Vastaus tulee nyt viiveellä, mutta KYLLÄ. Uuden vihjeen saa laittaa kuka vain haluaa ja ennättää.

"Hiistu" post=45947

Vastaus tulee nyt viiveellä, mutta KYLLÄ. Uuden vihjeen saa laittaa kuka vain haluaa ja ennättää.

"Koetin avata porttia, mutta raskas, ruostunut salpa ei liikahtanutkaan. Kirjainten leikki oli nyt lopussa, se oli yhtäkkiä tauonnut, oivaltanut vaivannäkönsä hyödyttömyyden. Astuin pari askelta taaksepäin, tallasin syvälle liejuun, mutta kirjaimet eivät enää ilmestyneet, ne olivat sammuneet. Pitkän aikaa seisoin ja odotin, mutta turhaan. Mutta sitten, kun olin jo väsynyt odottamiseen ja kahlannut kadun yli jalkakäytävälle takaisin, syttyi jokunen värikäs valokirjani eteeni asfaltin peileen. Minä luin:"

Tästä vihjeestä ei vielä auennut, mutta jos uutta vihjettä tulee, niin yritetään uudestaan .

Kokeillaas ravistella pölyjä tästäkin ketjusta;

Ensimmäinen vihje:

"A oli nähnyt Draculan, paljastus joka sai B:n silmäilemään häntä terävällä kunnioituksella. - Kerro siitä meille, hän sanoi.
A oli merkillinen. Hänellä oli siniset liinakankaiset lyhyet housut, jotka oli napitettu kiinni paitaa, hänen tukkansa oli pellavanvalkoinen ja törrötti kuin ankanuntuva, hän oli vuotta minua vanhempi, mutta minä olin häntä pitempi. Kun hän kertoi meille vanhaa tarinaa, hänen siniset silmänsä syttyivät ja sammuivat, hän naurahteli äkillisesti ja iloisesti, tavan takaa hän kiskoi otsallaan töröttävää hiustukkoa.

Kun A oli pannut Draculan matalaksi ja B sanoi, että se kuulosti paremmalta kuin kirjassa minä kysyin A:lta, missä hänen isänsä oli. - Sinä et ole kertonut isästäsi vielä mitään.
-Ei minulla ole isää.
-Onko hän kuollut?
-Ei...
-Jollei hän kerran ole kuollut, niin silloinhan sinulla on isä, vai mitä?"

Ei auennut mikään noista. :)

Kuin surmaisi satakielen

No maahinenhan sen heti täräytti oikein. Haluatko ottaa vuoron, vai jatkanko uudella?

Lisää vaan! En ehtinyt mukaan tuohon ensimmäiseen, enkä olisi sitä tiennytkään, vaikka aika hiljattain luin Kuin surmaisi satakielen Paitaan kiinni napitetut housut kuulosti tutulta, mutten keksinyt mistä...

Tässä tulee.

- Lyö sitten sinä löylyä, vieras, vuorostasi.
- Tulenko pehmittelemäänkin?
- Suorihan siinä omia sorkkiasi. Mitä minä taas pääsinkään puhumasta?
- Jotta osaa olla emäntä kiukkuinenkin.

Perkele. Siis se sarjakuva?

Seitsemän veljestä?

Ei kumpikaan noista.

- Jos tekisin niinkuin tehtävä olisi, tuohon heittäisin heidän talonsa. Tuskin rannasta nousee, niin jo alkaa eikä lakkaa ennenkuin on haukkunut äänensä painuksiin ja vielä sittenkin kähäjää.
- Mistä se haukkuu?
- Vein muka suuresta suvusta heidän parhaansa... oli liian hyvä minulle.

[i]Miksi meninkään sinne? Miksi menin sinne näissä nokisissa, ryysyisissä vaatteissani enkä pukeutunut niinkuin muut, vaikka minulla olisi ollut juhlavaatteet niinkuin heilläkin? Ehkä se inhosikin vaatteitani eikä minua? Ehkä tulee vielä tänne? Jos se kuitenkin tulee? Sen täytyy tulla, ainakin lastansa katsomaan, vaikkei tulisikaan minua.[i]

Tätä en kyllä ole varmasti lukenut.

