko nimessä on mukana alaotsikko, mutta sitä ei lue kirjan selkämyksessä, joten emme välitä siitä :tongue: ). Etunimi on näkösällä viimeksi laittamassani lainauksessa :smile:   Jos ei tästä arvaa, niin sitten ei varmaankaan ole tullut ko. teosta lukeneeksi (tai jos on, niin sen täysin unohtanut).

Saako kysyä kaverilta? (Google.)   Orm punainen? Se eka? :wink:

Sehän se :tongue:

Hep! Tulin pyytämään anteeksi kun tämän pelin unohdin ja se sen vuoksi jäi tauolle. Risingin käyttö on ollut hieman satunnaista, joten siihen tekosyyhyn perustan puolustukseni.   Eli sori, en enää arvaile täällä kirjoja! Parempi jättää parempimuistisille. :smile:

Saako jo napata vuoron näin kolmannen päivän loppupuolella?

^Ainakin minusta se olisi ihan kohtuullista. :)

Nappaa vaan vuoro, että saadaan peli käyntiin. :smile:

Jee. Tässä tulee:   "Se on se nuori leski, joka kohtasi rosvot tiellä", tunnisti vanhus. Hän oli hyväntahtoinen ihminen, vaikka pitikin mieluummin huolta vain omista asioistaan. X oli kuitenkin niin surullinen näky, että nainen halusi jotenkin auttaa häntä. Nainen ei tahtonut koskettaa X:sää, mutta puhutteli kuitenkin: "Mikä sinun on? Mitä sinulle on sattunut? Oletko ollut avojaloin lumessa, kun varpaasi on noin tulen punaiset?" X ei ensin saanut sanotuksi mitään tuskaltaan, mutta tutun ihmisen läsnäolo rauhoitti häntä.

Ei yhtään arvauksia?   Huoneessa oli tasaisiksi rapatut, tyhjät ja kapeat seinät. Mitään kuvia tai kirjavia kankaita ei ollut, oli vain harmaita nokiläikkiö niillä kohdin, missä korkeat, rautaiset lattiakyntteliköt tuikuttivat valoa lähellä seinustaa. Huoneen yhdellä sivulla oli ovi ja toisella kaksi pientä ikkunaa. Ikkunoiden tervanhajuiset puuluukut oli suljettu suojaamaan huonetta syksyn kylmiltä tuulilta.   Huoneen toisessa päässä oli suuri pöytä ja korkeaselkäinen tuoli sen takana. Pöydän vieressä seinäillä oli nahanhajuisia kirjoja kattoon asti ulottuvassa hyllykössä. Mitään muita huonekaluja huoneessa ei ollut, eikä sinne joutuneelle koskaan tarjottu istuinta.

No arvataa sitten kun muut ei oo. Joku Plötteri??