Arvaa mikä kirja!

^ Aivan oikein arvailtu!   Vuoro Skielle.

Minusta on kiva arvailla, mutta olen huono muistamaan asiaa jos arvuutteluvuoro sattuu omalla kohdalle. Tässäpä kuitenkin jotain:   [i]Vanha nainen istui järven rannalla ja kutoi kutomistaan verkkoa - kuin kohtalo - ja heitti välillä kiviä veteen. Mieleenikään ei tullut kysyä häneltä minne mennä. Minua jopa pelotti ajatus että hän huomaisi minut. Käännyin ja tunkeuduin kiireesti metsään. Siitä hetkestä alkaen kaikkinainen retkeilymieliala katosi matkastani. Se mitä sitten seurasi, oli kuin painajaista.[/i]

[i]Eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, millä tavalla hänen sotilaallinen olemuksensa tulisi liittymään seikkailuuni Walesissa. Ellei niin olisi käynyt, en olisi uhrannut hänelle näin paljon aikaa, sillä olen itsekin tietyissä määrin uusasiallisuuden kannalla enkä pidä turhanpäiväisistä sivuhenkilöistä. Mutta edetään järjestyksessä.[/i]

Ei tunnu herättävän minkäänlaisia reaktioita.   [i]Palattuamme British Museumin puutarhaan seisoi sen keskellä jälleen hullu vanha nainen, jolla oli aina puolen päivän aikaan tapana ruokkia puluja. Hänen kasvoillaan oli taas se henkistyneiden, katseensa ylös suunnanneiden fransiskaanipyhimysten autuas hymy, ja ympärillä oli pelkkiä puluja, koko nainen oli täynnä puluja, hänen pänsä päällä niitä istui kolme, kummallakin olkapäällä viisi ja vaatteissa lukemattomia. Tiesin hänen ajattelevan silloin olevansa yhtä hyvä kuin Pyhä Fransiskus Assisilainen, ja inhosin häntä suuresti.[/i]

Heh, kokeillaan vielä tällästa helpottavaa vihjettä ennen kuin siirrytään alkuperäiskieleen ja ilmestymisvuoteen.   [i]Aavistin jo, mikä mahtoi olla syynä jaarlin äkilliseen lähtöön. Hän oli varmaan kuullut profeetalta missä keskiyön ratsastaja majaili, millä seudulla hän saattoi olla lähdettyään Pendragonista. Hän lähti tietysti etsimään tätä. Hän tahtoi varmaankin pelastaa pikkupojan. Ja oli siksi valmis kohtaamaan kaikki irrationaaliset, tuntemattomat ja aavemaiset vaarat.[/i]

Unkari 1934? eli A Pendragon-legenda

Pendragonin legendapa hyvinkin.

[i]Laserien raivaaman aukion ala laajeni joka päivä yli kolmellasadallatuhannella hehtaarilla. Yksi ainoa laserilla varustettu telaketjutraktori pystyi kaatamaan kolmisenkymmentätuhatta hehtaaria metsää päivässä. Se kaatoi puut paksuiksi ryppäiksi ja möyri niiden yli uuden, koskemattoman metsän kimppuun. Kaatuneiden puiden röykkiöt jätettiin paikoilleen siihen asti, että aurinko oli kuivattanut niistä kaiken ylimääräisen kosteuden. Sitten rutikuivaksi paahtuneet ryteiköt sytytettiin tuleen, ja ne paloivat roihuavina miljoonien hehtaarien laajuisina liekkimerinä. Lieskat kohosivat paikoin satojen metrien ja valtavat mustat savupilvet ainakin kahdenkymmenen kilometrin korkeuteen.[/i]

Ensimmäinen mielleyhtymä vain, että voisi olla jotain neuvosto-scifiä (sankarillisen tehokas metsäkone siellä ottaa luontoa ihmisten haltuun... tai jotain :roll: ) Joten arvauksena vaikka Ivan Jefremovin Käärmeen sydän.

Veikkaan Risto Isomäki - Gilgamesin tappio

Moonlordilla oikein. Metsäkone lie tarkoitus esittää hirviönä eikä sankarina

Oho, tässäkö joutuu vielä kirjojakin arvuuttelemaan...   [i]Keskuspuisto ei ole oikeastaan puisto. Se on suuri, lähellä asteroidin rotaatiokeskipistettä oleva tunneli, joka on omistettu kasvillisuudelle. Löysin sieltä appelsiinipuita (jotka selittivät tuoremehun), ja viiniköynnöksiä; ja saniaisia ja sammalta, mutta en ruohoa. En ole varma, miksi. Luultavasti on haluttu istuttaa vain lajeja, jotka ovat herkkiä saatavissa olevalle valolle, joka paikkaa peittävän ******-metallin siniselle hehkulle, ja ehkä ei ole löydetty ruohoa, joka olisi pystynyt käyttämään sitä tehokkaasti yhteyttämisessään.[/i]

[i]Me kaikki puhuimme lähtemisestä. Melkein joka päivä saatoimme kuulla tömähdyksen ja tärinän, kun jokin laskeutumisalus irrottautui telakastaan työntäen koko aluksen liikkeelle, kunnes se pääsi niin pitkälle, että ********** päävoimanlähde saattoi ryhtyä toimimaan. Melkein yhtä usein tunsimme erilaisen, heikomman, nopeamman tärähdyksen kun jokin alus pääsi takaisin[/i].