- Montako heitä lienet tässäkin majassa makuuttanut?
- Ei ole tullut ristiä seinään vedetyksi.
- Millä heidät lumonnetkin, mutta aina heitä saat. Lentävät luoksesi kuin pyynpojat piiskulle.
- Laulussa naisen lumot. Ja yksi laulu ainoa naisen lumolaulu: ihanuudesta oman itsensä. Se aina tehoo. Sillä kun hurmasin, uuvutin, hervotonna viereeni vaipui. Sävel vanha, sanat uudet. Terveheksenne, toverit!

- Eiköhän noita taipalia vielä mahtaisi muistaa. Näkyy tänne Ruotsin puolen viimeisimmät vaaratkin kirkkailla ilmoilla.
- Näkyykö?
- Tuolta vaaralta näkyy. - Ukko viittasi päällään vaaralle päin. - Kaskisavut kumminkin näkyy.
- Näkyykö Rajavaarakin?
- Näkynee tuo sekin.
- Minä olen sen juurelta.
- Vai sieltä?
- Oletteko käynyt siellä?
- En ole.
- Oletteko käynyt Shemeikassa?

Mutta tottahan se oli puhunut - totta oli puhunut. Semmoinen oli Juha poloinen, juuri semmoinen: pitkäselkä, tihrusilmä, länkisääri, märässä sarkatakissaan kuin takkuinen koira. Mutta kuta surkeamman näköinen oli, sitä enemmän tahtoi Marja häntä hyvittää, sitä enemmän näyttää iloitsevansa hänen saaliistaan. Verkot olivat täytenään kutulahnoja, leveitä, lihavia, käsnäpäitä kämiläitä. Hän tempasi verkon, vei sen virepuulle.

Lukematta mutta tietojen perusteella vastaan Juhani Ahon Juha.

Näin on

Jaa niin, jatkakaahan arvuuttelua kuka ehtii, mulla ei oikein ole käsillä tässä mitään kirjaa.

No, tartutaan heti toimeen:

"Viisituhatta assignaattiruplaa tällaisista taloista? Oletteko järjiltänne, nainen?"
"Ei mitään halpaa paperirahaa vaan viisituhatta hopearuplaa. Me molemmat tiedämme aivan hyvin, että te ette ole kiinnostunut taloista vaan tonteista", ________ sanoi. "Haluatte ostaa nämä puutalot halvalla, purkaa ne pois ja rakentaa tilalle suuren kivitalon, jonka voitte sitten myydä meille takaisin kymmenkertaisella hinnalla. Me emme ole kiinnostuneita."

toista vihjettä

"Hetkinen vain", ___________sanoi. "Mitä tuossa suuressa säkissä on?"
"Siinäkö? Tuota perunoita vain", __________ sanoi. "Eikös niin, ______?"
"Juu, pottuja siinä on."
"Avatkaa säkki, olkaa hyvä", ___________käski.
"Minulla on vähän kiire, pitäisi päästä kotiin ja huussiin, ymmärrät varmaan", _______yritti selittää.
"Avatkaa säkki."
"Sitä ei juuri nyt avata, perunat alkavat itää, jos saavat auringonvaloa."
"Mitäs perunoita ne sellaiset ovat?"
"Aivan uusi lajike Viipurista."
"Teidän on jätettävä säkki tänne tullitupaan. Me tutkimme sen."

kolmatta...

_______ näki Lispetissä soman ruotsalaisneitsyen, jonka likaamisesta ja häpäisemisestä hän tulisi epäilemättä nauttimaan. Toisinaan hän oli lähtenyt Ponkalahdelta kauemmas asioilleen ja oli noilla matkoilla päässyt ladoissa käsiksi rikkaiden talojen tyttäriin ja pappien nuorikkoihin ja näyttänyt näille, miten ihminenkin voi olla eläin. Heidän hyvä kasvatuksensa ja Ristin Kiesuksen opettama moraalinsa, ne kaikki oli revitty repaleiksi hohkaavina hekuman hetkinä. Loppuikänsä he ahtaissa avioliitoissaan sitten muistelivat _________ kanssa viettämäänsä yötä.
Vaimolleen ________ ei näistä matkoista niin tarkkaan kertonut, tälle sai riittää, että mies toi lihaa ja turkiksia metsältä tai teetä ja silkkihuiveja markkinoilta.

Mike Pohjolan 1827?

Pisanialla oikein!