Kolme muskettisoturia.

Uusi arvaus tulikin heti, kun ehdin edellisen viestin lähettää.

Kolme muskettisoturia on oikein.

Hyvä että Iivari herätteli, ei mitään muistikuvaa siitä että oli minun vuoro. Pistän vuoron eteenpäin sitä haluavalle, mulla ei ole nyt mitään sopivaa suomenkielistä kirjaa käsillä.

Skie on luopunut niin yritän täältä pistää jotain.

Vihje 1.
Tämä on toiveeni, ei oletukseni. Y pakeni erämaahan, missä jetit, jättiläiset ja hiisiheimot asustavat; missä sudet syövät,mitä saavat, oli se sitten peurroja tai ihmisiä. En todellakaan tiedä, aikooko hän palata vuorilta hyvin tuntemalleen tundralle tai matkata sivistyneempiin etelän maihin, vai vaeltaako hän pitkin korkeita ja vaarallisia polkuja uhmaten kuolemaa

Uutta vihjettä?

Juu unohtunut tämä. Laitan ehtool ku pääsen olen lenkit tehnyt

Oletan:
Unohtunut taas?

X kääntyi poispäin. Heillä oli takanaan tuskaa ja kuolemaa ja pelkoa; heidän edessään oli epäilyksiä ja vaaraa ja käsittämättömiä mysteereitä. Mutta he eivät olleet yksin.

Niin X ja Y kääntyivät pois maailmasta, jossa he olivat syntyneet, katsoivat aurinkoon ja kävelivät taivaalle.

Kultainen kompassi?

Kyllä, Kultainen kompassi oli oikein. Vuoro siirtyy maahiselle.

Ja anteeksi että unohdin seurata täällä ja vastata arvauksiin.

- Sana, - vastasi viisas tohtori, - on hengen miekka ja kilpi. Miekka hullun kädessä voi lävistää hänen sydämensä, ja kaikki riippuu siitä, kuinka sitä käytetään. Silmäile näitä pulloja. Ne eivät sisällä mitään muuta kuin kastetta, eri tähtimerkkien aikaan kerättyä, joiden yhdistetyt voimat voivat saada aikaan suuria asioita. Tämä lasipallo sisältää maailman neljästä vyöhykkeestä saatujen harvinaisten kasvien mehustetta, ja nämä kasvit on kerätty suotuisten kuunvaiheiden aikana, mutta en voi niiden salaisuutta sinulle ilmaista. Nyt piirrän tähän kehän ympärillemme suojelevaksi muuriksi ja asetan sen reunaan suitsutuksen, joka vartavasten on valmistettu niiden vihamielisten valtain torjumiseksi, jotka voivat meidän hankkeitamme häiritä...

Mutta pian täytyi lakata kulkemasta. Hevoset kaatuivat. Aseet putoilivat sotamiesten käsistä; muutamat heistä peittyivät lumen alle; toiset vajosivat voipuneina hankeen ja nukkuivat, koskaan enää heräämättä. Toiset taas suistuivat syviin, petollisen lumivaipan peittämiin rotkoihin. Toiset koettivat nuotioiden turvin säilyttää henkeänsä. Kallioiden suojaan tehtiin tulia; kaikki mitä polttaa voitiin - kiväärinperät, laastukit, kuormaston reet, lavetit, satulat - poltettiin säälimättä. Mutta lumipyry raivosi heikentymättömällä voimalla koko ensimmäisen ja toisen joulupäivän. Tulia ei voitu enää vireillä pitää. Koko sotajoukko oli tuhon oma.

- Jach dem konwojierte kaikki kolme bis nach den Malaks, kirkonkylässä. Alleweil spazieren, la la, zuweilen aja hevosta, kataj! Den junge kivekäs war verdammt vergnügen mich zu haben. So ein verfluchter Bummler! Hinta päästä, sata talaria och sata rubel verdienen - eta sto rublej! Jach nichts verdiene, so ein Kerl ist der alte Buchard.

Odotan kärsimättömänä oikeaa vastausta. Vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta, ehkä voisin lukea sen.

Minä pyydän teiltä vain pyhän valan, että teette minulle vähäpätöisen palveluksen. Kuningas Kustaa Aadolfilla on oikeassa etusormessaan pieni kuparisormus. Se on hänelle arvoton, mutta minä maksaisin paljonkin sen saadakseni, sillä minä olen... muinaiskalujen keräilijä. Minä tahtoisin kernaasti omistaa muiston kuninkaasta, jota, vaikka vihaankin, kuitenkin ihailen ihmisenä.
- Entä se sormus...?
- Se tulee teidän hankkia minulle tavalla millä tahansa, ennenkuin kuu ensi kerran kääntyy. Luvatkaa se valallanne ja olette vapaa!