Frederick Pohlin[i] Avaruuden portti[/i]?

Oikein tunnistettu. \o/

Otin sen osaksi viime vuoden lukuhaastetta, joten sattui olemaan suht tuoreessa muistissa :grin:   Sitten uutta peliin:   [i]- Joka vuosi sama juttu, joku sanoi. - Eivätkö he ajattele muuta kuin sotaa ja tappamista, nämä kauheat suden kaltaiset ylimykset. He hiipivät jatkuvasti ympäriinsä leuat ammollaan ja yrittävät näykkiä kultaa ja kunniaa.   *********** seurasi illan tuloa. Hän näki kuun kohoavan suurena ja loistavana hopeankirkkaasta merestä. Hän tunsi jonkinlaista värisevää pelkoa, odotustakin. Pian hän näkisi laivojen lähtevän. Silloin hän lähtisi alas vuorelta. Kapeaa, kivistä polkua joelle, sillan yli ja eteenpäin yli mäkien, joilla lampaat laidunsivat näyttäen valkoisilta usvahattaroilta vihertävää maata vasten.[/i]

Seuraava pätkä:   [i]- Mitä sinulla on pussissasi! *********** tarttui pussiin, joka hänellä oli vyötäröllä. - Parantavia yrttejä ja kasveja, yhdeksän lajin murskattuja juuria. Yhdeksän eri linnun munankuoria ja yhdeksän kesäkukkaa auringonpaisteiselta niityltä. - Entä muuta! - Palaneen talon tuhkaa, kiviä syvästä kaivosta, kasvavan kuun pölyä. - Ja vielä? Hän pudisti päätään. Hän ei halunnut sanoa, että pussi sisälsi myös kuolleen miehen luun ja jauhetun käärmeennahan ja ruostetta miekasta, joka oli tappanut yhdeksän miestä. Ja pussin salaiseen taskuun hän oli kätkenyt valkoiset terälehdet ja tappavan sienen, joka oli jauhettu hienoksi valkoista lunta muistuttavaksi jauheeksi.[/i]

Yksittäiset kohdat kuulostavat etäisesti tutuilta, esim. kiviä syvästä kaivosta... Mutta ei tule mitään tiettyä kirjaa mieleen. Veikkaan Abercrombien [i]Ase itse.[/i]

Ei ole tällä kertaa Abercrombieta :smile:

Tästä varmaan joku jo arvaa (ainakin jos on lukenut kirjan :P) [i] Mutta jos joku muista orjalapsista kävi hänen kimppuunsa nyrkein, hän puolustautui. - Paha ***********, he sanoivat hänelle. - Sinulla ei ole äitiä. Korpit ovat kasvattaneet sinut vuorilla! Sitten he heittivät häntä kivillä ja sylkivät. He pitivät toisiaan kädestä ja juoksivat piirissä samalla kun tönivät ja tuuppivat häntä ja huusivat: - ***********, ***********, näytä nyt kyntesi. Noki ja kynsi! Silloin hän muuttui petolinnun kaltaiseksi. Hän tunsi suunsa muuttuvan teräväksi nokaksi, sormiensa pistäviksi kynsiksi. Hänelle kasvoi musta höyhenpeite. Hän räpytteli sokean raivon vallassa. Halusi nokkia silmät päästä heiltä kaikilta, kynsiä heidät verille. Hän löi ja löi kunnes pääsi vapaaksi.[/i]

Alan jo pikkuhiljaa epäillä, ettei monikaan ehkä tunne tätä kirjaa. Mitäs te muka sitten luitte lapsina? :huh:   [i]Tord nousi istumaan, silmät pyöreinä: - No mutta oletpas sinä olevinasi. Sinulla on suuret luulot itsestäsi. - Se nyt vain on niin. Vahva ruumis ei hyödytä ketään, jos ei ole vahva pää; jos ei osaa ajatella. Etkö sinäkin usko niin? - Minä en ole ikinä ajatellut sitä. - Minä olen vikkelä käyttämään aivojani, Korppityttö jatkoi. Tiedän monta asiaa, joita muut eivät tiedä ennen kuin ovat eläneet pitkän elämän. Minä olen taitava. Nyt pojan suupielissä nyki ja silmissä välkkyi kummasti: - Kautta Odinin, sinä olet rehellinen. Sinä et luikerra karkuun niin kuin niljakas käärme. Siitä minä pidän. Sitten poika nauroi. Hänen suunsa nauroi, hänen silmänsä nauroivat.[/i]

Nojoo, ehkä voin jo paljastaa, että kyseessä oli Torill Thorstad Haugerin [i]Korppityttö[/i] ja antaa arvuutteluvuoron nopeimmalle :smile:

Voi, mä olisin Korppitytön tiennyt jo tokasta vihjeestä! Lapsena luin sen ainakin miljoona kertaa, ja aikuisenakin olen sen pari kertaa lukaissut läpi. Harmi, että löysin ketjun vasta nyt :(

Ajattelin vain tulla ja ravistella tätä viestiketjua, josko uutta kirjaa tulisi arvailtavaksi. Itse olisin toki voinut jotaikin tähän heittää, mutta kun ei satu olemaan yhtäkään opusta käsillä (seli seli)...

Sopiiko jos laitan tähän ketjuun uuden kirja-arvoituksen?