Välskärin kertomukset!

muoks. ...kertomuksia

Kyllä vain

Jee. Ensimmäinen vihje kuulosti jotenkin kovasti siltä, että olen joskus lukenut, mutten vain saanut mitään sopivaa kirjaa päähäni. Joten ajattelin, että ehkä minä vain kuvittelin...

Seuraavasta kirjasta vihje varmaankin illalla. Täytyy etsiskellä kirja. (Huom. Kirja ei tule olemaan Viimeinen yksisarvinen, sikäli kuin joku on aikeissa veikata. Kertaalleen olen sitä arvuuttanut ja parilla kertaa on joku muutoin vain yrittänyt arvata. :lol: )

Seuraava kirja:

1. Ruoka ei ollut yhtä hyvää kuin [*]:n luona, mutta oli hauska syödä paperista leikeltyjen avaruusolioiden keskellä.
"Tiedätkö, rakastuneena keksin koko ajan kaikenlaista. Kaikenlaisia temppuja, illuusioita ja trikkejä, joilla hauskuutin heilaani. Luulen, että hän lopulta kyllästyi keksintöihini", [**][i] sanoo viikset roikkuen. "Halusin järjestää kuumatkan ihan vain häntä varten, mutta todellinen matka maan päällä hänelle olisi pitänyt tarjota. Kosia häntä, etsiä koti, joka olisi ollut asuttavampi kuin vanha ateljeeni, tiedä häntä..."

2. "Minulla on hautausmaan kanssa sopimus, että saan vainajien pääkallot ja luut, jos suku ei enää kykene maksamaan hautapaikan vuokraa", hän sanoo ja esittelee ylpeänä junarataa. "Oivallisia somisteita kummitusjunaan, vai mitä? Jos minä en ota niitä, ne päätyvät joka tapauksessa tunkiolle. Jaa jaa jaa!" hän sanoo äänellä, joka on samanaikaisesti kuiva ja hysteerinen.
Pääkalloja ja hämähäkinseittejä on aseteltu siten, että kynttelikköjen valo siilautuu niiden läpi. Paikassa ei ole pölyhiukkastakaan, eikä mikään repsota. Mietin, mikä tähtienvälinen tyhjyys asuu naisen sisällä, että hän panee koko elämänsä näiden katakombien siivoamiseen.
Käännyn hänen puoleensa:
"Onko teillä lapsia?"
"Mikä kysymys! Ei ole, mutta koira minulla on, ja olen täysin tyytyväinen koirani seuraan."

puhdas arvaus; Derek Landy: Keplo Leutokalma?

Ei ole mikään Leutokalmoista. Uusi vihje illemmalla.

3. "Mitä te kirjoitatte, hyvä herra?"
Mies säpsähtää ja kätkee kasvonsa vasemmalla kädellään.
"Pelästyittekö te minua?"
"Minä yllätyin, se on eri asia."
Hän jatkaa kirjoittamistaan keskittyneesti kuin maalaisi taulua. Päässäni oleva kieputin kiihdyttää tahtiaan.
"Mitä sinä haluat, pikkuinen?"
"Haluan mennä ja vietellä erään naisen Andalusiassa, mutta en tiedä mitään rakkaudesta. Tuntemani naiset eivät ole koskaan halunneet opastaa minua siinä asiassa, ja tässä junassa tunnen itseni yksinäiseksi... Jospa te voisitte auttaa minua..."
"Sinulla kävi huono tuuri, poikaseni! En ole kovin taitava rakkaudessa... en ainakaan elävien naisten kanssa. Ei, elävien kanssa juttu ei ole koskaan oikein luistanut."
Minua värisyttää. Luen miehen olan ylitse, ja se häiritsee häntä.
"Tuo punainen muste..."
"Se on verta! Menehän nyt, pikkuinen, ala laputtaa."

Uusi vihje, ehkä heräisi jokin uusi arvauskin.

4.
"Parantaakseni luottamustasoani annan sinulle sydämeni avaimen. Et voi ottaa sydäntäni pois, mutta voit tehdä sillä mitä haluat, juuri silloin kun haluat. Sinä olet joka tapauksessa se avain, joka minut avaa selälleen."
[ - - ]
Mieleeni juolahtaa, että nähdessään minut sellaisena kuin olen hän ei ehkä pidäkään minusta niin paljon. Ahdistun vuorostani.
Lasken avaimen hänen oikealle kämmenelleen. Minua jännittää, kuuluu pienoisjunan raksutusta.

Kirjaa lukematta mutta teeman kautta arvaillen: Mathias Maltzieun Sydämen mekaniikka.